Perheen perustamisen järjettömyydestä

Vierailija

Olen nelikymppinen mies ja tajusin juuri eilen illalla, että miten järjetöntä on ollut hankkiutua parisuhteeseen ja vielä tehdä siihen lapsiakin.

Onhan ne ihania, omat lapset - enkä niitä vaihtaisi enää, enkä toki vaimoakaan.
Mietin vain sitä, miten paljon helpompaa kaikki olisi yksin.
Saisi päättää kaiken ihan yksin - tai olla päättämättä. Siitäkään ei kukaan syyllistäisi tai jos jostain tekemättä jättämisestä koituisi seurauksia, ainoa kärsijä olisi ihan vaan itse.

Asuntolainaa ei tarvitsisi olla niin paljoa, ei tarvitsisi kuluttaa aikaansa vaimon sukulaisten kissanristiäisissä, ei tarvitsisi valvoa öisin lasten takia, voisi nukkua vaikka päivällä, voisi ostaa (tai olla ostamatta) ruuaksi mitä haluaa ja sitä voisi syödä koska haluaa, ei tarvitsisi olla vastuussa tai huolissaan lapsistaan ja niiden kehityksestä, yms.

Voisi jopa olla henkisesti riippumattomampi työpaikastaan (tai siis palkkatuloistaan), kun elätettävänä olisi vain oma napa. Eikä tarvitsisi tosiaan puntaroida onnistumistaan kasvattajana ja miettiä onko pilannut jollain valinnallaan tai valitsematta jättämisellään lapsensa elämää.

Miksi näistä asioista ei oikeastaan missään ja koskaan puhuta?
Aina vaan ylistetään sitä perhettä ja idylliä ja nuoret ihmiset menevät siihen mukaan, kun vanhemmat painostavat ja niin kuuluu tehdä. On yleisesti hyväksyttyä olla naimisissa ja hankkia se 1,7 lasta, farmariauto, omakotitalo ja kultainennoutaja. Kaikki muu on erilaisuutta ja outoa.

Mutta loppujen lopuksi uskon, että olisin omillani paljon tyytyväisempi.
Paremmin nukkunut, vähemmän stressaantunut, oman elämäni herra, jolla voisi olla jopa jotain intohimoja ja kiinnostuksenkohteita.
Nyt on tilalla perheenisä, joka miettii selvitäänkö taloudellisesti, kestääkö korvienväli itsellä tai vaimolla tai lapsilla, kuoleeko ne auton alle koulumatkalla vai raiskaako joku ne, vai kiusataanko lapsia tai onko niillä nyt tarpeeksi henkistä ja materiaalista hyvää ja saakohan ensi yönä nukuttua ja tuleekohan meidän työpaikalla irtisanomisia ja seksiä ei ainakaan taida saada lähiaikoina, kun vaimo on kireä, kiireinen ja kipeänäkin vielä. Ei jaksa harrastaa mitään, eikä olisi aikaakaan, kun pitää käydä töissä ja ruokkia lapset ja käydä kaupassa ja nyt puuttuu sitä ja tätä ja huomiseksi pitää ostaa lapselle harrastukseen semmoista ja tämmöistä ja maailmaltakin kuuluu pelkkiä huonoja uutisia, samoin kuin kotimaastakin, tulevaisuus vaikuttaa silkalta paskalta, mutta silti pitäisi lastensa huoltajana osata tehdä järkeviä valintoja ja yrittää rakentaa heille hyvää tulevaisuutta.

Yksin yksiössä ei tarvitsisi tuosta kaikesta tulevastakaan niin stressata.
Nuoret miehet. Harkitkaa perheen perustamista tarkkaan, vaikka ympäristö sitä tuntuisikin vaativan, niin muodostakaa oma käsityksenne ja tehkää vasta sitten ratkaisunne.

Sivut

Kommentit (189)

Vierailija

Eikö sulle tule mitään myönteisiä asioita mieleen, kun mietit perhettäsi?

Totta kai perheen perustaminen tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta kyllä se antaa myös iloa ja onnellisuutta, parisuhde läheisyyttä ja kumppanuutta.

Yksin yksiössä asuessa kukaan ei odottaisi minua kotiin, kukaan ei ikävöisi minua, kukaan ei tuntisi halua ilahduttaa minua koskaan. Enkä minä tuntisi näitä ketään kohtaan.

Vierailija

Entä nuoret naiset? Vielä enemmän ne lapset naista sitoo, ja lisäksi pahimmillaan aiheuttavat loppuiäksi fyysisiä vaivoja.

Harmittaa sun ja niiden muiden puolesta, jotka ei osanneet ajatella omilla aivoillaan tätä asiaa ajoissa. Itselle kun lapsettomuus on (esim. juuri noista sun luettelemista syistä) ollut ainoa luonnollinen valinta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eikö sulle tule mitään myönteisiä asioita mieleen, kun mietit perhettäsi?

Totta kai perheen perustaminen tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta kyllä se antaa myös iloa ja onnellisuutta, parisuhde läheisyyttä ja kumppanuutta.

Yksin yksiössä asuessa kukaan ei odottaisi minua kotiin, kukaan ei ikävöisi minua, kukaan ei tuntisi halua ilahduttaa minua koskaan. Enkä minä tuntisi näitä ketään kohtaan.

Lapsettomuus ei tarkoita yksin yksiössä asumista eikä parisuhteettomuutta.

T. Vapaaehtoisesti lapseton ja parisuhteessa

1

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulle tule mitään myönteisiä asioita mieleen, kun mietit perhettäsi?

Totta kai perheen perustaminen tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta kyllä se antaa myös iloa ja onnellisuutta, parisuhde läheisyyttä ja kumppanuutta.

Yksin yksiössä asuessa kukaan ei odottaisi minua kotiin, kukaan ei ikävöisi minua, kukaan ei tuntisi halua ilahduttaa minua koskaan. Enkä minä tuntisi näitä ketään kohtaan.

Lapsettomuus ei tarkoita yksin yksiössä asumista eikä parisuhteettomuutta.

T. Vapaaehtoisesti lapseton ja parisuhteessa


Jos luit aloitusviestin loppuun niin huomasit, että ap puhui yksin yksiössä asumisesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulle tule mitään myönteisiä asioita mieleen, kun mietit perhettäsi?

Totta kai perheen perustaminen tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta kyllä se antaa myös iloa ja onnellisuutta, parisuhde läheisyyttä ja kumppanuutta.

Yksin yksiössä asuessa kukaan ei odottaisi minua kotiin, kukaan ei ikävöisi minua, kukaan ei tuntisi halua ilahduttaa minua koskaan. Enkä minä tuntisi näitä ketään kohtaan.

Lapsettomuus ei tarkoita yksin yksiössä asumista eikä parisuhteettomuutta.

T. Vapaaehtoisesti lapseton ja parisuhteessa

Mutta ap kertoi nyt juuri siitä haaveesta että olisi sinkku ja asuisi huolettomasti yksiössä, eikä tarvisi käydä edes töissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulle tule mitään myönteisiä asioita mieleen, kun mietit perhettäsi?

Totta kai perheen perustaminen tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta kyllä se antaa myös iloa ja onnellisuutta, parisuhde läheisyyttä ja kumppanuutta.

Yksin yksiössä asuessa kukaan ei odottaisi minua kotiin, kukaan ei ikävöisi minua, kukaan ei tuntisi halua ilahduttaa minua koskaan. Enkä minä tuntisi näitä ketään kohtaan.

Lapsettomuus ei tarkoita yksin yksiössä asumista eikä parisuhteettomuutta.

T. Vapaaehtoisesti lapseton ja parisuhteessa


Jos luit aloitusviestin loppuun niin huomasit, että ap puhui yksin yksiössä asumisesta.

Niin puhui, eli hän teki saman virheen kuin sinä; näki vaihtoehtoina vain yksin asumisen tai lapsiperhe-elämän. Hassua unohtaa se "rusinat pullasta" vaihtoehto, jossa saa sekä lapsettomuuden vapauden että välttää yksin asumisen huonot puolet.

Vierailija

Tottahan tuo on, mutta nuorena aikuisena pitäisi jo tietää ihan omista vanhemmistaankin, että ei se heidänkään lapsiperhe-elämänsä mitään tarunomaista luksuselämää ollut. Tavallista arkea, töissä käymistä, asuntolainan maksamista, kaupassa käyntiä, kotitöitä jne. Joten miten voisi odottaakaan, että oma lapsiperhe-elämä olisi toisenlaista? 

Vierailija

Tunnen kyllä tuollaisen miehen joka asuu yksin yksiössä ja ei käy töissä koska ei nää sille mitään tarkoitusta ja rahalle tarvetta. Pelaa lähinnä videopelejä päivät. Hänen elämästään en kyllä kadehdi mitään. Monesti sitä ei näe oman elämänsä hyviä asioita ennen kuin ne menettää.

Vierailija

Stressaavaahan tämä välillä on mutta myös antoisaa. Kirjoitappas ylös myös niitä positiivisia asioita mitä perheeltäsi saat. Varmasti löytyy niitäkin tai jos et todellakaan näe mitään hyvää vaimossasi ja lapsissasi etkä rakasta niitä niin ehkä sun olis tosiaan parempi ottaa ja lähteä. Niiden olis varmasti parempi ilman sua. Vietä sitten loppuelmäsi yksi siellä yksiössäsi kun kaikilla sun ystävillä on perhe tukena vanhuudenpäivien varalle.. Et sä kauaa ole sen näköinen että saisit niitä yhden yön juttuja mukaasi. Ikä tekee tehtävänsä ja sitten olet totaalisesti yksin.

Vierailija

Kolme lasta.  Asuntolaina maksettu. Hyvä palkka. Vaimollakin ennen lapsia oli tulot keskitasoa, mutta hän on viihtinyt kymmenen vuotta kotiäitinä. Maksan mielelläni vaimolleni tästä elämäni helppoudesta. Hän hoitaa suurimman osan kotitöistä arkisin. Ehdin harrastamaan töiden jälkeen. Viikonloppuisin vaimo lepää. Kuntoilen, olen lasten kanssa, laitan ruokaa jne. Lapset ovat rikkautemme!

40 v

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulle tule mitään myönteisiä asioita mieleen, kun mietit perhettäsi?

Totta kai perheen perustaminen tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta kyllä se antaa myös iloa ja onnellisuutta, parisuhde läheisyyttä ja kumppanuutta.

Yksin yksiössä asuessa kukaan ei odottaisi minua kotiin, kukaan ei ikävöisi minua, kukaan ei tuntisi halua ilahduttaa minua koskaan. Enkä minä tuntisi näitä ketään kohtaan.

Lapsettomuus ei tarkoita yksin yksiössä asumista eikä parisuhteettomuutta.

T. Vapaaehtoisesti lapseton ja parisuhteessa

Nuo ovat kyllä kaikki ihan oikeita pointteja. Muistan toki sen ajan, kun asuin yksin yksiössä poikamiehenä ja mietin joskus sunnuntai-aamuisin, että parisuhteessa olevat ystäväni saivat herätä jonkun vierestä ja että joku heitä odotti kotiin mennessä.

Kai se oikeasti oli suurempi syy perustaa perhe kuin jotkut epämääräiset sukulaisten odotukset.

Lopputulos on vain kuitenkin se, että lapsiperheen arki vie niin paljon voimia, että sunnuntai-aamuna on ihan sama onko siinä joku vieressä vai ei, kun herätessä telkkarista huutaa lastenohjelmat ja joku juniori kiljuu aamupalaa tai muuta asiaansa pomppien päälläsi. Eikä siellä kotonakaan kukaan odota, kun töistä palaa - sinä itse haet räntäsateessa sen kuraisen pikkukaverin päiväkodin pihasta työmatkallasi potien huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi on joutunut olemaan niin pitkän päivän muiden hoidossa.

Olisi ehkä pitänyt tyytyä pelkkään parisuhteeseen. Mutta onko pelkkä parisuhde sitten yleisesti ottaen naisille riittävä? Löytyykö noin ajattelevia naisia tarpeeksi, että tuo olisi yleensä realistinen vaihtoehto? Vai rupeaako se vauvakuume puskemaan sieltä esiin jossain vaiheessa kuitenkin?

AP

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Entä nuoret naiset? Vielä enemmän ne lapset naista sitoo, ja lisäksi pahimmillaan aiheuttavat loppuiäksi fyysisiä vaivoja.

Harmittaa sun ja niiden muiden puolesta, jotka ei osanneet ajatella omilla aivoillaan tätä asiaa ajoissa. Itselle kun lapsettomuus on (esim. juuri noista sun luettelemista syistä) ollut ainoa luonnollinen valinta.

No juu. Itse olen nuorehko nainen ja tänä vuonna saanut lapsen. Luulin jotenkin, että tämä vanhemmuus olisi ainakin meillä tasavertaisempaa, mies niin vakuutteli ennen lapsen syntymää että osallistuu vähintään yhtä paljon kuin minä yms. Vaan eipä ole mennyt niin. Mies kokeekin lapsen hoitamisen liian raskaana ja sitovana, jotta pääsisin mihinkään tuulettumaan paria tuntia pidempään. Hän kyllä viettää viikonloppuja kavereilla...
Rakastan kyllä sekä lasta että miestä, enkä nyt lapsestakaan mitään suurta lomaa varsinaisesti kaipaa, mutta jos edes olisi mahdollisuus silloin tällöin, jotenkin tuntuisi paremmalta olla aina kotona. Tukiverkkojakin piti olla, mutta ei niitä sitten yllättäen kiinnostanutkaan kun lapsi syntyi...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat