Lue keskustelun säännöt.
Sain keskenmenon, en halua viettää joulua sukulaisten kanssa
01.12.2015 |
En myöskään jaksaisi kertoa perheelle/ sukulaisille, että näin kävi. Eivät tiedä että olin raskaana. Tämä on jo toinen keskenmeno, minulla ja miehelläni ei ole lapsia ja molemmat raskaudet lapsettomuushoitojen tulosta. Eli ei ihan kevyt juttu.
Ajatus joulusta sukulaisten kesken, johon kuuluu yksi raskaana oleva nainen, paljon lapsia ja yksi vauva, tuntuu lähinnä sietämättömältä. Ajattelin että sanoisin olevani kipeä, jäisin kotiin ja mies kävisi viemässä lahjat. Onko ok? Vai olisiko muita ideoita?
Kommentit (21)
On todellakin ok ja ymmärrettävää. Viettäkää rauhallinen kotijoulu ja tukekaa toisianne. Voimia teille ja osanotto suruunne. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ok, ihan näin saman kokeneena. Tuo että sanotte sinun olevan kipeä, on ihan hyvä tapa, sillä voit vielä mennä jos sittenkin tuntuu että kaipaat perhettä. Kyllähän se vaatii oman aikansa, että käpertyy tavallaan itsekseen. Sitten kun haava ei ole niin tuore, niin voi taas palata normaalielämän pariin. Minulle oli lapsettomuuden aikana tärkeä juttu, että oma perheeni ja lähimmät ystävät tiesivät. Onko sinulla ketään kenen kanssa jutella? Monesti se oman puolison kanssa jutteleminen ei riitä, kun toisellakin on ne tunteet siinä, ja ei välttämättä ihan täysin ymmärrä sitä keskenmenoakaan. Hemmotelkaa toisianne ja ostakaa ihania joululahjoja, ostakaa kunnon jouluruuat ja levätkää kahdestaan. Tämä kuulostaa ehkä ärsyttävältä nyt, mutta se että teillä on tärpännyt hoidoista (jos aiemmin ei ole ollut yhtään tärppiä) kertoo siitä että oikealla tiellä ollaan. Eli pystyt raskautumaan. Voi olla että keskenmenot vihjaavat jostain, mutta voi myös olla että kaksi keskenmenoa on huonoa tuuria. Moni nainen läpikäy keskenmenoja (myös hoitojen yhteydessä), kannattaa yrittää etsiä vertaistukea. Toivon sinulle paljon voimia!
Voisitteko vedota siihen, että olette aaton kotona kahden ja vierailette sitten aaton jälkeen molempien vanhemmilla pikaisesti? Ei ole mitenkään ihmeellistä, että haluatte olla ihan vain kotona aattona...
Kaikkea hyvää teille!
Kiitos, olen ihan yllättynyt näistä myötätuntoisista ja ymmärtävistä kommenteista. Kyllä jotkut ystävämme tietävät, eli on ihmisiä joille puhua, mutta nyt ei tunnu, että haluaisin kertoa perheelleni, eikä mieskään hänen perheelleen. Tiedän myös tuon, että raskaaksi tuleminen on periaatteessa hyvä merkki. Kai täältä vielä noustaan, mutta joulu olisi kiva viettää rauhassa. Nyt en tunne niin hyvää omatuntoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en tunne niin hyvää omatuntoa siitä.
Äh, piti siis kirjoittaa, että näiden kommenttien jälkeen en tunne niin huonoa omatuntoa kotiin jäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea hyvää, lämpöä ja rakkautta joulun odotukseen ja tulevaisuudessa seuraaviin odotuksiin! Toivoo saman kokenut
No, ne sukulaiset laskee 1+1 ja päättelee että sulla on alkuraskauden pahoinvointi ja et siksi halua tulla. Eli varaudu siihen, että saatte raskausuteluita ja -onnitteluja. Tän tiedän, kun näinkin on käyny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea hyvää täältäkin! Toivon että saatte vielä kokea onnistuneen raskauden ja oman lapsen syliinne.
Ymmärrän.. Meillä meni kesken viikolla 16.. Saatiin vauva aikaan hoidoilla, lapsivesipunktiossa reikä ei umpeutunut ja vauva kuivui kohtuun muutamassa päivässä. Viimeinen alkio laitettiin muutama viikko sitten, ei kiinnittynyt... Nyt ei tee mieli mitään, ei jaksaisi mitään. Vähiten olla iloinen. Kuules.. Musta sä ootkin sairas, sun sydän on rikki. Kun on sairas niin pitää levätä jotta tulee kuntoon. Sairauden syystä toki kannattaa vähän mainita ympäripyöreitä... Sitä rikkinäistä sydäntä ei tarvii sukulaisille sanoa. Voimia sinulle ihan tuhannesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain yhtenä vuonna juuri joulun alla tietää, että useamman vuoden yrityksen jälkeen alkanut raskaus olikin tuulimuna. Tuolloin ne hoidettiin kaavinnalla ja halusin, että se tehdään vasta joulun jälkeen, koska esikoinen oli tuolloin viisivuotias enkä halunnut, että hänen joulunsa menee pilalle, jos olen huonossa kunnossa. Mieheni lisäksi kukaan sukulainen ei tiennyt raskaudesta eikä tästä viimeisimmästä käänteestä. Aatto oltiin kotona, pyhät vanhemmillani, jossa syliini nostettiin veljen kaksiviikkoinen poikavauva... Jos olisin voinut välttää sukuloinnin, olisin sen tehnyt, mutta esikoinen piti tietysti viedä isovanhempia tapaamaan. Eli tiedän tunteesi. Tee niinkuin sinusta tuntuu parhaalta.
Luin tämän ketjun, vaikka en olekaan itse samassa elämäntilanteessa. Paljon sympatiaa ja voimia teille kaikille tämän surullisen asian kokeneille! Ja AP, on ihan oikein ottaa aikaa itselle, kyllä niitä perhe- ja sukujouluja ehtii viettää vielä monena vuonna, ja varmasti myös sinulle iloisemmissa merkeissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni!
Itsekin sain keskenmenon joulua ennen. Kolme vuotta sitten. Meillä kummankin perhe sai tietää, koska jouduin olemaan sairaalassa. Töissäkin saivat tietää. Viikkoja oli 15 ja syntyi pienenpieni poikasikiö. Kaunis ja täydellinen vanhempiensa mielestä, vaikka ulkopuolinen ei ehkä niin ajattelisikaan. Mutta heiltä ei kysytä.
Mielestäni on täysin ok, jos olette oksennustaudissa jouluna.
Itselleni on vaikea ajatus, et kertoisin tällaisista asioista. Esim tuolloin keskenmenon toteamisen jälkeen tapasin tuttuja pakollisella kaupassakäynnillä, enkä kyennyt sanomaan heille, et sisälläni on muuten kuollut sikiö, olen saanut valmistavat lääkkeet ja ylihuomenna käynnistetään synnytys. Nämä tuttavat eivät edelleenkään tiedä, että meillä on ollut keskenmeno. Vaikka melko paljon olemme tekemissä.
Kertomisen vaikeudesta huolimatta tai juuri siksi olen iloinen, että melko moni ihminen sai 'väkisin' tietää keskenmenostamme. Heidän kanssaan on asiaa voinut käsitellä ja enkelivauvaa muistella. Sattumalta viimeksi tänä aamuna.
Joistakin muista minulle tapahtuneista vaikeista asioista lähellä olevat ihmiset eivät ole saaneet tietää, tai monikaan heistä ja jotenkin koen, et kuitenkin ne olisi pienempiä taakkoja, jos asioista osaisin avoimemmin kertoa ja jakaa.
Tehkää kuten hyväksi koette!
Tapauksena kosketti, kun oman keskenmenon vuosipäivä on jälleen lähestymässä.
Maija
No älä kerro asiasta. Pakkohan sinne ei ole mennä mutta sittenhän joudut keksimään jonkin tekosyyn miksi ette tule.
Tuota pahempaakin on vaikka päihdeongelmaisen raunioittama läheisen elämä. Sitä ei voi edes peittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Itsekin kaksi keskenmenoa kokeneeni tiedän tuskasi. Ajattelet nyt vaan omaa hyvinvointiasi, etkä mene mistään velvollisuudentunnosta mihinkään. Ilmoittaudut vaikka 'sairaaksi'.
Toivon kovasti että kolmannella kerralla onnistaa (itselläni onnisti, vaikka odotukset olivat aika matalalla kahden kkmn jälkeen). Älä menetä toivoasi!!! <3
Me tehtiin lasta melkein 10 vuotta, ennen kuin viimein vauva syliin saatiin. En minä koskaan kokenut vaikeaksi olla lapsiperheiden tai odottavien kanssa tekemisissä. Se on niin ihmisestä kiinni. Mutta ota toki, ja vietä joulu ihan omassa rauhassa. Mielestäni voisit myös läheisillesi kertoa, miksi näin teet.
Miksei voisi myös sanoa, että haluamme viettää joulun nyt ihan kahdestaan tänä vuonna. Sen kummempia valehtelematta tai selittelemättä.
Meinaatko, että jos sukulaiset tietäisivät, et saisi myötätuntoa osaksi? Kuulostaa epätodennäköiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että jos sukulaiset tietäisivät, et saisi myötätuntoa osaksi? Kuulostaa epätodennäköiseltä.
Ei kyse ole siitä. Minulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla, enkä ikinä olisi kertonut niistä tuoreeltaan ja avoimesti miehen puolen suvulle. Olisi takuulla tullut myötätuntoa, mutta myös paljon hössöttämistä (tiedän tämän pitkästä kokemuksesta).
"Missä olette käyneet hoidossa, voi voi, kyllä se teilläkin vielä tärppää, Matin Maijan serkun avopuolisolla onnistui kahdeksannen keskenmenon jälkeen, oletko kokeillut sitä-ja-tätä, ethän vaan juo kahvia, kofeiini voi aiheuttaa keskenmenoja, ollaan niin pahoillamme teidän puolesta, on hirveetä, on kamalaa..."
En tarkoita tätä pahalla - he ovat ihania ihmisiä. Tietyissä tilanteissa itsellä on vaan voimat ihan loppu. En halua puhua aiheesta mitään. En halua edes sitä pahoittelua. Ei mitään. Haluan vaan olla, nuolla omat haavani ja lohduttautua niillä sanoilla, joita ei edes sanota. Enkä haluaisi pilata kenenkään toisen joulua tai aiheuttaa muille ahdistusta ja pahaa mieltä kertomalla juuri jouluaattona jotain niin valtavan surullista, kuin keskenmeno.
Paljon rakkautta ja haleja ap:lle.
Olisin itse voinut itse kirjoittaa tuon, paitsi sillä erotuksella sain 4. Keskenmenoni. Minunkin raskauteni ovat alkaneet lapsettomuushoitojen avulla...ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Ja lisäksi pelottaa kaikki utelut " Jokos teille tulee vauvoja" tai "milloin saadaan vauva uutisia".. varmaan menisi joulu itkuksi