Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla asperger meidän ei-assien joukossa?
Kommentit (10)
Muakin kiinnostaisi tietää. Haluaisin myös tietää, miten aspergerit erottaa muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oikein miltään. Ehkä juuri siksi, että sairauteeni ainakin omalla kohdallani liittyy se, etten ole kiinnostunut ihmisistä enkä heidän seurastaan tai mielipiteistään. Kun saan elää omaa elämääni rauhassa valitsemallani tavalla, kaikki on hyvin. Ei se miltään erikoiselta tunnu.
Koulu- ja opiskeluaikana oli kyllä ihan hiton vaikeaa, koska siellä pitäisi pakolla olla ryhmissä ja sopeutua kaikenlaisiin ihmisten hömpötyksiin. Olin kovasti kiusattu ja syrjitty. Mutta valitsin ammattini niin ettei tarvi olla ihmisten kanssa juuri tekemisissä, ja työelämään päästyäni olen ollut täysin tyytyväinen elämääni. Muiden mielestä lienisin lähinnä vähän erikoinen erakko, jos joku nyt huomaisi, mutta luulen ettei kukaan huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein miltään. Ehkä juuri siksi, että sairauteeni ainakin omalla kohdallani liittyy se, etten ole kiinnostunut ihmisistä enkä heidän seurastaan tai mielipiteistään. Kun saan elää omaa elämääni rauhassa valitsemallani tavalla, kaikki on hyvin. Ei se miltään erikoiselta tunnu.
Koulu- ja opiskeluaikana oli kyllä ihan hiton vaikeaa, koska siellä pitäisi pakolla olla ryhmissä ja sopeutua kaikenlaisiin ihmisten hömpötyksiin. Olin kovasti kiusattu ja syrjitty. Mutta valitsin ammattini niin ettei tarvi olla ihmisten kanssa juuri tekemisissä, ja työelämään päästyäni olen ollut täysin tyytyväinen elämääni. Muiden mielestä lienisin lähinnä vähän erikoinen erakko, jos joku nyt huomaisi, mutta luulen ettei kukaan huomaa.
Minkä ammatin valitsit? Mäkin haluan sellaisen! Vielä en ole keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein miltään. Ehkä juuri siksi, että sairauteeni ainakin omalla kohdallani liittyy se, etten ole kiinnostunut ihmisistä enkä heidän seurastaan tai mielipiteistään. Kun saan elää omaa elämääni rauhassa valitsemallani tavalla, kaikki on hyvin. Ei se miltään erikoiselta tunnu.
Koulu- ja opiskeluaikana oli kyllä ihan hiton vaikeaa, koska siellä pitäisi pakolla olla ryhmissä ja sopeutua kaikenlaisiin ihmisten hömpötyksiin. Olin kovasti kiusattu ja syrjitty. Mutta valitsin ammattini niin ettei tarvi olla ihmisten kanssa juuri tekemisissä, ja työelämään päästyäni olen ollut täysin tyytyväinen elämääni. Muiden mielestä lienisin lähinnä vähän erikoinen erakko, jos joku nyt huomaisi, mutta luulen ettei kukaan huomaa.
Minkä ammatin valitsit? Mäkin haluan sellaisen! Vielä en ole keksinyt.
Olen koodari it-alalla. Olen firmassa, jossa työ tehdään käytännössä pelkästään etänä, eli yksin kotona päivät pitkät saan näprätä. Työnantajani mainostaa tätä täyden etätyön mahdollisuutta sillä, että työnsä voisi tehdä vaikka toiselta puolen maapalloa, mutta minäpä olen valinnut erakoitua helsinkiläiskaksiooni sen turvin :D
Tiedän että moni ei-as ei voi ymmärtää miten koen elämäni oikeasti hyvin tyydyttäväksi, vaikka mulla ei ole lainkaan sosiaalisia suhteita, enkä harrasta mitään tms. Mutta mä olen aina ollut sellalinen, että mun mieli on kääntynyt sisäisiin maailmoihin, ei ulkoiseen, eikä minulla ole koskaan tylsää vaikka olen aina yksikseni kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään erikoiselta. Sosiaalisissa tilanteissa olen ihan ulalla, mutta silloin kun rutiinit ovat kunnossa ja saa olla tarpeeksi rauhassa, niin kaikki on oikein hyvin.
En ainakaan tunne mitään erityistä hengenheimolaisuutta muiden assien kanssa. Huomaan varmaan muita paremmin jos jollain on samanlaisia "omituisuuksia" ja vaikeuksia kuin minulla, mutta en kyllä tunne, että tulisin paremmin toimeen "kaltaisteni" seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikein miltään. Ehkä juuri siksi, että sairauteeni ainakin omalla kohdallani liittyy se, etten ole kiinnostunut ihmisistä enkä heidän seurastaan tai mielipiteistään.
Mikä sairaus sinulla on?
Korjataan nyt taas: Asperger EI OLE sairaus. EI myöskään kehitysvamma. Faktat kuntoon ensin, kiitos.
up