Lue keskustelun säännöt.
Tyttären muuttunut käytös?!
28.11.2015 |
Tyttäreni (15v) on kovin alakuloinen jatkuvasti, nukkuu todella vähän ja on omissa oloissaan paljon. Jos kysyn onko hänellä kaikki hyvin tms, tulee vastaukseksi "mua vaan väsyttää" tai "mietin vaan yhtä koulujuttuu".
Tyttö on aina ollut pirteä ja puhelias, mutta vetäytynyt tasaisin väliajoin olemaan itsekseen. Nyt tuntuu, että hän joskus vetää hetken pirteän ja puhelijaan roolia ja palaa sitten takaisin alakuloisuuteen.
Sinällään hänen käytöksensä on entisellään. Tekee kotitöitä, hoitaa koulun hyvin ja kertoilee asioistaan (esim. mitä teki koulussa, päivän sattumuksia, puhuu kavereistaan ja tv-sarjoista, sellaista tavallista). Silti jotenkin tuntuu, että tyttö on kaikkea muuta kuin läsnä.
Mikä avuksi ja mihin kannattaisi ottaa yhteyttä, jos tämä vielä jatkuu? Tuntuu kovin avuttomalta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyttäjä-11709 kirjoitti:
Kuinka kauan aikaa sitä outoa käytöstä on jo jatkunut? Onko koskaan koulukiusattu?
Kuukauden tai pari. Luulin aluksi sen olevan jotain nopeasti ohi menevää teiniangstia. Kuitenkin jatkunut sen verran pitkään, että alan huolestua kunnolla. Ei ole koskaan ollut kiusaamisen kohteena.
Ap
Ehkä tyttö ei vain kerro kaikesta kiusaamisesta. Itse en aikanaan kertonut, kun tiesin että äiti alkaa soitella kiusaajien vanhemmille ja siitä seuraa vaan lisää kuittailua koulussa.
En jaksa uskoa, että häntä kiusattaisiin. Tytär on yleensä se, joka menee väliin, jos näkee mitään kiusaamiseen viittaavaakaan. Puhuu välillä myös siitä, kuinka kiva luokka ja koulu hänellä on. Kiusaaminen on tietenkin vaihtoehto, mutta mielestäni epätodennäköinen. Voisin kautta tantan kysellä samassa koulussa olevalta pikkusisarelta koulun kiusaamistilanteesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että hänellä on vähän kaamosmasennusta tai jotain muuta väsymystä, joka ei aiheudu mistään vakavasta tai kestä pitkään. Mutta tietenkin kannattaa seurailla ja selvittää.
Sydänsuruja? Jos on lesbo/bi, kuten arvelet, niin voihan hän kärsiä siitä, että haaveilee mahdottomasta. On ihastunut tyttöön, joka on ehkä hänen hyväkin kaverinsa mutta hetero. Tai on hiukan sekaisin seksuaalisuudestaan. Identiteettikriisiä?
itse vähän vierastan ajatusta siitä, että ottaisi yhteyttä koulupsykologiin, varsinkaan juuri nyt. jos tyttö ei avaudu, hänelle voi tulla siitä pahempi olo; vanhempi ei luota, hänessä koetaan olevan jotain vikaa tms. en siis todellakaan syytä sinua, vaikutat ihanan huolehtivaiselta vanhemmalta, mutta oma teini-ikäni ei ole kovin kaukana ja mietin lähinnä miltä itsestäni olisi tuntunut (ja tuntuikin, kun opettajat ohjasivat koulupsykologille). minusta tuli yhä sulkeutuneempi, koska teiniminäni ymmärsi avun tarjouksen aivan väärinpäin.
yrittäisin pehmitellä tilannetta pidempään ja jossain vaiheessa vähän vihjaista (jos tulosta ei tule), että mielestäni vaikuttaa ettei kaikki ole sinulla hyvin ja jos et minulle halua puhua niin haluaisitko koulupsykologille tms.
onko teillä muuten ollut kuinka lämpimät välit? viesteistä käsitin että on, joten olisin hyvin varovainen siinä etten rikkoisi tavallaan luottamusta toimimalla ominpäin - herkässä iässä hän voi käsittää aivan väärin sinut.