Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Teidän mielestänne kohtuullinen aika, jonka kuluessa pitäisi päästä yli

Vierailija

erosta, suhteesta, joka kesti vain puoli vuotta?

Olen yrittänyt kaikkea: lääkkeitä, terapiaa, liikuntaa, treffailua, uusia harrastuksia, rentoutusharjoituksia ja mindfulnessia, mutta kärsin ja ikävöin edelleen. Miten kauan tätä vielä voi kestää??

Kommentit (6)

Vierailija

No kauanko erosta nyt on?

Jos puolen vuoden suhteesta yli pääseminen kestää paljonkin yli puoli vuotta, on syytä lähteä pidempään terapiaan tai jopa analyysiin ihmettelemään mikä oikeesti mättää; miksi ihminen ei riitä itse itselleen.

Vierailija

Minulla samoja oireita, vaikka käyn terapiassa. Yksinolo ja kelpaamattomuus ahdistaa.
Vika on omassa päässä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No kauanko erosta nyt on?

Jos puolen vuoden suhteesta yli pääseminen kestää paljonkin yli puoli vuotta, on syytä lähteä pidempään terapiaan tai jopa analyysiin ihmettelemään mikä oikeesti mättää; miksi ihminen ei riitä itse itselleen.

No kohta alkaa olla puoli vuotta erosta. Tässä tapauksessa mies oli kyllä ennestään tuttu kahdeksan vuoden ajalta, ei mikään kuuden kuukauden tuttavuus. Meillä on yhteisiäkin tuttuja ja ollaan oltu yhteisillä reissuillakin aikoinaan isommalla porukalla.

Jotenkin tämä ero on haavoittanut aivan poikkeuksellisesti. Yli kymmenen vuoden liitosta eroaminen ei ollut mitään tähän verrattuna.

Vierailija

Ehkä sulla on nyt isommastikin jonkinlainen elämän murrosvaihe menossa.

Tutkiskele itseäsi, tarpeitasi ja toiveitasi. Mikä on sinulle elämässä tärkeätä ja arvokasta, mikä tuntuu hyvältä, millä tavoin voit olla hyvä itsellesi ja tähdätä oman elämäsi arvoja kohti (siis liittämättä kuvioon kenenkään muun ihmisen kohtaloa - kun toisten asioita et voi ruveta toivomaan ja muokkaamaan).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla on nyt isommastikin jonkinlainen elämän murrosvaihe menossa.

Tutkiskele itseäsi, tarpeitasi ja toiveitasi. Mikä on sinulle elämässä tärkeätä ja arvokasta, mikä tuntuu hyvältä, millä tavoin voit olla hyvä itsellesi ja tähdätä oman elämäsi arvoja kohti (siis liittämättä kuvioon kenenkään muun ihmisen kohtaloa - kun toisten asioita et voi ruveta toivomaan ja muokkaamaan).

Totta. Se mun elämän murrosvaihe on juuri se, että lapsista nuorinkin muuttamassa pian pois kotoa, että juuri nyt olisi voinut sitoutua ja alkaa elää yhteistä elämää jonkun kanssa. Eron jälkeen olin pitkään yksin, en halunnut ketään siihen isäpuoleksi tai yrittää jotain uusperhekuviota. Nyt koen, että tavallaan koko haaveilemani tulevaisuus mureni kokonaan.

Ennen nautin yksinolosta. Se oli ylellisyyttä. Nykyään ahdistaa mennä yksin nukkumaan ja herätä yöllä yksin pimeässä. En usko että enää selviän tästä. Mutta kiitos neuvoista, yritän vielä raapia kasaan jotain.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat