Uusi lapsi exän kanssa - hulluako?

Jos molemmat haluatte toisen lapsen ja pystytte huolehtimaan lapsesta/lapsista riidoitta jahyvissä väleissä, niin mikä ettei?

Jos teillä ei olisi ennestään lapsia, pitäisin hulluna. Mutta jos olet valmis siihen, että huolehdit lapsesta yksin niin mikäs siinä sitten. Parempi se on, että eroperheen lapsilla on samat vanhemmat.

Tekisin, olisi lapsilla sentään samat vanhemmat. 

Ap jatkaa:

En todellakaan tekisi lasta exän kanssa ellei jo lasta olisi. Haluan lapsille ennemmin joko samat vanhemmat tai sitten niin että todella tekisin yksin (hedelmöityshoidoilla), niin ettei uusia puolisoita/miehiä tule kuvioihin. Ap

Ei kuulosta yhtään hassumalta, jos kerran tuutte edelleen hyvin toimeen. Mä olisin voinu tehdä noin.

Ensiksi ajattelin että kuulostaapa hullulta, mutta toiseen kertaan ajateltuna ihan järkevää, jos suhteenne toisiinne on selvä, lapsi on haluttu molempien toimesta jne. On niitä tyhmempiäkin ideoita maailmassa.

Kannatusta saa täältäkin! Täyssisarus ja jo hyväksi havaittu isä, mikäs sen parempi. :)

Mä tein exäni kanssa toisen lapsen, hyvin toimii, olen onnellinen ratkaisusta.

Se, että haluatte toisen lapsen, vaikka suhteenne on päättynyt, kertoo varmaankin siitä että luotatte toisiinne vanhempina. Miksipä ei siis lapsen isäksi sellaista, johon tietää voivansa luottaa lapsen kasvatuksessa.

Kiitos kommenteista! Googlettamalla löysinkin pari muutakin keskustelua samanlaisesta tilanteesta, joten ihan uniikki tällainen tapaus ei olisi. Täytyy vielä miettiä, mutta alan lämmetä ajatukselle. Ap

Lapsien kannalta varmasti paras ratkaisu. Jos toisella on isä ja hyvä suhde tähän, mutta toisella ei, se voi olla vaikeaa ymmärtää pienenä ja aiheuttaa katkeruutta vanhempana. 

Monet taitavat tehdä toisen tai kolmannen lapsen, vaikka ero häämöttää jo näköpiirissä, niin että lapsilla olisi samat vanhemmat. Teidän tilanteenne on oikeastaan parempi ja reilumpi. Olette selvittäneet välinne ja teette vasta sitten lapsen. 

Toisaalta oletko varma, että haluat olla vuosia sinkku? Minkä ikäinen olet? Ihan hyvä ajatus, jos ajattelit olla sinkku vuosia, mutta jos haaveilet uudesta miehestä, niin se voi jäädä haaveeksi, jos sinulla on kaksi pientä lasta useaksi vuodeksi. Minkä ikäinen esikoisenne on? Oletko varma, ettei mies koita, että alkaisitte olemaan taas perheenä ja yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen esikoisenne on?  

"meillä on kohta 4-vuotias lapsi"

Sit vielä kun luettaisiin aloitus huolella ennen kuin aletaan vastaileen...

Vierailija kirjoitti:

En ole elatusmaksujen perässä. Miehellä todella pienet tulot enkä esikoisestakaan nii vaatinut, mutta hyvä isä hän on.

Et vaatinut elareita, eli elätitkö itse vai maksoiko valtio? Ja sama toisen lapsen kohdalla? Kyllä molemmilla vanhemmilla olisi hyvä olla varaa kustantaa lasten eläminen, toki jos sulle on ok elättää se yksin niin mikäs siinä, mutta en lähtökohtaisesti arvosta, että tehdään tieten tahtoen lisää lapsia verovaroilla elätettäväksi.

Mitään järkeä? Miksi teette lapsia jos haluatte mukamas olla sinkkuja? Kuulostaa lähinnä siltä että pakoilette vastuuta, oletteko sitoutumiskammoisia? Eikö lapsen tekeminen nyt jo kerro jo että haluatte vakiintua. Ei lapsi mikään eläin ole. Valitettavasti on myös niin että et kovin helposti uutta miestä löydät kahden lapsen äitinä.

Pakko kyllä korjata tähän, että ei valtioltakaan mitään saa jos ei siltä pienituloiseltakaan ota senttiäkään. 

Ap vastaa:

Minä olen korkeasti koulutettu ja töissä, tuloni ovat moninkertaiset ex-mieheeni nähden. Tästä syystä en ole vaatinut elatusmaksuja, eikä valtiokaan tietenkään elatusta maksa. Mies toki omasta halustaan ostelee lapselle leluja, vaatteita jne., mutta minä maksan suurimman osan eikä se minua haittaa. Ainut asia mitä pelkään on se, pystyisikö mies huolehtimaan lapsista jos minulle jotain tapahtuisi.

En ole sitoutumiskammoinen, mutta lapsi on tärkeintä ja minusta meille on parasta elää ilman kolmatta pyörää. Esim. Kälylläni on kolme alle 10-vuotiasta lasta kolmen eri miehen kanssa, ja se vasta härdelliä onkin. Minä en kaipaa nurkkiin pyörimään isäpuolta lapselleni ja viihdyn oikein hyvin sinkkuna. "Sinkulla" tarkoitan yksineläjää (no, lapsen kanssa), en villiä ja vapaata irtosuhteiden ja Tinderin suurkuluttajaa.

Niin ja esikoinen tosiaan on kohta 4-vuotias. En haluaisi lapsille aivan älyttömän isoa ikäeroa, joten ideaalia olisi kohta alkaa toimimaan jos niikseen tulee.

Miehen kanssa välitämme toisistamme, mutta ero on ollut paras ratkaisu eikä yhteenpaluu kiinnosta kumpaakaan. Olemme lähinnä kavereita vain. Vanhemmuuden hoidamme mielestäni hyvin yhdessä ja siksi tätä mietinkin. Ap