Suomessa panostetaan lapsiin kummallisen vähän (?)

Itse olen alunperin kotoisin Etelä-Euroopan maasta ja taas ihmettelen mitä tämä valtava hössöttäminen lasten kanssa on! Että kaiken maailman harrastuksia, ja vanhemmat on lastensa kuljetuspalveluita. Itse en usko että lapset tarvii sellaisia mihinkään. Päinvastoin monelle voi tulla stressi jo lapsuudessa, kun on niin paljon kaikkea ohjattua ja tavallaan kurinalaista.

Meillä on saanut lapset olla vapaita, itse keksiä tekemisensä oman mielensä mukaan. Itse ovat myös koulunsa huolehtineet, eikä apua tai painostamista ole tyrkytetty jos ei apua ole kysytty. Nyt lapset on teinejä ja oikein hyvin on mennyt. Molemmat on aina olleet hyviä koulussa, rauhallisia, tasapainoisia, ja eiköhän niistä it- tai muun teknisen alan ihmisiä tule kuten molemmat vanhemmatkin on. Ei ole harrastamattomuus tuntunut haittaavan mitään. 

Lapsi astuu oravanpyörään viimeistään siinä kuusi vuotiaana. Voisko sen antaa vain elää siihen asti?

Minusta on älytöntä, jos lapsi harrastaa montakin kertaa viikossa koulun jälkeen. Sillä saadaan aikaan suorittajia, joilla jää elämä elämättä. Tuskin kukaan kuolinvuoteellaan miettii että ai saamari kun en oppinut kolme vuotiaana jo lukemaan, ja hitto kun en harrastanut lapsena itseäni uuvuksiin.

Onhan se varmasti lapselle hyväksi, että koko vapaa-aika on ohjelmoitu täyteen kaikenlaista "kehittävää". Aletaan suorittaa heti pienestä pitäen.

Lastenkirjavalikoima on tietysti suppeampi, koska kielialue on paljon pienempi. Oletan nyt, että olet ollut maassa, jossa on huomattavasti enemmän väkeä esim. Saksa, Ranska, Englanti?

Kyllä kovasti asiantuntijat ovat sitä mieltä, että pitkä lapsuus ja vapaa leikki kehittävät lasta parhaiten. Pisa-tutkimuksissa ainakin Suomi loistaa tähän maahan nähden, koska on Euroopan ykkönen. 

Rento kotoilu kunniaan ja ulkoilu. Mun 1-luokkalaisella on vaan yksi mieluisa harrastus ja silti se valittaa välillä, että tahtoisi olla kavereiden kanssa vaan. Sitä rientoa kyllä riittää kun koko ajan on koulun tapahtumaa ym.

Tässä viitattiin taas kuuluisaan "ulkomailla"

Siellä on tosiaan kaikki paremmin. Moni jopa haluaa muuttaa ulkomaille. Tämän verran on määritellyt tavoitettaan. Nyt siellä lapsetkin hoidetaan paremmin. Yksi lisäsyy muuttaa Sinne

Olen ihmetellyt sitä, kuinka Suomessa perheillä on kaksi autoa sen vuoksi, että lapset pitää pystyä viemään harrastuksiin ja lapsilla on pienestä pitäen kaiken maailman kerhoja ja porukkasynttäreitä ja kallista ohjelmaa ja ulkomaanmatkoja, joiden vuoksi ollaan koulusta poissa. Sitä en tajua ollenkaan, että vanhempien velvollisuudeksi katsotaan auttaa lasta kotiläksyissä  - koulun hommahan se on antaa sellaisia läksyjä, joista lapset selviävät omin voimin. Läksyjenteon valvominen on toinen juttu.

Miten ihmeessä on mahdollista, että siellä ulkomailla opetetaan lapset lukemaan ennen koulua ja Suomessa ei, mutta Suomessa ne kuitenkin osaavat lukea kouluun mennessään? Ja suomalaislapset ovat joka tapauksessa kärkipäässä, kun lukuaineiden osaamista tarkastellaan.

Anna lapsillesi hyvin kuvitettuja tiedekirjoja. Ei kaikesta tarvitse vääntää lapselle sopivaa versiota, kyllä lapsi osaa katsoa kirjoista, mikä tulivuorissa ja dinosauruksissa juuri häntä kiinnostaa.

"En nyt sano, että Suomessa tehtäisiin jotenkin väärin tms. Ihmettelenpä vaan."

Ei, vaan olet sitä mieltä, että Suomessa tehdään kaikenlaista väärin. Saako muuten kysyä, mikä tämä toinen Euroopan maa on?

Laitapa tänne muutama hyvän lasten historia-, tiede- ja taidekirjan nimi ja tekijä, niin etsitään vastaavat suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, kuinka Suomessa perheillä on kaksi autoa sen vuoksi, että lapset pitää pystyä viemään harrastuksiin ja lapsilla on pienestä pitäen kaiken maailman kerhoja ja porukkasynttäreitä ja kallista ohjelmaa ja ulkomaanmatkoja, joiden vuoksi ollaan koulusta poissa. Sitä en tajua ollenkaan, että vanhempien velvollisuudeksi katsotaan auttaa lasta kotiläksyissä  - koulun hommahan se on antaa sellaisia läksyjä, joista lapset selviävät omin voimin. Läksyjenteon valvominen on toinen juttu.

Miten ihmeessä on mahdollista, että siellä ulkomailla opetetaan lapset lukemaan ennen koulua ja Suomessa ei, mutta Suomessa ne kuitenkin osaavat lukea kouluun mennessään? Ja suomalaislapset ovat joka tapauksessa kärkipäässä, kun lukuaineiden osaamista tarkastellaan.

Anna lapsillesi hyvin kuvitettuja tiedekirjoja. Ei kaikesta tarvitse vääntää lapselle sopivaa versiota, kyllä lapsi osaa katsoa kirjoista, mikä tulivuorissa ja dinosauruksissa juuri häntä kiinnostaa.

"En nyt sano, että Suomessa tehtäisiin jotenkin väärin tms. Ihmettelenpä vaan."

Ei, vaan olet sitä mieltä, että Suomessa tehdään kaikenlaista väärin. Saako muuten kysyä, mikä tämä toinen Euroopan maa on?

 

Olen osittain samoilla linjoilla kanssasi... Esimerkkina tuo vanhempien rooli laksyjen teossa. Asun Englannissa ja useampi tuttavani (vanhempi, joilla 5-10 -vuotiaita lapsia) JOUTUVAT auttamaan lapsiaan laksyissa, koska luokkien koot ovat niin suuret, etta lapsi tarvitsee ylimaaraista tukea koulun jalkeen. Monet myos palkkaavat tuutoreita (eli siis kotiopettajia) koulun jalkeen tasta samasta syysta. Kyseessa ei siis ole mikaan koulusysteemin erinomaisuus...

Suomessa lapset kasvatetaan osaksi yhteisöä, eikä kenenkään aikuisen vallankäytönkohteeksi joiden avulla aikuinen voi päteä.

Suomessa lasten kasvatus tähtää myös itsenäisyyteen ja omaan tilaan, eikä vanhemmat kulje joka paikkaan lasten kanssa käsikädessä vaan heillä on vapaus tavata kavereita, jne.

Ihmeellisesti taas ääripäät jyrää. Lapset tuskin tarvitsevat montaa harrastusta viikossa, mutta samalla ihmetyttää asenne, ettei kouluun käyntiin tarvitse puuttua. 

Tokihan lapsen pitää se itse hoitaa, mutta tukemalla, kyselemällä ja joskus auttamalla vanhempi antaa viestin, että koulu on tärkeää ja vanhempi on kiinnostunut siitä, miten lapsella menee ja aikuinen voi myös tukea lapsen oppimista - historiasta ja luonnosta voidaan jutella ruokapöydässä, kielissä voidaan kysellä palauttaa mieleen keskeisiä sanoja ihan arjen tilanteissa jne. Tämä myös linkitää oppiaineet todelliseen maailmaan niin, etteivät ne ole jotain, mitä tehdään vain koulua varten.

Onhan meillä tietokirjoina Mauri Kunnakset ja Tatut ja Patut ainakin, niistä löytyy mielenkiintoisesti kirjoitettua juttua lapsille suunnattuna.

Minusta Suomessa suoritetaan pientenkin lasten kanssa aivan liikaa, ja jo ekaluokkalaisella pitäisi olla kodin ulkopuolisia harrastuksia useampi. Jopa erityislapsia patistetaan kunnan tukemina harrastamaan, mutta heiltä itseltään ei välttämättä kysytä, kiinnostaako edes tehdä mitään.

Monissa Euroopan maissa lapsen varhaiskasvatus on lähes kokonaan vanhempien harteilla, toisin kuin Suomessa, koska jokaisella lapsella on oikeus kunnalliseen ja lähes ilmaiseen päivähoito-oikeuteen, jossa tehdään noita samoja asioita, missä muualla Euroopassa vanhemmat järjestävät ja maksavat itse, jolloin lapset ovat eriarvoisia jo vauvasta lähtien.

Se on kun säästetään väärästä asiasta kun ei ole rahaa ja sitten sitä rahaa löytyy ihan ihme juttuihin.

Samaa mieltä kuin muut vastaajat, lasten pitää saada olla lapsia sen lyhyen ajan minkä ovat lapsia. Suomalaiset ovat korkeasti koulutettuja, jopa liian, suurimpaan osaan töitä ei tarvi korkeakoulutusta, ja niihinkin joihin se vaatimus on, ei aina edes tarvi käytännössä kuin normaalin maalaisjärjen. Suomessa on pärjännyt yrittäjänäkin ihmisiä jotka ovat suorastaan tyhmiä, eivät ole koulussa pärjänneet, mutta silti ovat menestyneet ja tienanneet rahaa.

Muutenkin olen sitä mieltä että raha ei ole tärkein asia elämässä, kun sitä on sen verran että pärjää, ihminen on onnellinen.

Kyllä todellakin löytyy laadukasta tietokirjallisuutta suomeksi! Et taida olla paneutunut asiaan ollenkaan. Sekä käännettyä että kotimaista. Suorastaan naurettava väite etteikö olisi.

Suomalaiset oppimistulokset taitavat edelleenkin olla maailman kärjessä, joten mikään ei taida puhua opetusohjelman ulkopuolisten kerhojen yms. puolesta. Lapsia ei tosiaan taideta opettaa esiopetuksessa lukemaan, mutta kaikkihan osaavat lukea ennen kouluikää.

"Lapsen kehittäminen intensiteetillä" kuulostaa minun korvaani suorastaan kammottavalta. Olisiko tärkeämpää kuunella sitä lasta, mikä kiinnostaa, mihin on mahdollisesti herkkyyskausi ja mitä jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti taas ääripäät jyrää. Lapset tuskin tarvitsevat montaa harrastusta viikossa, mutta samalla ihmetyttää asenne, ettei kouluun käyntiin tarvitse puuttua. 

Tokihan lapsen pitää se itse hoitaa, mutta tukemalla, kyselemällä ja joskus auttamalla vanhempi antaa viestin, että koulu on tärkeää ja vanhempi on kiinnostunut siitä, miten lapsella menee ja aikuinen voi myös tukea lapsen oppimista - historiasta ja luonnosta voidaan jutella ruokapöydässä, kielissä voidaan kysellä palauttaa mieleen keskeisiä sanoja ihan arjen tilanteissa jne. Tämä myös linkitää oppiaineet todelliseen maailmaan niin, etteivät ne ole jotain, mitä tehdään vain koulua varten.

Kipaisepa tarkistamassa käsite "olkinukke".

Johtuneen pelkästään olosuhteista, sillä Suomessa on lähes ilmainen ja korkeatasoinen kunnallinen päivähoito ja koulutus, samoin pienet ryhmäkoot ja opettajilla korkeatasoinen koulutus.

Ja eikös monet Euroopan maat ota oppia Suomesta?

jos tästä vielä enemmän elämää lapsilähtöiseksi muuttaisi, saisi sanoa omalle mielenterveydelle ja parisuhteelle hyvästit.

Meillä kuskataan kahta nuorempaa treeneihin kolmesti viikossa (neljänä päivänä viikosta siis treenikuskausta, asutaan maalla) mutta koska heillä koulu sujuu omatoimisesti, en näe syytä puuttua siihen muuten kuin auttamalla tarvittaessa ja kuulustelemalla kokeisiin. Vanhin, teini,  taas ei halua harrastaa mitään kodin ulkopuolella, häntä kyllä sitten senkin edestä haetaan iltaisin kaupungilta ja kavereilta, sekä panostetaan julmetusti koulunkäyntiin, koska ei pysty keskittymään opiskeluun koululuokassa. Matkustetaan yhdessä ulkomailla, käydään mökillä, leivotaan koulun myyjäisiin, käydään metsälenkeillä.. Uskon että samanlaista on muissakin perheissä. Miten sun mielestä vielä enemmän pitäisi panostaa lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi astuu oravanpyörään viimeistään siinä kuusi vuotiaana. Voisko sen antaa vain elää siihen asti?

Minusta on älytöntä, jos lapsi harrastaa montakin kertaa viikossa koulun jälkeen. Sillä saadaan aikaan suorittajia, joilla jää elämä elämättä. Tuskin kukaan kuolinvuoteellaan miettii että ai saamari kun en oppinut kolme vuotiaana jo lukemaan, ja hitto kun en harrastanut lapsena itseäni uuvuksiin.

No mutta siis tässä näkyy se asenne mikä Suomessa on usein vallalla. Siis että tekeminen, koulu ja itsensä kehittäminen ovat jotenkin raskaita juttuja, jotka vaarantavat onnellisuuden. Monessa muussa maassa taas nuo jutut nähdään ahkeruutena ja sen taas nähdään synnyttävän onnellisuutta... Kun tekee ja puskee ja saavuttaa. 

Ja oikeasti, en sano, että kumpikaan tapa olisi oikea. En todella ihannoi esim. aasialaista ylisuorittamista, mutta toisaalta en pidä siitäkään ajatuksesta, että lähtökohtaisesti koulu/oppiminen olisivat rankkoja asioita joilta tulisi lasta jotenkin suojella viimeiseen saakka. 

ap