Korkeakoulututkinnolla ei-stressaava työ, onko sellaista?

Vierailija

Pohdin tässä tulevaisuuttani ja mitä haluaisin tehdä työkseni. Lukio on käytynä ja kokeiltu liiketalouden opintoja ammattikorkeakoulussa, mutta ala ei alunperinkään kiinnostanut, joten totesin yrittäväni vielä jotain muuta. Mutta mikähän se olisi? En koe olevani äärettömän kunnianhimoinen tai uraorientoitunut, en siis haikaile tavoitteellisen nousujohteisen uran perään, mihikään suuren vastuun johtotehtäviin tai välttämättä edes haastaviin erityisasiantuntijatehtäviin (toki riippuu tehtävästä ja työnkuvasta). Vuosia on tullut tehtyä "paskaduunia" ja vaikka jokaisella työllä olisi tarkoitus, niin itseäni se ei tyydytä. Ei palkan eikä työn sisällön kannalta. Ammattikoulua en pidä vaihtoehtona, siellä ei yksinkertaisesti ole itselleni sopivaa alaa ja kaipaan kuitenkin vähän enemmän haastetta ja myös ajattelua kehittäviä opintoja. 

 

Otsikko on ehkä huonosti muotoiltu, mutta millaisilla korkeakoulututkinnoilla työllistyisi kohtuupalkkaisiin siisteihin sisätöihin, jossa olisi jonkun verran haastetta, vastuuta ja etenemismahdollisuuksia (jollain tasolla) muttei älyttömiä paineita, jatkuvaa stressiä ja mielettömiä vaatimuksia. Kaupallinen ala ei oikein kiinnosta, vaikka ymmärrän toki, että lähes kaikilla aloilla on hyötyä ymmärtää myös taloudellisen toiminnan periaatteita. Joku ihmisläheisempi sopisi paremmin. Ei sh tai sosionomi. Olen miettinyt aikuiskasvatustiedettä, onko ideaa?

 

Saa heittää vapaasti ehdotuksia!

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Yrittäjänä voit määrittää työmääräsi itse. Vaikkapa joku psykologi. Tietääkseni joissain lääkärikeskuksissa on psykologeja jotka toimivat yrittäjinä. Tai sitten joku personal trainer-tyyppinen homma. Hommia on tasan sen verran kuin ottaa, toki sitten palkkakin tulee sen mukaan mitä tekee. Joku ravintoterapeutin homma voisi ehkä olla myös, tai toimintaterapeutti, ne ovat aika lailla 8-16 töitä. 

Vierailija

Mun mielestä sä ajattelet väärin. Stressiä tulee kai siitä, että jos on turhautunut tai oma osaaminen ja suorituskyky eivät vastaa työtä. Turhautumista voi tulla huonosta johdosta, pätkätyöstä jne.

Mä sinuna valitsisin alan, joka kiinnostaa ja jolla on työllistymismahdollisuuksia.

Mieti itse sitten millaiset tilanteet sinua stressaavat, monia esim tiukat aikataulut eivät haittaa ollenkaan, mikäli vain itsellä on kontrolli. Sen sijaan toisia stressaa leppoisa tahti jos ei joutessa tehdä jotain muuta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sä ajattelet väärin. Stressiä tulee kai siitä, että jos on turhautunut tai oma osaaminen ja suorituskyky eivät vastaa työtä. Turhautumista voi tulla huonosta johdosta, pätkätyöstä jne.

Mä sinuna valitsisin alan, joka kiinnostaa ja jolla on työllistymismahdollisuuksia.

Mieti itse sitten millaiset tilanteet sinua stressaavat, monia esim tiukat aikataulut eivät haittaa ollenkaan, mikäli vain itsellä on kontrolli. Sen sijaan toisia stressaa leppoisa tahti jos ei joutessa tehdä jotain muuta.

Mitähän nämä leppoisan työtahdin työt mahtavat olla? En ole kuullut kenenkään koskaan valittavan että olisi liian leppoisaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sä ajattelet väärin. Stressiä tulee kai siitä, että jos on turhautunut tai oma osaaminen ja suorituskyky eivät vastaa työtä. Turhautumista voi tulla huonosta johdosta, pätkätyöstä jne.

Mä sinuna valitsisin alan, joka kiinnostaa ja jolla on työllistymismahdollisuuksia.

Mieti itse sitten millaiset tilanteet sinua stressaavat, monia esim tiukat aikataulut eivät haittaa ollenkaan, mikäli vain itsellä on kontrolli. Sen sijaan toisia stressaa leppoisa tahti jos ei joutessa tehdä jotain muuta.

Mitähän nämä leppoisan työtahdin työt mahtavat olla? En ole kuullut kenenkään koskaan valittavan että olisi liian leppoisaa.

Mulla on ollut monessakin työpaikassa. Nykyisessäkin on aika usein. On kiireisetkin hetkensä, mutta ei ole koko ajan kiire, vaan joskus pitää keksimällä keksiä itselleen töitä. Olen suunnitteluassistentti, tosin olen tähän ylikoulutettu ja monet hommat on aika helppoja.

Samantapaista hommaa olen toisessa paikassa tehnyt teknisen dokumentoijan nimikkeellä ja sielläkin oli suurin osa ajasta leppoisaa, pienet kiirehetket joskus, mutta aika harvoin, ei edes joka viikko. Ei mulla mikään palava kiire ole ollut koskaan. Tosin työn puutetta valittaessani olen saanut joskus sellaisen vastauksen, että tee hitaammin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sä ajattelet väärin. Stressiä tulee kai siitä, että jos on turhautunut tai oma osaaminen ja suorituskyky eivät vastaa työtä. Turhautumista voi tulla huonosta johdosta, pätkätyöstä jne.

Mä sinuna valitsisin alan, joka kiinnostaa ja jolla on työllistymismahdollisuuksia.

Mieti itse sitten millaiset tilanteet sinua stressaavat, monia esim tiukat aikataulut eivät haittaa ollenkaan, mikäli vain itsellä on kontrolli. Sen sijaan toisia stressaa leppoisa tahti jos ei joutessa tehdä jotain muuta.

Mitähän nämä leppoisan työtahdin työt mahtavat olla? En ole kuullut kenenkään koskaan valittavan että olisi liian leppoisaa.

Harvemmin tällaisesta ongelmasta kuulee :D

On totta myös, että stressi ei itsessään ole riippuvainen alasta tai jostain tietystä työnkuvasta. Tarkoitin kai enemmänkin työn haastavuutta ja ettei itselläni riitä kunnianhimoa esimerkiksi lääkärin, juristin tms. töihin. Näkisin monien oikeasti haasteellisten alojen vaativan nimenomaan kunnianhimoa ja pitkäjänteisyyttä  - ja toki myös mielenkiintoa alaa kohtaan. 

Vierailija

Mene opiskelemaan Kauppikseen rahotusalaa,esim. sijottajaks? Aluks oot pankissa vaik "kassalla"töissä, siitä sijoitusneuvojaks jne. Ehkä sulla on sit "isona" oma pankki.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mitähän nämä leppoisan työtahdin työt mahtavat olla? En ole kuullut kenenkään koskaan valittavan että olisi liian leppoisaa.

Minä olen, moneltakin alalta, ja ymmärrän hyvin. Mielekkään tekemisen ja aikaansaavan ympäristön puute on monelle stressaavaa. On olemassa jopa paikkoja, jossa katsotaan pahalla, jos joku saa aikaiseksi liian paljon asioita (ihan vain tekemällä hommat tehokkaasti, ei kuluttamalla posketonta määrää tunteja työhönsä). Ihmisillä on tarve mukautua työympäristöön, mutta samalla tuntuu, että työstä ei saa tyydytystä, koska tuntee, ettei se vastaa lähellekään omia kykyjä. Tämä voi olla aikamoinen stressinlähde.

Vierailija

Rupea opettajaksi. Työ on ihan niin stressaavaa kuin miksi sen teet. Palkka ei päätä huimaa, mutta palkan kehnous on korvattu runsaalla vapaa-ajalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Mitähän nämä leppoisan työtahdin työt mahtavat olla? En ole kuullut kenenkään koskaan valittavan että olisi liian leppoisaa.

Minä olen, moneltakin alalta, ja ymmärrän hyvin. Mielekkään tekemisen ja aikaansaavan ympäristön puute on monelle stressaavaa. On olemassa jopa paikkoja, jossa katsotaan pahalla, jos joku saa aikaiseksi liian paljon asioita (ihan vain tekemällä hommat tehokkaasti, ei kuluttamalla posketonta määrää tunteja työhönsä). Ihmisillä on tarve mukautua työympäristöön, mutta samalla tuntuu, että työstä ei saa tyydytystä, koska tuntee, ettei se vastaa lähellekään omia kykyjä. Tämä voi olla aikamoinen stressinlähde.

Justiinsa noin, sannoo nelonen. Tyhmänä sitä vielä alkoi näyttää osaamistaan liikaa ja siitähän tuli täysi floppi, kun yhdessä vaiheessa tajusi neuvovansa pomoa ihan harjoittelijastatuksella ja vakkarit ottivat aika lailla nokkiinsa. Ei siinä ollut edes mitään ihmettelemistä, kun olin vasta käynyt koulutuksen ohjelmiin, joissa he eivät olleet koulutusta saaneet, joten luonnollisesti ne hallitsin. Ei se minun vikani ollut, että valtio kouluttaa huonosti, enkä sitä edes tajunnut. En siis tajunnut, että heillekin ne ohjelmat ovat vielä opetteluvaiheessa. Tahattomasti tämä siis tapahtui. 

Vierailija

Hammaslääketiede, farmasia, fysioterapeutin opinnot. Fysioterapeutti tai hammaslääkäri voi toimia yrittäjänä ja määrittää itse työtuntinsa.

Vierailija

Mä olen kyllä pistänyt merkille, että stressaantuminen on enemmän kiinni ihmisen luonteesta kuin itse työstä. On ihmisiä, jotka osaavat ottaa työn työnä, osaavat järjestellä asiansa eivätkä piperrä turhanpäiväisyyksiä vaan keskittyvät hoitamaan olennaiset työt. He eivät stressaannu missään työssä. Toiset taas ovat kilttejä ja tunnollisia, pikkutarkkoja ja haluavat pistää nenänsä joka asiaan ja pian huomaavat kalenterinsa olevan kaaoksessa ja stressi iskee itse työn määrästä ja kuormittavuudesta riippumatta. 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat