Lue keskustelun säännöt.
Mistä te olette löytäneet onnen, joille perhe-elämä ei sitä tuonut?
22.11.2015 |
Jostain ulkoisesta tai yleisestä vai jostain "suuremmasta voimasta"?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Haha, eivät mistään.
t. perheellinen
Kuulostatpa v:mäiseltä tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäytymällä kokonaan yksin. Siinä mielessä kuin yleensä pystyy tässä yhteiskunnassa.
Perhe-elämä ei tosiaan onnea tuonut. Ura ja raha, sitten kun lapset kasvoivat niin sai taas omaa aikaa. Kamalaa mutta totta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, eivät mistään.
t. perheellinen
Kuulostatpa v:mäiseltä tyypiltä.
Niin sellaisetkin, jotka eivät hyväksy KETÄÄN. Mulla on perhe koska itse halusin vaikken elämäni prinssiä löytänytkään. Nih. Ime siitä.
Surullista jos kuvittelee perheen perustamisen tuovan onnen. Jos sitä ei onnistu löytämään itsestään, niin se jos mikä on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista jos kuvittelee perheen perustamisen tuovan onnen. Jos sitä ei onnistu löytämään itsestään, niin se jos mikä on surullista.
Tätä ihmettelen itsekin kovin paljon. Ulkoistetaan oma onnellisuus perheenjäsenille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, eivät mistään.
t. perheellinen
Kuulostatpa v:mäiseltä tyypiltä.
Niin sellaisetkin, jotka eivät hyväksy KETÄÄN. Mulla on perhe koska itse halusin vaikken elämäni prinssiä löytänytkään. Nih. Ime siitä.
Et kuitenkaan kuulosta kovin onnellisinta, katkeralta ja aggressiiviselta ennemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista jos kuvittelee perheen perustamisen tuovan onnen. Jos sitä ei onnistu löytämään itsestään, niin se jos mikä on surullista.
Tätä ihmettelen itsekin kovin paljon. Ulkoistetaan oma onnellisuus perheenjäsenille.
No joillain nyt vain on niin paskat lähtökohdat. Pitääkö sitäkin oikein tulla ihmettelemään, jos olet oman itsesi kyennyt kasassa pitämään, täh? Tulee mieleen se blogi, jossa Kim Jong-Un katsoo asioita. Katsot yhtä typerän näköisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, eivät mistään.
t. perheellinen
Kuulostatpa v:mäiseltä tyypiltä.
Niin sellaisetkin, jotka eivät hyväksy KETÄÄN. Mulla on perhe koska itse halusin vaikken elämäni prinssiä löytänytkään. Nih. Ime siitä.
Et kuitenkaan kuulosta kovin onnellisinta, katkeralta ja aggressiiviselta ennemminkin.
No, se ei olisi erilailla vaikka olisin jättäytynyt perheettömäksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista jos kuvittelee perheen perustamisen tuovan onnen. Jos sitä ei onnistu löytämään itsestään, niin se jos mikä on surullista.
Tätä ihmettelen itsekin kovin paljon. Ulkoistetaan oma onnellisuus perheenjäsenille.
Kyllähän ihminen on sosiaalinen olento ja sosiaaliset suhteet sekä perhe vaikuttavat onnellisuuteen, ei toki kaikilla, mutta useimmilla. Se ei nyt toki tarkoita sitä, että muut olisivat vastuussa onnellisuudesta, mutta muut voivat myös tuoda sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kysymystä. Siis kysytkö niiden ihmisten selviytymiskeinoja lapsettomuudesta, jotka eivät ole onnistuneet saamaan perheenlisäystä yrityksestä huolimatta? Vai niitä, jotka eivät koskaan ole edes halunneet perhettä tai yrittää lasta? Vai niitä, joilla on lapset, mutta perhe-elämä ja onni on syystä tai toisesta feilannut (ero, kuollut lapsi, huono parisuhde...)?
Olen lapseton nainen enkä ole koskaan halunnut lapsia. Onni tulee oikeastaan juuri siitä, ettei lapsia ole. Saa mennä ja tulla miten haluaa, voi olla upea parisuhde ilman stressaavaa tulevaisuudensuunnittelua, parisuhteen loppuminen ja erokin on helpompaa, mikään ei sido, saa matkustella mielensä mukaan, käydä viihteellä, muuttaa ja vaihtaa asuntoa/työpaikkaa ihan silloin kun täytyy ja huvittaa, saa olla omassa rauhassa, pitää koti juuri niin siistinä tai sotkuisena kuin haluaa, voi käydä erilaisissa harrastuksissa, voi hommata lemmikkieläimen jos haluaa, voi käyttää omat rahat ihan mihin haluaa, on hyvä kunto ja kroppa, tutustut helpommin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, elämäsi ei tarvitse olla rutiininomaista - mutta voi olla jos niin haluat ja voit luoda itsellesi täysin omat rutiinit ja turvallisuudentunteen. Keksisin vaikka mitä yksityiskohtaisempiakin asioita, mutta siinä nyt ainakin ympäripyöreästi. Kysy vinkkejä, jaan mielelläni upeita kokemuksiani elämän varrelta, joihin ei todellakaan kuulu lapsia, ja joita ei olisi tapahtunut, jos olisi ollut lapsia.
Itse olen vielä niin nuori nainen (22) että ei ole perhettä, en tiedä miten sitten asiat tulevaisuudessa, toki haaveilen että muutaman vuoden päästä olisi se omakotitalo, hyvä mies ja pari muksua. mutta jos nämä eivät toteudu, voisin panostaa elämässä vaikka matkailuun, kiertää vähän jokakolkassa ja tehdä mitä huvittaa/mihin on varaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautiskelusta, uuden oppimisesta, parisuhteesta ja ystävien seurasta.
Miksi perhe-elämä toisi onnen? Perhe-elämähän tuo mukanaan hirveästi stressiä, ahdistusta ja ongelmia ihan taloudellisesta huolesta lasten puolesta pelkäämiseen. Vieläkö joku vuonna 2015 kuvittelee lasten hankinnan lisäävän onnellisuutta?
Minun onnellisuuteni kumpuaa hyväpalkkaisesta ja palkitsevasta työstä, matkustelusta, seksistä, kauniista esineistä ja hyvästä ruoasta. Tylsä perhe-elämä kaikkine uhrauksineen ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi perhe-elämä toisi onnen? Perhe-elämähän tuo mukanaan hirveästi stressiä, ahdistusta ja ongelmia ihan taloudellisesta huolesta lasten puolesta pelkäämiseen. Vieläkö joku vuonna 2015 kuvittelee lasten hankinnan lisäävän onnellisuutta?
Mä en tiedä ketään onnellista perheellistä, ne näyttää ihan joltain ydinräjähdyksen uhreilta ja valittaa koko ajan.
Tietysti tiedä vanhempia onnellisia pariskuntia, joilla on lapsia, mutta ne lapset on muuttaneet pois.
Haha, eivät mistään.
t. perheellinen