Muita, jotka katuvat hakeneensa vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan?

Vierailija

Opiskelen yliopistossa ensimmäistä vuotta. Pääsin sisään toisella hakukerralla, tällä kerralla hain vain yliopistoon, jonne oli helpompi päästä sisään.

Ala tuntuu juuri oikealta, mutta opiskelijaelämä mättää enkä koe oikein viihtyväni. Muut alani opiskelijat ovat ihan mukavia, mutta minusta tuntuu, että he eivät ole yhtä motivoituneita kuin minä (helpommasta sisäänpääsystä johtuen?). He eivät myöskään ole niin innostuneita opiskelijariennoista. Monet heistä ovat jo vanhempia ja heillä on perhettä.
Olen itse ollut tosi aktiivinen ja tutustunut muiden alojen opiskelijoihin, mutta koen itseni aika ulkopuoliseksi, jos lähden yksin johonkin tapahtumaan.

En tunne kaupungista entuudestaan ketään, joten vapaa-aikanani palaan mieluummin kotipaikkakunnalleni. Harmittaa! Kuvittelin yliopistoelämän olevan erilaista.

Muilla samanlaisia kokemuksia? Miten olette selvinneet/pärjänneet?

Kommentit (13)

Vierailija

Mä koin aluksi noin ja tarkoitus oli alunperinkin olla vaan vuosi ja palata sitten, mutta sitten tapasin miehen ja sain lapsia ja menin naimisiin ja täällä oon edelleen. Mulla yliopisto on niin kaukana "kotiseudusta" ettei mitään viikonloppureissuja oo ollu mielekästä tehdä, mä luulen että seki auttoi sopeutumista kun ei ollut niin tiiviisti vanhojen kavereiden elämässä mukana. 

Vierailija

Kiitos vastauksesta! :)

Ajattelin hakiessa, että ei sillä kaupungilla niin väliä ole, kunhan vaan pääsee opiskelemaan.

Olen miettinyt uudelleen hakemista. Pääsykoeprosessi oli tosi raskas, mutta voisihan sitä kuitenkin yrittää?

Vierailija

Jännä vastakkainasetteu: ei ole motivoitunut opiskelemaan eikä ole aktiivinen opiskelijariennoissa. Yleensä on aina joko tai.

Kannattaa panostaa siihen opiskeluun jos kavereita ei meinaa olla. Opiskelupaikkaa ei ainakaan kannata hukkaan heittää. Jos siltä tuntuu niin hae johonkin muualle mutta ensimmäisenä ei ainakaan kannata itseään irtisanoa koulusta. Jos ei heti pääse vaihtamaan koulua niin opiskele vielä toinen vuosi, samallahan sitä kerryttää opintopisteitä.

Vierailija

3, on muillakin motivaatiota, mutta en ole nähnyt samanlaista intohimoa kuin itselläni. Osa opiskelijoista on myöntänyt hakeneensa vain työllistyäkseen, eli opiskelemaan tultiin asenteella "haluan vain valmistua".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
3, on muillakin motivaatiota, mutta en ole nähnyt samanlaista intohimoa kuin itselläni. Osa opiskelijoista on myöntänyt hakeneensa vain työllistyäkseen, eli opiskelemaan tultiin asenteella "haluan vain valmistua".

Milläs asenteella sitä sitten pitäisi opiskella jos ei työllistyäkseen? Niitä iltarientoja ajatellen vai?

Vierailija

Jos suhtaudut muihin tuolla asenteella (eli muut ovat omituisia, saamattomia ja laiskoja) ja lähdet viikonlopuiksi kotipaikkakunnalle vanhaan kaveriporukkaan, luuletko, että tutustut muihin ja saa ystäviä? Et voi muuttaa muita, voit muuttaa vain omaa asennettasi. Jos olet motivoitunut opiskelemaan ja ala on oikea, keskity opiskeluun. Sen rinnalla hakeudu sinua kiinnostaviin ja ehkä jopa tulevaa työtä jollain tavalla tukeviin tai muulla lailla sinulle hyödyllisiin harrastuksiin. Sieltä niitä kavereita saa.

Ja oikeasti, ihan hyvä, että jotkut opiskelevat "vain" valmistuakseen ja siirtyäkseen nopeasti työelämään. Opiskelun keskenjättäneitä tai 10+ v. yliopistolla pyörineitä maailmanparantajia ja itsensä etsijöitä on ihan liikaa. Jos itsekin keskittyisit siihen työelämään pääsemiseen, vaikka käymällä työssä opintojen ohella ja hankkimaan sitä verkostoa, jolla ne työpaikat jatkossa saadaan.

Vierailija

Enpä heitä niin oudoiksi ja laiskoiksi sanoisi. Emme vain ehkä ole niin samanhenkisiä.

Itsekin tähtään siihen, että valmistuiisin tavoiteajassa. Olisi silti kiva, että tämä opiskeluvaihekin olisi mukavaa ja ikimuistoista.

Vierailija

No opiskeluvaiheen kokeneena en nyt niin kauheasti hehkuttaisi kokemusta (lääkis). Paljon opiskelua, paljon paineita ja stressiä, jkv harrastuksia ja hauskanpitoa, ihan tavallista elämää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Enpä heitä niin oudoiksi ja laiskoiksi sanoisi. Emme vain ehkä ole niin samanhenkisiä.

Itsekin tähtään siihen, että valmistuiisin tavoiteajassa. Olisi silti kiva, että tämä opiskeluvaihekin olisi mukavaa ja ikimuistoista.

Ymmärrän kyllä pointtisi. Mitä opiskelet? Kun aika on tämä mikä on, eikä yliopistokaan takaa varmoja työpaikkoja, varmasti ollaan suorituskeskeisemmässä ilmapiirissä. Ainakin tietyillä puolilla.

5

Vierailija

Periaatteessa ymmärrän sen, jos muiden motivoimattomuus häiritsee, koska on paljon ryhmä- ja paritöitä, jolloin toisten asenne vaikuttaa omaan opiskeluun. Samoin olisi helpompi sovittaa ajankäyttöä, jos kavereiden kanssa hoitaa opiskeluhommat yhdessä ja sen jälkeen lähtee viihteellekin porukalla. Jos opiskelijamenotkaan eivät kiinnosta toisia, niin voi alkaa tuntua, että on itse ulkopuolinen. 

Opiskeluaika on ihan parasta silloin, kun löytää itsensä kaltaisia tyyppejä. Tai edes sen yhden.

Vierailija

9, kiitos tuosta näkökulmasta. Ehkä mulla on ollut vähän liian suuret odotukset. Toisaalta vähän harmittaa, kun omat kaverini muilla aloilla hehkuttavat upeaa porukkaansa, käyvät risteilyillä jne.
 

Vierailija

Alaani en halua paljastaa, mutta työllisyysnäkymät ovat siis hyvät. Minä olin alasta hurjan kiinnostunut jo lukiossa ja näin paljon vaivaa päästäkseni opiskelemaan. Siksi ehkä harmittaa osa näistä opiskelijoista, jotka ovat vain valinneet jonkun alan, jolla riittää töitä, ja sitten ehkä vähän puolivahingossa päässeet sisään. Ei siinä muuten mitään väärää ole, mutta ihan itsekkäistä ystävystymissyistä harmittaa :D

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat