Pakonomainen miellyttämisenhalu parisuhteessa

Vierailija

Aina kun olen parisuhteessa, minulla on lähes pakonomainen tarve miellyttää kumppaniani. Yritän väkisin tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyn ja siltikin tuntuu, että en riitä sille toiselle, vaikka hän sitä vakuuttelisikin. Ihan kuin parisuhde olisi minulle jokin suoritus! Pelkään jatkuvasti toisen menettämistä ja olen varuillani koko ajan, jos niin tuleekin käymään. Itsetuntoni on täysi nolla seurustellessani, mutta kun olen sinkku elämäni on ihanaa, rakastan itseäni ja olen ylpeä itsestäni. Olen miettinyt sitä, että onkohan minua edes luotu parisuhteeseen, vaikka sellaisessa ehkä haluaisinkin olla. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

Kommentit (13)

Vierailija

Olen mies ja voin sanoa, että inhoan tuollaista käytöstä parisuhteessa. En ahdistu oikeastaan mistään muusta kuin siitä, että toinen käyttäytyy kuin lammas/Lassie ja tulee läähättäen palvelemaan, jos erehtyy sivulauseessa vaikka sanomaan, että vähän olis nälkä. Jos miehet haluavat miellyttämishaluisen lampaan, kultainennoutaja tulee edullisemmaksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja voin sanoa, että inhoan tuollaista käytöstä parisuhteessa. En ahdistu oikeastaan mistään muusta kuin siitä, että toinen käyttäytyy kuin lammas/Lassie ja tulee läähättäen palvelemaan, jos erehtyy sivulauseessa vaikka sanomaan, että vähän olis nälkä. Jos miehet haluavat miellyttämishaluisen lampaan, kultainennoutaja tulee edullisemmaksi.

Sehän tässä onkin, kun en itse haluaisi olla sellainen! Pelkkä se stressin määrä mikä toisen miellyttämisestä koituu ahdistaa minua ja tekee onnettomaksi!

Vierailija

Sinuna aloittaisin muutoksen siitä, että valitset itse seuraavan miehesi. Kuulostaa siltä, että olet tyyppiä, joka odottaa miehen aloitetta ja seurustelu lähtee liikkeelle aina näin päin. Jätä vanhat kaavat, ole oma itsesi, valitse mies, joka ei valinnut sinua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinuna aloittaisin muutoksen siitä, että valitset itse seuraavan miehesi. Kuulostaa siltä, että olet tyyppiä, joka odottaa miehen aloitetta ja seurustelu lähtee liikkeelle aina näin päin. Jätä vanhat kaavat, ole oma itsesi, valitse mies, joka ei valinnut sinua.

Nuorempana asia oli juuri noin, että odotin miehen aloitetta, mutta nykyvuosina olen itse tehnyt aloitteen aina ja ollut oma itseni. Aina vuoden seurustelun kohdalla suunnilleen miellyttämisenhalu tulee kuvtulee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna aloittaisin muutoksen siitä, että valitset itse seuraavan miehesi. Kuulostaa siltä, että olet tyyppiä, joka odottaa miehen aloitetta ja seurustelu lähtee liikkeelle aina näin päin. Jätä vanhat kaavat, ole oma itsesi, valitse mies, joka ei valinnut sinua.

Nuorempana asia oli juuri noin, että odotin miehen aloitetta, mutta nykyvuosina olen itse tehnyt aloitteen aina ja ollut oma itseni. Aina vuoden seurustelun kohdalla suunnilleen miellyttämisenhalu tulee kuvtulee.

Siis tulee kuvioihin*

Vierailija

Minulla on tuota, mutta iso osa siitä tulee siitä, että miehellä on taipumus saada raivareita tai kiukutella muuten, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Vuosi sitten kielsin mieheltä huutoraivarit ja meillä onkin ollut paljon rauhallisempaa, olenkin saanut tuota miellyttämiskäyttäytymistä purettua. Runsas negatiivinen palaute painaa vielä, mutta siitä tuo ei ole valmis luopumaan. Valittaa se siitä miellyttämisestäkin. Olen nyt päättänyt olla välittämättä ja katsoa, mitä käy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuota, mutta iso osa siitä tulee siitä, että miehellä on taipumus saada raivareita tai kiukutella muuten, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Vuosi sitten kielsin mieheltä huutoraivarit ja meillä onkin ollut paljon rauhallisempaa, olenkin saanut tuota miellyttämiskäyttäytymistä purettua. Runsas negatiivinen palaute painaa vielä, mutta siitä tuo ei ole valmis luopumaan. Valittaa se siitä miellyttämisestäkin. Olen nyt päättänyt olla välittämättä ja katsoa, mitä käy.

Onko miehesi 11-vuotias vai mitä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuota, mutta iso osa siitä tulee siitä, että miehellä on taipumus saada raivareita tai kiukutella muuten, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Vuosi sitten kielsin mieheltä huutoraivarit ja meillä onkin ollut paljon rauhallisempaa, olenkin saanut tuota miellyttämiskäyttäytymistä purettua. Runsas negatiivinen palaute painaa vielä, mutta siitä tuo ei ole valmis luopumaan. Valittaa se siitä miellyttämisestäkin. Olen nyt päättänyt olla välittämättä ja katsoa, mitä käy.

Kuulostat minulta/meidän parisuhteelta.
t. Ei ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja voin sanoa, että inhoan tuollaista käytöstä parisuhteessa. En ahdistu oikeastaan mistään muusta kuin siitä, että toinen käyttäytyy kuin lammas/Lassie ja tulee läähättäen palvelemaan, jos erehtyy sivulauseessa vaikka sanomaan, että vähän olis nälkä. Jos miehet haluavat miellyttämishaluisen lampaan, kultainennoutaja tulee edullisemmaksi.

Hah, täällä yksi miellyttäjänainen ja hyvin huomattu ettei miehille nappaa. Silti en pääse tästä eroon sitten millään, vaan aina yhä uudelleen ja uudelleen olen myötäilevä, miellyttävä ja niin edelleen :(

Vierailija

Heitä pois kiltteyden viitta ja yhdessäpysymisen kirous. Miellyttämällä toista teet itsestäsi jotain mitä et ole. Luota itseesi, huono suhde päättyisi jokatapauksessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuota, mutta iso osa siitä tulee siitä, että miehellä on taipumus saada raivareita tai kiukutella muuten, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Vuosi sitten kielsin mieheltä huutoraivarit ja meillä onkin ollut paljon rauhallisempaa, olenkin saanut tuota miellyttämiskäyttäytymistä purettua. Runsas negatiivinen palaute painaa vielä, mutta siitä tuo ei ole valmis luopumaan. Valittaa se siitä miellyttämisestäkin. Olen nyt päättänyt olla välittämättä ja katsoa, mitä käy.

Onko miehesi 11-vuotias vai mitä?


Ei, mutta hän on toisinaan itsekin arvioinut, ettei uhmaikä ole mennyt ohi. Tämmöisiä on.

Vierailija

Joo sama täällä. I feel you. On niin ikävä sitä minua joka ei ole parisuhteessa ja osaa pitää omia puoliaan, joka kunnioittaa ja rakastaa itseään.

Luulen, että mulla takana vaikuttamassa se, että oon isosta perheestä, huomiota sai vanhemmilta parhaiten olemalla mieliksi ja haukkuja ja huutoa jos oli vaivaksi, ja silti joutui pärjäämään ihan liikaa ja liian isojen asioiden edessä ilman vanhempien apua. Luulen ton lapsuudenperheen roolin yhä tulevan suojelemaan mua yksinjäämiseltä. 
Eli miten kestäisi sitä yksinjäämisenpelkoa ilman, että sitä yrittää pitää kurissa/hallinassa miellyttämisellä? Siinäpä vasta iso kysymys :/ Itse käyn terapiassa ja toivon avun löytyvän vielä sieltä, sen verran haittaa aiheuttaa tuo pelko. Ja kuten arvata saattaa, lasten jälkeen tuo pelko paheni x100. Harmi kun en osannut neuvoa paremmin, kuitenkin, et tosiaan ole yksin!

Vierailija

Todellakin oli täysin samanlaisia kokemuksia. Elämänilokin meni aina parisuhteessa. Kunnes sitten tapasin miehen, joka sai minut tuntemaan itseni hyväksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat