70-luvulla syntyneet, mitä lasten kirjoja teille luettiin pienenä?
Kommentit (20)
Pekka Töpöhäntä kirjoja, Mestaritontun seikkailut nämä tulevat ensimmäisinä mieleen.
Ihan pienenä mm. Tiitiäisen satupuu ja Hanhiemon iloinen lipas. Vähän vanhempana sitten Lindgreniä, muumeja ym klassikoita.
Uma Aaltosen Colette, pieni musta koira
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=587906
Mulla on se vieläkin hyllyssä ja joka kerta kun luen sen mua alkaa itkettämään. Siinä on aika surullinen tarina ja muistan kun äiti sitä luki sitä mulle sitäkin itketti.
Lindgreniä, Pupu Tupunaa, Ferdinand Härkää. Mä tosin synnyin 1979 eli noita luettiin lähinnä 80-luvulla.
töpöhäntä ja sitten oli joku satukirja missä oli vähän kaikkia satuja. lisäksi saapasjalkakissa.
Ei meillä luettu mitään. Itse sitten mentiin kirjastoon ja lainailtiin kirjoja kun opittiin lukemaan. Ja me isommat luettiin pienemmille. Ikinä en muista vanhempien lukeneen meille mitään. Vanhemmat toki itse lukivat romaaneja jonkin verran.
Vaikka mitä, Uppo-Nallea, Janoschia, Lindgreniä, Anni Swanin satuja, Mauri Kunnasta, Kaislikossa suhisee, Nalle Puh, Liisa Ihmemaassa... Paljon klassisia satuja, kyvakirjat äiti valitsi sen mukaan miten kauniit kuvat niissä oli. Jonkun verran oli tyypillisiä 70-luvun valistuskirjoja esim. intiaaneista ja köyhistä banaaninviljelijöistä.
Tiitiäisen satupuu, Hanhiemon iloinen lipas ja tietysti Pupu Tupunat, joiden avulla opin lukemaan itse 5-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Mauri Kunnasta
Kunnaksen kirjoja on sinulle hyvin voitu lukea, kun olit pieni, mutta oikeastaan vasta 80-luvulla (tosin ethän muuta väittänytkään).
Pekka Töpöhäntä, Rasmus-nalle, Peukaloisen retket, Pupu Tupuna, myöhemmin Anni Swanin kirjat. Ja suuria satukirjoja joissa oli Topeliuksen ja muiden satuja.
Kurnu ja Loikka, Janoschin kirjoja (Oi ihana Panama!), Mikko Mallikas, Petteri Kaniini, Pekka Töpöhäntä. Nämä nyt tuli ekana mieleen. Mulle luettiin paljon ja rakastan lastenkirjoja vielä näin aikuisenakin.
Kuka lohduttaisi Nyytiä, Veljeni Leijonamieli ja muuta pelottavaa :o
Ei ihme että tunsin vetoa Manaaja- ja Ennustus-tyylisiin kauhuleffoihin 80-luvulla.
t: 1970
Peppi, Marikki, Saariston Lapset, Vaahteramäen Eemeli- Asuimme Ruotsissa muutaman vuoden tuohon aikaan :-)
Sanna menee päiväkotiin, Sanna hammaslääkärissä, Teemu siivoaa, Teemu rakentaa talon, Pasin vaari. Eli just näitä yhteiskunnallis-realistisia lastenkirjoja enemmän kuin perinteisiä satuja lohikäärmeineen tai Disney-hahmoja. Siitäköhän johtuu, että edelleen nautin enemmän realistisista kirjoista ja elokuvista kuin scifistä tai zombeista.
Sama kokemus, 16! Ja minullekaan ei oikein fantasia ja "epärealistisempi" kirjallisuus uppoa. vm 1972
Sanna-kirjat, Teemu-kirjat, Pupu Tupunat, Pekka Töpöhäntä, Mikko Mallikas, Lindgrenin kirjat nyt ainakin.
Ja kuuleman mukaan mun lempikirja on ollut Siellä missä kahvi kukkii :) Itse en intoa tuon kirjan lainaamiseen muista, mutta näin minulle on kerrottu
Asterixit, Nalle Puh, Kauneimmat eläinsadut, Olipa kerran -satukirja.
Minulle on jäänyt mieleen satu jossa poika menee metsään retkelle ja eteen tulee eläimiä jotka pyytävät apua. Vähitellen hän antaa kaikki vaatteensa ja eväänsä pois eikä hänelle jäänyt mitään. Tämä järkytti ylikilttiä lasta. Mikähän kirja tuo voisi olla? Olen yrittänyt sitä etsiä.
Tässä pari:
Sonneborn, Ruth A.: Kuka söi auringon.
Vilhelmi Villiauto
Sheridan John 1978: Eric the Wild Car
Kuvittanut: Livingstone, Malcom
Sitten oli joku satukirja, jossa oli paljon tarinoita, juuri sen verran pitkiä että sopivat iltasaduiksi. Siellä oli myös yksi tarina, jossa oli peikkopari, mutta sitä ei koskaan luettu koska se oli 5sivua pitkä juttu.