Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minkälaiselle "aikuiselle" kuolema/kuollut on kauhistus?

Masi Parjanen

Luin lehdestä kuinka eräs hautausurakoitsija valitti, että nykyään monet omaiset haluavat hautausurakoitsijalta vain nopean hautauksen eivätkä omaiset edes halua osallistua koko juttuun edes hautajaisten muodossa. Vielä harvempi haluaa käydä katsomassa ruumista saatikka osallistua sen pukemiseen.

Nykyihmiselle elämästä on tullut sellainen itsestäänselvyys, että kuoleman kohdatessa läheistä kulissit horjuvat. Kuolema halutaan ikään kuin sulkea pois ajatuksista - valehdellaan itselle ettei sellaista edes ole olemassa. Lapsillekaan ei puhuta kuolemasta ja kadulla lojuva kuollut lintukin on kierrettävä kaukaa lapsen huomaamatta.

Ateismin lisääntyessä kuoleman kohtaaminen onkin yhä useammin tekemätön paikka. Uskovassa perheessä sen sijaan on ihan luonnollista, että kuollut pikkusisko tuodaan vielä kotiin sisarusten nähtäville ja kuvia laitetaan nettiin. Isovanhempien ruumiitakin käydään katsomassa koko perheen voimin ruumishuonella. Niin minäkin jo lapsena. :)

Kuolema on kuitenkin kaunis asia, vaikka juhlana se onkin surujuhla. Ateistit tekevät tästäkin asiasta kuitenkin kammottavan ja vastenmielisen. Ateisteilta jää asian henkinen käsittely hoitamatta ja kärsivät seurauksista koko loppuelämänsä. Henkistä tyhjiötä yritetään sitten täyttää huumeilla ja alkoholilla.

Siunattua syksyä toivottaen:
Masi Parjanen

Kommentit (9)

Vierailija

Tarkotatko, että kuolleen kuvia (=kuvia kuolleesta) laitetaan nettiin uskovaisissa perheissä? Sellaisen en kyllä soisi yleistyvän. Eikä sellaisen voine vielä sanoa olevan perinne, kun nettikään ei ole niin kauan ollut olemassa, saati se, että ihmiset ylipäätään laittavat sinne kuviaan.

Vierailija

Kuolleen kuvat on kyllä olleet osana suomalaista kulttuuria kauan- silloin kun kotona kuoltiin arkku oli avonaisena kotona ja kuollut hyvästeltiin sinne. Olen ollut 1980-luvulla vielä mukana ns. "poisveisuussa" jolloin kuollut tuotiin kotiin,ulos havumajaan hyvästeltäväksi- ja hyvästelemään kotinsa.

Tietenkin pitää huomioida kuolinsyy jne mutta miksi tuosta tavasta on luovuttu? Ei kestetä surua ja kyyneliä?

Vierailija

Täällä agnostikko/ateisti(en osaa oikein määritellä itseäni sillä uskon esim. sielunvaellukseen mutta en jumaliin) ja perheenäiti heippa.

En pelkää kuollutta ihmistä tai kuolemaa. Minut on pienestä pitäen viety katsomaan menehtyneitä omaisia. Samoin olen vienyt omat lapsenikin.

Olen vanhainkodissa hoitajana joten kuolema ja kuolleen ihmisen laittaminen on normaalia minulle. Mielestäni vainaja on vain kuori jota pitää kuitenkin käsitellä kunnioittaen.

Mielestäni nykyisin ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta. En ole kyllä kuullut että kukaan veisi pikkusisarusta kotiin muiden nähtäväksi. Mistä hänet muuten viedään? Arkulla sairaalasta? Mielestäni vainajien valokuvaaminen on aina ollut outoa. Mutta jos ihmiset haluavat kuvia niin ok, niiden levittely nettiin taas on jo mautonta.

Vierailija

Äiti oli pitkään laitoshoidossa. 

Näin hänet vanhainkodilla arkussa, ruuvasin kannen kiinni ja saatoin hautaustoimiston autoon. Minä olin hyvästini sanonut siinä... en tarvinnut enää varsinaisia hautajaisia yhtään mihinkään.

Tapoja ja toiveita on ihan yhtä monta kuin ihmisiäkin. Mikä ap on tuomitsemaan muita?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuolleen kuvat on kyllä olleet osana suomalaista kulttuuria kauan- silloin kun kotona kuoltiin arkku oli avonaisena kotona ja kuollut hyvästeltiin sinne. Olen ollut 1980-luvulla vielä mukana ns. "poisveisuussa" jolloin kuollut tuotiin kotiin,ulos havumajaan hyvästeltäväksi- ja hyvästelemään kotinsa.

Tietenkin pitää huomioida kuolinsyy jne mutta miksi tuosta tavasta on luovuttu? Ei kestetä surua ja kyyneliä?

 

3 vielä. Tässä tulee jo käytäntö monella vastaan. Esimerkiksi naapurin herra menehtyi kotiinsa. Koti on pieni kaksio. Koti sijaitsee hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa jossa on todella pieni kylpyhuone. Naapurin herra oli reippaasti päälle 100kiloinen. Miten pesut ja arkkuun laitto olisi onnistunut kauniisti ja vainajaa kunnioittaen? Miten vanhemmat sukulaiset olisivat edes päässeet paikalle? Mitä muut kerrostalon asukkaat olisivat sanoneet jos pihalle olisi kyhätty havumaja ja omaiset olisivat hoilanneet suruvirsiä?

Vierailija

Ruumiinvalvojaisia pidetään tietääkseni katolisessa perinteessä. Joku joka tietää paremmin korjatkoot, jos olen väärässä.

Siskoni kuoli yllättäen nuorena ja halusin ehdottomasti nähdä hänet. Aluksi pelkäsin, että jääkö tämä viimeinen kuva kummittelemaan (sisko oli verinen, hengitysputki oli paikoillaan ja sisko oli muoveihin kääritty. Rikostutkinta oli kesken ja siksi ruumista ei ollut saanut siistiä), mutta ei se jäänyt. Muistan siskoni edelleen elävänä ja kauniina, maailman ehkä kilteimpänä ihmisenä.

Veljeni kuoli 1½v. myöhemmin ja hänetkin olisin vielä halunnut nähdä, mutta en ehtinyt, koska veli kuoli ulkomailla. Hautajaisissa arkku oli jo suljettu lopullisesti, eikä sitä saanut enää avata.

Vierailija

Mulla taas uskovaisesta (lestdiolaisius) kodista sellainen kokemus et kuolemasta just tehdään jotain tosi kanmottavaa ja vierasta, kun lapsia ka nuoria pelotellaan sillä tyyliin "kuolema voi tulla koska vain ja jos et Ole sitä tai tätä, palat helvetin tulessa". Itse en tuonaivopesun saatuani osaa vieläkään suhtautua asiaan luonnollisena ja kauniina 😢

Vierailija

Minäkin olen ateisti/agnostikko. Olen nähnyt useita kuolleita läheisiäni, ollut läsnä ihmisen kuollessakin, mikä oli minulle kaunis kokemus (kyse iäkkäästä äidistäni).

On totta, että nyky-yhteiskunnassa olemme vieraantuneet kuolemasta, se koetaan usein jotenkin hyvin pelottavana asiana, vaikka vakavasti sairaalle se on usein helpotus.

En ole ap:n kansa lainkaan samaa mieltä siitä, että uskovilla kuoleman käsittely olisi jotenkin helpompaa. Ateistitkin voivat järjestää kauniin muistojuhlan. Eräälle läheiselleni järjestimme todella koskettavan tilaisuuden, johon kutsuimme vain hänelle merkitykselliset ihmiset.

Kyllä meillä lasten kanssa on kuolemasta puhuttu, paljonkin. Sehän on aihe, joka mietityttää lapsia kovasti ja josta tulee keskustella.

Ap:n käsitykset ovat mielestäni jotenkin vinoutuneet.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat