AHDISTAVA RASKAUS?

Vierailija

Hei! kirjoittelinkin tänne jo aiemminkin kyseisestä aiheesta ja lohduttavia kommentteja sainkin... mutta tämä asia vain vaivaa minua ja ahdistus on valtavaa mielen..heräilen öisin ja en saa unta, itkeskelen paljon ja en jaksa olla läsnä oleva äiti nykyisille lapsilleni.

nyt siis raskaana rv 13+3 ja mietin tosissani vielälö minusta on keskeyttämään tämä raskaus,,? kadun todella että en tehnyt sitä jo heti kun raskaus on aluillaan, miten ihmeessä jaksan taas alusta pienen vauvan ja neljän lapsen kanssa..mietin vain että kun raskaus on jo näin pitkällä voinko elää sitten sen kanssa että näin päätin ja keskeytin raskauden, saanko siitä traumat loppuiäksi..

toivon vain että tämä olisi vain pahaa unta josta herään ja kaikki olisi kuin ennen ! kotiäitinä olen ollut jo 6 vuotta ja olin jo ajatellut miten kiva palata työelämään ensi kesänä ja saada hiukan helpotusta tähän arkeen kun lapset ovat hoidossa ja minä aikusten parissa.,pelkään myös todella paljon miten ihmeessä voisin ja kehtaan kertoa töissä että en tule edelleenkään , uusi pikkuinen tulossa. uskon että työpaikkaa minulla tämän jälkeen ei enää ole odottamassa sitten.hoitovapan olen ilmoittanut siihen saakka töihin jolloin nuorin täyttää sen kolmen ja nyt mietin että oisin halunnut mennä töihin vuodenalusta ja jos tämä raskaus nyt jatkuisi niin oisin kerinnyt tehdä sellaiset neljä kk töitä ennen uutta äippälomaa. mutta sijainen palkattu mulle siis siihen saakka kun hoitovapaata anonut eli ajatus on aivan turha, eivät ne tällaista lusmua sinne halua joka taas mahaa vain kasvattelsi että pääsee taas kotiin sit..l.

taloudellinen tilanne ahdistaa, miten voimme enää matkustella ja reissata, neljän lapsen liput tapahtumiin plus kahden aikuisen siihen päälle maksaa hunajaa yms. koti, vain 110 neliöö ja neljä lasta !!!katastrooffi, miten nykyiset ¨lapset tulevat kärsimään asiasta kun ei ole omia huoneita eikä aika tahdo riittää mitenkään huomioida kaikkia tarpeeksi..

siis oikeastia musta tuntuu että mä kuolen , en kestä ja toivon vain koko ajan että raskaus keskeytyisi yllättäin mutta niinhän ei silloin tapahdu varmasti kun sitä oikeasti haluaa..maha ei ole vielä kasvanut ollenkaan ja raskaudesta en ole kertonut kenellekkään, vain mieheni tietää tietty.siksikin tuntuu että raskau olisi vielä helppoi keskeyttää, mitään ei vielä huomaa ja oireitakaan minulla ei ole ollut yhtään mitään. olo on aivan kuin en raskaana olisikaan, tiedä sitten tekeekö mieli tepposet kun haluan sulkea asian vain pois mielestäni ja unohtaa, mutta en silti pysty. keskeytyksen otin hänen kansaan puheeksi tässä muutama päivä sitten ja hän sanoi että kyseinen ajatus ei ole käynyt mielessäkään....tänään aamulla ennen kun hän laähti töihin heräsin ylös itkien ja kerroin kuinka ahdistaa ja tuntuu että ne pysty olemaan kun tuntuu niin kamalalta! mies siihen että no jos se noin kauhealta tuntuu niin tee sitten se abortti ja asista ei enää sen jälkeen keskustella ikinä.....

neuvolaankin jo soitin ja kyselin keskeytyksen vaihtoehdosta mutta terkka vain sanoi että ei kais sinun enää tässä vaiheessa kannata tuollaisia miettimään ja ehdotteli vain juttelu aikaa mielenterveys puolelle...mitään mielenterveys ja masennus ongelmia aiemmin minulle ei ole ollut, nyt vain jostain tämä kamala ahdistus ja katumus..

mitä ihmettä teen , mistä löydän päätöksen jota en tule katumaan loppuelämääni ja voisin jälleen olla onnellinen...?

Kommentit (12)

Vierailija

Kasva aikuiseksi. Tämä nyt ensiksi.

Sitten hyväksyt, että seksin harrastaminen parisuhteessa johti raskauteen (mikä ei pitäisi olla yllätys).

Suosittelen myös pistämään asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.

Lopeta hekumointi oman lapsesi tappamisesta.

Ja tuo neljä pientä lasta ja 110 neliötä "katastrofina" on täysin naurettavaa. Tuohan on hyvänkokoinen asunto.

Yleensä olen myötätuntoinen ja pyrin empaattisuuteen, mutta ap:n avautuminen onnistui ärsyttämään. Hrr.

Vierailija

Voi toista..sulla on iso päätös edessä...kuitenkin sulla jo neljä lasta joten kyllä se viides menisi siinä samalla..

Ajattele kuinka ihana pieni ihminen sieltä on taas tulossa..

Itse neljän lapsen äitinä en pystyisi ilman todella painavaa syytä lastani tappamaan koska tiedän että jokainen niistä on jumalan lahja ja erilainen persoona..

Meillä myös ahdsta ja tavaraa joka paikka täynnä..työmaa odottaa ja sinne pitäisi palata mutta en voisi ajatella olevani lapsistani erossa!Joten jään taloudellisesta ahdigosta huolimatta hoitovapaalle..

Kyllä me pärjätään..lapset kasvaa ja ennätät olla siellä töissä loppuelämäsi!

En usko että sinun kannataa lapsestasi eroon hankkiutua koska kannat sitä taakkaa loppuikäsi..en tiedä sinusta mutta minä en pystyisi..

Olen itse halukas hankkimaan vielä viidennen mutta nyt todettu jotain kohdunkaulalla ja en ehkä ikinä enää saa lapsia ja se asia todella harmittaa ja vituttaa.olisin vielä lapsia halunnut.

On niitäkin perheitä joissa kymmenenkin lasta ja nekin pärjää..miksei siis mekin?

Epäilen että persoonasi muuttuu jos sen teet..älä tee raskaudenkeskeytystä vaan koita suhtautua positiivisesti..

Vierailija

Sulle on annettu tuollainen elämä joten kanna se ylpeästi..lapset eivät tilaa kaipaa ja on ennenkin pärjätty..

Vanhempien rakkaus on lapsille tärkeintä ei tila eikä tavara..

Aina täällä pärjää!

Ja noi isommat menee eskariin ja kouluun et kyllä siellä niitä opetetaan lukemaan ja laskemaan ja uimaan ja muuta..

Toi on sun elämä eikä se viides maailmaa kaada.

Aina raskaus alussa hermostuttaa..

On ennenkin ollut lapsia paljon perheissä ja silti on selvitty..nykyinen lasten huomioiminen ja hirveä preppaus on muotia ja toisaalta turhaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat