Masennuslääke tappoi luovuuden?

Vierailija

Mulla on ollut vajaa 2kk lääkitys, ja masennusta ja "todellisuudesta pakoilua" mulla on ollut jo seitsemän vuotta.

Huomaan, että lääkitys on alkanut auttamaan, mutta sivuvaikutuksena en ole enää lainkaan luova.

Usean vuoden masentuneena "elin" mielikuvitushahmojen elämää, surut ja ilot jne. Aloin kirjoittaa kirjaa näistä henkilöistä ja tapahtumista, mutta lääkityksen aloitettua en ole pystynyt kirjoittamaan enää :/ päässäni ei pyöri mitään...

Muuten lääkitys on auttanut ja aivot toimivat hyvin, mutta luovuus on kadonnut. Harmittaa pirusti, jos en saakaan kirjoja valmiiksi lainkaan.

Kommentit (8)

Vierailija

Tutulta kuulostaa! Tai noh, en tiedä olenko oikeasti niin kovin "luova" ollut, mutta muistan että silloin kuin söin Cipralexia (ja myöhemmin Seronilia) niin ei ajatus toiminut samalla lailla. Olo saattoi olla ns. ok, mutta siinä kaikki. Ei ikäänkuin "jaksanut" ajatella luovasti, se tuntui hirveän raskaalta, vaikealta ja mahdottomalta.

Jotakin helppoa, mekaanista hommaa mielialalääkitys varmasti auttaa jaksamaan suorittaa (tyyliin kotityöt, tehtaan liukuhihnaalla seisominen, pussitus...) mutta mitään luovuutta vaativaa en kyllä pystynyt tekemään :(

Vierailija

Tuo on erittäin tavallinen sivuvaikutus. Itselläni se oli syy, miksi päätin lopettaa lääkityksen ja hyväksyä masennuksen hintana luovuudestani. Minulla kun luovuus on välttämätöntä työssäni, niin eihän siitä mitään tullut että aivoissa kumisi pelkkää tyhjää ja arkisia asioita, ei mitään ideoita, ei mitään oivalluksia, ei mitään luovaa.

Vierailija

valitettavan tutun kuuloista. seronil ja cipralex vei luovuuden. pari vuotta söin. cipralex vaihdettiin venlafaxiniin (jolla on erilainen toimintaperiaate) ja muistan kun luovuus alkoi uudelleen kukkia..piirsin ja maalasin ja olin niin innoissani, luulin jo menettäneeni sen ikuisiksi ajoiksi, luulin etten olisi enää sellainen ihminen! venlafaxinin kanssa luovuus pelasi ja itseluottamusta oli mukavasti toteuttaa itseään, mutta lääke vei taas kriittisyyden, joten työt jäivät vähän sutaisuasteelle, ei ollut pitkäjänteisyyttä ja tervettä kriittisyyttä millä saattaa työt loppuun. myöskään graduani en saanut tehtyä loppuun ennen kuin lääkitys lopetettiin. Koko työkykyni muuttui täysin, pystyin analyyttiseen ajatteluun ja sain hyvän arvosanan. Olin tehnyt gradua 5 vuotta lääkityksellä, ja rykäisin lopulta sen valmiiksi puolessa vuodessa lääkityksen loputtua. Nyt kyllä lääkkeettömänä ahdistaa välillä ja itkettää, mut mielikuvitusmaailma auttaa siinä :) luovuus ja ajatusten leikki on parasta. lääkkeettömänä pitää vaa kirjoittaa, piirtää, puhua, kuunnella musaa, katsella kauniita asioita enemmän, niin selviää..

Vierailija

Mitä mun nyt pitäisi tehdä.... ehdin joo haaveilla kirjailijan urasta, mutta lääkityksellä en saa lausettakaan kirjoitettua.

Tosiaan tällä hetkellä sopii paremmin "numeroiden pyörittely" ja vastaava ei-luova.

Mulla oli suunnitelmissa tehdä toiminimi ja kirjoittaa freelancerinä, mutta tällä luovuudella en enää pysty. Mutta ilman lääkitystä en välttämättä "jaksa elää"....

Vierailija

Mä lopetin lääkityksen 4 kuukauden jälkeen, koska mua alkoi masentaa etten ollut enää luova :D tai ei samalla tavalla masentaa kuin ilman lääkkeitä, mutta kumminkin. Koin + ja - -suhteen paremmaksi kun olen ilman lääkitystä.

Vierailija

Mistä toi johtuu? Mitä masennuslääkkeet tekee aivoille?

T: asiasta ja lääkkeiden toimintaperiaatteista täysin tietämätön

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mistä toi johtuu? Mitä masennuslääkkeet tekee aivoille?

T: asiasta ja lääkkeiden toimintaperiaatteista täysin tietämätön

Up

Vierailija

serotonin re-uptake inhibitor

SSRI-lääkkeet nostavat serotoniinipitoisuuksia aivoissa siten että estävät serotoniinin takaisinottoa.

Vallitseva teoria on että masennus on serotoniininpuutoksen aiheuttamaa. Serotoniini on siis aivojen välittäjäaine, ja ilman välittäjäainetta eivät viestit kulje hermostossa.

Olen lukenut että SSRI-lääkkeet ovat vain marginaalisesti parempia kuin lumelääkkeet. eli toimintakykyisen masentuneen kannattaisi harkita myös ruokavaliotaan (tryptofaania tarttis saada, ja rasvainen kala ja pähkinät ovat hyväksi) ja esimerkiksi päivittäisiä kävelylenkkejä.

Toi serotoniinijuttu on kylläkin ristiriitainen siten että luovuus on sitä että aivoissa syntyy uusia yhteyksiä, ja että viestit kulkevat kaikin puolin sutjakkaasti, myös näistä uusia reittejä. Voisiko olla että serotoniinilääkitys ylläpitää vanhoja yhteyksiä, mutta ei ainakaan auta uusien linkkien luomisessa?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat