Lue keskustelun säännöt.
Linkitä joku kodintekstiili tai mikä tahansa kodin esine, joka tuo sinulle lapsuuden turvallisen fiiliksen
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ericssonin harmaa lankapuhelin. Lapasien tuoksu lämpöpatterilla.
Maitopusseista kudottu räsymatto
http://3.bp.blogspot.com/_1LK2fO1OKVw/TBUP4obBY9I/AAAAAAAACp0/n_YwLFUGB…
Kiikkutuoli ja sellaiset pitkät tupapenkit keittiön ruokapyödän kanssa. Ei selkänojaa, kyljet kiinni toisten kyljissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset oranssinpunaiset emalikattilat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan sellaiset keltaiset kurahaalarit, joista tulee mieleen lapsuuden turvallinen fiilis.
Vaikka kuinka mietin niin en keksi yhtään mitään. Lapsuus oli aika turvaton niin kaikki lohtua ja iloa tuottavat kotijutut ovat jo ajoilta kun asuin omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka mietin niin en keksi yhtään mitään. Lapsuus oli aika turvaton niin kaikki lohtua ja iloa tuottavat kotijutut ovat jo ajoilta kun asuin omillani.
Korjaan! Tuli mieleen eräs sohva jonka patjan alle mahduin lapsena piiloon siten että minua ei sieltä nähty. Joskus menin sinne ihan vaan lohtua hakemaan kun sieltä mua ei löytynyt. Sitten jossain vaiheessa isälle selvisi minne menin piiloon ja sohva raahattiin läheiselle pellolle ja poltettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka mietin niin en keksi yhtään mitään. Lapsuus oli aika turvaton niin kaikki lohtua ja iloa tuottavat kotijutut ovat jo ajoilta kun asuin omillani.
Korjaan! Tuli mieleen eräs sohva jonka patjan alle mahduin lapsena piiloon siten että minua ei sieltä nähty. Joskus menin sinne ihan vaan lohtua hakemaan kun sieltä mua ei löytynyt. Sitten jossain vaiheessa isälle selvisi minne menin piiloon ja sohva raahattiin läheiselle pellolle ja poltettiin.
:'( Miten olet selvinnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedenvihreä joka oli muotia joskus, kun kävimme uimassa ja äidillä sen värinen mekko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäntysuovalla ja juuriharjalla järvessä pestyt räsymatot ja sini-valkoiset Maisema-kahvikupit, kuppien kilinä kun vielä olin puoliunessa. Ja mamman kesälauantaisin kaalinlehden päällä paistama rieska.
Taistelevat metsot - taulu "lähes originaalina". Isäni harrasti metsästystä. Halosen taulut olivat aitoina. Aallon huonekaluja - originaalina tietysti. Eero Aarnion pallotuoli ja kyllä meillä Tapiovaaran erilaisia pinnatuolejakin oli, ja on minulla vieläkin. Yki Nummen lamput katossa ja Tynellin lamput muualla. Tekstiileistä en muista muuta kuin, että olivat design-kutomoista ostettuja mattoja , ryijyjä ja verhoja. Jo lapsesta asti olen oppinut, että kengät jätetään eteiseen ja siellä pistetään pehmeäpohjaiset aamutossut jalkaan, jotta matot eivät mene huonoiksi. Vain yksi käsinsolmittu itämainen matto meillä oli ja sitä inhosin. Liian punainen minun makuuni. Sen olen myynyt hyvällä hinnalla.
Itse en niin ole näitä ostellut, sillä perin lapsuuden kodistani lähes kaiken. Veljeni vaimo inhoaa antiikkia eikä sallinut veljeni ottaa mitään vanhempieni kuoltua, joten ne jäivät minulle pilkkahinnalla perinnönjaossa. Miehelläni ei myös tietenkään ole mitään päätäntävaltaa sisutuksessamme.
Mutta en ole varma, miten meidän kolme lastamme suhtautuvat asiaan. Paljonhan riippuu siitä, mitä poikien vaimot ajattelevat. Joskus tuntuisi paremmalta myydä koko antiikkiomaisuus ja jättää heille vain rahaa, mutta kun sitäkin on tullut haalituksi jo riittämiin.
D63