Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään joka kokee että sai myohästyneen nuoruuden?
27.06.2008 |
Minä olen alkoholisti perheestä ja nuoremman veljen kohtalo siinä perheessä oli painava.
Menetin neitsyyteni kun olin 19. Sain ajokortin kun olin 24. Muution pois kotoa 23 vuotiaana.
En pitänyt välivuotta. En matkustellut ympäri eurooppaaa.
Olin aika rohkea, mutta silti en rohjennut kavereita kotiin kutsua. Kannoin paljon huolta veljestäni ja vanhempieni juomisesta.
Ja he taas tekivät minkä voivat estääkseen itsenäistymiseni. Eivät auttaneet ajokortin hankinnassa, Kun vihdoin muutin pois kotoa en saanut edes ottaa sänkyäni. Ja pennilläkään eivät tukeneet opiskeluani eivätkä auttaneet taloudellisesti missään.
Sitten kun lopulta sain auton niin piti viikonloppuina ajaa heitä pitkin kaupunkia, koska heidän auto oli jo romuna.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
häpeä ja syvä sellainen leimasi koko nuoruuttani, olin hullun äidin ja alkoholisti-iskän tytär, suku vieroksui koko perhettä. Lapsuus meni aikuisena olemisessa, hyvin hymyttömästi. Nuoruus kasvatuskodin sääntöjen mukaan, välillä vähän niistä liveten (tupakanpoltto, vau miten radikaalia). Lukioiässä, kun olin täysin omillani (sossun varoilla toki lastensuojelutapauksena) vyyhti alkoi purkautua ja langat vähitellen levähtivät käsiin. Kaikki menetetty oli saatava takaisin. Rakkautta, epätoivoista rakkautta! Sehän kuuluu ikäkauteen luonnostaan, mutta omalta osaltani rakkauden kaipuuni oli maanista, kyse ei ollut seksistä, siihen en edes olisi ollut kypsä, mutta kun seksillä muka sai rakkautta. Tämä elämänvaihe kesti jotain 15 vuotta, oikeasti. Siksi sitä voisi kai sanoa myöhästyneeksi nuoruudeksi.