Milloin kantsii tehdä eka lapsi (tai yrittää, aikaisintaan) ettei mene oma nuoruus pilalle?

Riippuu niin paljon susta/henkilöstä itsestä. Mulla ei ole 18-vuotta täytettyä juurikaan mitään halua mennä, ei dokailla, jne. Vauvakuumetta noin 16-vuotiiasta saakka. Tyttö syntyi kun olin 20 vuotta. No parisuhde meni lapsen myötä persiilleen ja erottiin alpsen ollessa vajaa pari vuotias. Nyt tuntuu että jaksaminen on välillä tosi äärirajoilla kun olen yksin tuon uhmiksen kanssa.



Kannattaa miettiä tosi tarkkaan, parisuhteen kestävyys, meillä lapsentulo kävi todella kovasti parisuhteen päälle. Oma jaksaminen ja pinnan pituus.



Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä että ensimmäinen viimeistään 25-vuotiaana.

Ei mene nuoruus siinä pilalle. Lapset on ihania. Ihan hyvin voi parin kk:n välein käydä viihteellä vaikka onkin äiti, ja jos sen useammin tahtoo käydä niin sitten kannattaa lykätä lastentekoa myöhemmäksi. Jos on kovin bailaavaa tyyppiä niin suosittelen tekemään vasta noin 30v ensimmäisen.

liimaantuneena samaan poikaan/mieheen niin nuoruus on jo hieman pilalla. (ja sivusta seuranneena useampaan kertaan, reilu kolmikymppisena tulee ero ja molemmilla rankka menovaihe ja uudet kumppanit pikapikaa, eletaan sita nuoruutta sitten yli 30v)

mutta vastaus itse kysymykseen. yli 25 olis hyva olla.

Tai jos tuntuu että lapsista menee elämä pilalle niitä ei ehkä kannata tehdä ollenkaan

Keski-iässä soisin jo saavani rauhoittua ja seesteistyä ja siihen ei silloin lapsilauma sovi.

ja miten pitkään sitä haluaa jatkaa! :)



Mä olin aika raisu tyttö aikanani, juoksemisen miesten yms. perässä aloitin jo 14-vuotiaana. Parikymppiseksi mennessä olin siis bailannut, riekkunut, naiskennellut ja matkustellutkin kuutisen vuotta. Enkä nyt sano, että se oli mitenkään fiksua aikaa, mutta johti jokatapauksessa siihen, että 21-vuotiaana aloin ihan tosissani kaivata Oikeaa Elämää, eli mun tapauksessani perhe-elämää. Onneksi tapasin tuossa saumassa mieheni, joka oli samoissa fiiliksissä. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tehtiin lapsia ja eletään happily ever after. :))) Lapseni tein ennen kolmeakymppiä, joka tulee piakkoin täyteen. Niin ja maisterinpaperitkin on plakkarissa, eli en ole silläkään saralla ihan tumpelo.



Olen erittäin tyytyväinen tekemiini valintoihin. Juuri tänään mä katselin elämääni ja totesin että menee aika helevetin hyvin. ;)

(tai mikä pilaa aikuisuuden tai keski-ikän tai vanhuuden?)



Kaikkien nuoruutta lapsi, perhe, tasainen elämä ja vastuu ei pilaa. Joittenkin mielestä sellainen on mukavaa.



(nimimerkillä teiniäidin onnellinen ja toivottu lapsi. Tiedän, että vanheampiani säälittiin ja kauhisteltiin, mutta he olivat onnellisia koyhyydestämme huolimatta ja ovat kouluttautuneet ja saaneet hyvät urat sen jälkeen.)