Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koirani lopetettiin toisspvänä, ristiriitainen olo..

v.l.

Hei, vanhuskoiramme lopetettiin eilen lyhyen sairastelun jälkeen. Koira oli jo todella, todella vanha ja sillä oli jo ollut pitkään ns vanhuuden merkkejä eli koira oli melkein sokea ja ei kuullut enää mitään. Olimme kuitenkin käyttäneet sitä toki eläinlääkärissä seniori-ikäisenä joka vuosi, ettei mitään jäisi huomaamatta.
Viime viikon lauantaina koira alkoi oksennella ja ripuloida ja sitä oli kauheaa katsoa..Sunnuntaina eli viikko sitten vaiva kuitenkin rauhoittui. Torstaina oireet alkoivat uudestaan, huomasimme, että koiralla on kipuja. Perjantaina veimme koiramummelin eläinlääkärille viimeiselle piikille.

Olemme tietenkin helpottuneita, että koiran ei enää tarvitse kärsiä ja se sai elää todella vanhaksi suht terveenä, mutta tietenkin surullisia myös. Outoa tässä on se, että mietin, että hoidinko koiraa tarpeeksi hyvin ja syyllistän itseäni siitä, että se sairastui. En kyllä tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin, tein ehkä vähän liikaakin. No, eiköhän tämä tästä ohi mene.

Kommentit (8)

Vierailija

En ole ap, mutta sokea/melkein sokea, vanha koira pärjää ihan hyvin kotiympäristössä. Meilläkin koiralle tuli kaihi. Ulkoili takapihallamme pitkiä aikoja, tunnisti meidät, löysi ruokakupin ja vesikupin ja kotona pärjäsi hyvin. Oli tarkka siitä, ettei vahingossakaan mennyt kotipihalta mihinkään. Kuulokin oli varmaan hieman meidänkin koiralla heikentynyt. Koira kuoli sitten ihan muuhun. 

Vierailija

Kertomasi perusteella olet varmasti tehnyt kaiken koiramme eteen ja enemmänkin. Tuossa eläimen viimeisten aikojen kohdalla on kysymys, mikä jokaisen eläimen omistajan tulee käsitellä jossain vaiheessa.

Liian usein näkee sairaita, kärsiviä eläimiä, joita omistajat pitävät hengissä liian pitkään. Ei rakkaasta kaverista tohtisi luopua, ja mikä oikeus ihmisellä on eläimensä lopettaa. Eikö ennemminkin pitäisi hoitaa kuten ihmistä? Kustannuksista tinkimättä?

Ihmisen ja eläimen ero on kuitenkin siinä, että ihminen pystyy yleensä kertomaan, millaista elämä on. Kun näin mummoni viimeisen kerran hoitolaitoksessa, hän sanoi että eikö jo pääsisi lähtemään. Joutuu täällä olemaan kipujen kanssa, eikö elämä ole jo valmis ja tehty? Ja mitäpä toinen ihminen siinä voisikaan tehdä muuta kuin kuunnella. Onneksi mummo pääsi muutaman kuukauden päästä lepoon.

Eläimen kohdalla on toisin. Ihminen hoitaa eläintä loppuun asti ja päästää sen myös kärsimästä, kun aika on. Ei ole mitään jaloa jäädä odottamaan luonnollista kuolemaa, jos elämä on pelkkää tuskaa ja aika olisi jo lähteä. Miten itse haluaisit itseäsi hoidettavan, jos olisit tuo eläin itse. Ottaa vielä muutaman hoidon vastaan, jotka eivät auta. Käydä kenties tuskallisia leikkauksia läpi, kokea fyysistä ja henkistä kipua. Vai lähteä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hei, vanhuskoiramme lopetettiin eilen lyhyen sairastelun jälkeen. Koira oli jo todella, todella vanha ja sillä oli jo ollut pitkään ns vanhuuden merkkejä eli koira oli melkein sokea ja ei kuullut enää mitään. Olimme kuitenkin käyttäneet sitä toki eläinlääkärissä seniori-ikäisenä joka vuosi, ettei mitään jäisi huomaamatta.
Viime viikon lauantaina koira alkoi oksennella ja ripuloida ja sitä oli kauheaa katsoa..Sunnuntaina eli viikko sitten vaiva kuitenkin rauhoittui. Torstaina oireet alkoivat uudestaan, huomasimme, että koiralla on kipuja. Perjantaina veimme koiramummelin eläinlääkärille viimeiselle piikille.

Olemme tietenkin helpottuneita, että koiran ei enää tarvitse kärsiä ja se sai elää todella vanhaksi suht terveenä, mutta tietenkin surullisia myös. Outoa tässä on se, että mietin, että hoidinko koiraa tarpeeksi hyvin ja syyllistän itseäni siitä, että se sairastui. En kyllä tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin, tein ehkä vähän liikaakin. No, eiköhän tämä tästä ohi mene.

Etköhän sinä ap ole tehnyt koirasi eteen parhaasi. Käyttänyt vuosihuolloissa ja nyt akuutin sairastumisen kohdalla et pitkittänyt kärsimystä. Vanhakin koira voi elää hyvää elämää vaikka näkö ja kuulo eivät ihan priimaa olisikaan. Ei ole sinun syysi että lemmikkisi sairastui. Kun vanhus on saanut elää pitkän hyvän elämän suht terveenä, ei sinun tarvitse siitä syyllisyyttä kantaa että sairastui ja piti lopettaa.

Siinä tapauksessa jos et olisi tässä loppuvaiheessa puuttunut asiaan vaan olisit antanut koiran kärsiä, olisit toiminut julmasti. Nythän näin ei käynyt, anna armoa itsellesi.

Vanhuksesi on nyt sateenkaarisillalla <3

Vierailija

Tuo syyllisyyden tunteminen kuuluu suruprosessiin. Itsellä tullut jokaisen eläimen kuoleman jälkeen sama "olisinko voinut tehdä jotain toisin?" Ole tyytyväinen,sillä sait pitää lemmikkisi pitkään ja pystyit päästämään sateenkaarisillalle kun voi huonosti.
Otan osaa! Pidä muisto iloisena ja polta kynttilöitä ystäväsi matkan valoksi..

Itsellä 9v koira sokeutumassa ja tiedän etten tule pitämään enään sokeana hengissä. Toiset koirat pärjää ja toiset ei.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pidit hengissä sokeaa ja kuuroa koiraa. Motiivit?

Koira elää siinä määrin hajumaailmassa, että sille ei sokeus ja kuurous ole ihan saman luokan asia kuin ihmisellä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat