Vaikea äitiys

Vierailija

Olenko ainoa joka potee aivan liian usein pahaa omatuntoa omasta äitiydestään? Joka toinen päivä on järjettömän paska fiilis omasta käytöksestä. Enkä edes tee mitään oikeasti pahaa, en kurita fyysisesti, en huuda "turhasta", puhallan, paijaaminen ja hoidan. Silti rikollisen usein hermo menee ja tartun liian kovaa käsivarteen, peitän kädellä huutavan suun tai pamautan nyrkillä pöytään että saan huomion huudon läpi. Sitten hyvittelen, pahoittelen ja paijaan ja hoidan.... Kunnes taas menee hermo. Olen olut tässä kierteessä nyt tämän syksyn ja olen niin uupunut tähän. Vaadinko itseltä Iiikoja? Onko tämä ihan normaalia? Johtaako tämä johonkin vielä pahempaan? Vai onko se vaan tällaista? Äitiys.
Niin, lapset 2 ja 4, normaaleja joskin kovapäisiä kasvatettavia.
Terveisin: Äskeisestä nukkumaanlaitosta juuri ja juuri ehjänä selvinnyt

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Kyllä se liian kovaa kädestä tarraaminen on jo liian fyysistä. Kertoo ehkä väsymyksestä, ettet kykene hillitsemään omia tunteitasi. En sano, etteikö joskus voisi "palaa käämi", mutta se miten sen tunteen vallassa toimii, vaikuttaa paljon. Mieluummin menee vaikka vessaan jäähylle. Joskus on itseä helpottanut ihan vain, että kertoo lapselle, että nyt turhauttaa/suututtaa/kiukuttaa. Vaan se, että sanoittaa omat tuntensa tuntuu auttavan. Ja meillä lapsi jää jopa seuraamaan, että mitähän se mahtaa tarkoittaa. Olen myös sanonut, että nyt äitiä turhauttaa niin, että menen vessaan rauhoittumaan. Parempi olisi näyttää mallia ja hengitellä syvään siinä nähden, mutta se hetki yksin voi olla tehokkaampi.

Ei tuo välttämättä johda pahempaan, muttei kannata antaa tilanteen olla noinkaan. En osaa sanoa mikä tuohon auttaisi, kun en tiedä mistä tuollainen johtuu. Kannattaa käsitellä itse asiaa tai ammattilaisen avustuksella.

Vierailija

Kädestä tarraaminen menee jo liian pitkälle? Kerro mulle miten hallitset kiljuvaa ja riehuvaa 4 -vuotiasta esim. kaupassa, joka ei tottele _yhtään mitään_. Noinhan rahoitetaan tilanne niin lasten, aikuisten kuin vanhusten kanssa. Toivon provoa, tai sitä että sulla ei oo mitään käsitystä lasten kasvatuksesta. Muuten alkaa mennä hyysääminen liian pitkälle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä se liian kovaa kädestä tarraaminen on jo liian fyysistä. Kertoo ehkä väsymyksestä, ettet kykene hillitsemään omia tunteitasi. En sano, etteikö joskus voisi "palaa käämi", mutta se miten sen tunteen vallassa toimii, vaikuttaa paljon. Mieluummin menee vaikka vessaan jäähylle. Joskus on itseä helpottanut ihan vain, että kertoo lapselle, että nyt turhauttaa/suututtaa/kiukuttaa. Vaan se, että sanoittaa omat tuntensa tuntuu auttavan. Ja meillä lapsi jää jopa seuraamaan, että mitähän se mahtaa tarkoittaa. Olen myös sanonut, että nyt äitiä turhauttaa niin, että menen vessaan rauhoittumaan. Parempi olisi näyttää mallia ja hengitellä syvään siinä nähden, mutta se hetki yksin voi olla tehokkaampi.

Ei tuo välttämättä johda pahempaan, muttei kannata antaa tilanteen olla noinkaan. En osaa sanoa mikä tuohon auttaisi, kun en tiedä mistä tuollainen johtuu. Kannattaa käsitellä itse asiaa tai ammattilaisen avustuksella.

Kiitos jokatapauksessa vastauksesta. Itselläni ei ole kovin paljon läheisiä samanikäisten lasten äitiystäviä, joten siksi en ole koskaan avautunut kenellekään aiheesta.
Ongelmana on usein se järkky huuto, minkä läpi en saa omaa ääntäni kuuluviin. Eli kun yritän rauhassa sanoittaa tunteita ja kertoa että "nyt rauhoitutaan" niin kukaan ei kuuntele. Vaihtoehdoiksi tuntuu jäävän joku pilliin viheltäminen.
Ap

Vierailija

Jos lapsilla päällimmäinen tunne että rakastat ja välität niin eipä nuo mitään liian rajuja keinoja ole. Olen itse ollut aika samanlainen ja eipä tuo teini ole traumatisoitunut. Sanonut vaan että hyvä, kun on tiennyt missä se raja sitten oikeasti menee. Eli on ollut aika vallaton lapsena, ihan ihana niin minusta kyllä, mutta sen sijaan että olisin väsyneenä antanut vaan olla ja mennä holtittomasti, olen voinut pamauttaa sen nyrkin pöytään. Enkä ole ollut pelottava tai uhkaava, vaan raja on mennyt siinä ja sitten taas puhuttu. Toki minun helppo sanoa. Vain yksi lapsi, eikä kukaan toinen ole lastani kasvattanut.

Vierailija

Hanki se pilli! Ja itselle päähän vaikka peltorit. Pääset kauemmas siitä melusta ja saat purettua (ihan ymmärrettävän) aggression puhaltamalla siihen pilliin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kädestä tarraaminen menee jo liian pitkälle? Kerro mulle miten hallitset kiljuvaa ja riehuvaa 4 -vuotiasta esim. kaupassa, joka ei tottele _yhtään mitään_. Noinhan rahoitetaan tilanne niin lasten, aikuisten kuin vanhusten kanssa. Toivon provoa, tai sitä että sulla ei oo mitään käsitystä lasten kasvatuksesta. Muuten alkaa mennä hyysääminen liian pitkälle.

Ongelmana onkin se jäätävän paha olo mikä mulle tulee siitä. Ei niinkään siitä, mitä teen, vaan miltä minusta tuntuu. Ei kädestä tarraaminen ole omasta mielestänikään paha juttu (kirjoitinkin tuossa etten oikeasti tee mitään pahoja tekoja vaan ainoastaan tyyliin tarraaminen kädestä).
En ole mikään itseni piiskaaja ja siksi ehkä mietinkin että onko tämä jatkuva pahan olon kierre itsesuojeluvaistoa, joka yrittää herätellä minua ettei pahempa tapahdu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos lapsilla päällimmäinen tunne että rakastat ja välität niin eipä nuo mitään liian rajuja keinoja ole. Olen itse ollut aika samanlainen ja eipä tuo teini ole traumatisoitunut. Sanonut vaan että hyvä, kun on tiennyt missä se raja sitten oikeasti menee. Eli on ollut aika vallaton lapsena, ihan ihana niin minusta kyllä, mutta sen sijaan että olisin väsyneenä antanut vaan olla ja mennä holtittomasti, olen voinut pamauttaa sen nyrkin pöytään. Enkä ole ollut pelottava tai uhkaava, vaan raja on mennyt siinä ja sitten taas puhuttu. Toki minun helppo sanoa. Vain yksi lapsi, eikä kukaan toinen ole lastani kasvattanut.

Ihana vastaus, kiitos. Toivon että omalla kohdallanikin näin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hanki se pilli! Ja itselle päähän vaikka peltorit. Pääset kauemmas siitä melusta ja saat purettua (ihan ymmärrettävän) aggression puhaltamalla siihen pilliin.

Ei oikeastaan huono idea. ollenkaan...

Vierailija

Äitiyteen (ja suomalaisuuteen) kuuluu nyt vaan on osaksi huonoa omaa tuntoa ja syyllisyyttä. Kai se on jokin sisäsyntyinen juttu, että äidit huolehtii. :) Mulla se alkoi jo esikoisen synnyttyä. Mutta kun muistaa välissä rakastaa ja helliä niin kyllä niistäkin hetkistä pääsee yli. Terv. 6 lapsen äiti.

Vierailija

Anna mun arvata, sulle tärkeintä on siisti koti jne. Skitsolle mustilla kuulostaa. Relaa koko elämän suhteen, ei tästä palkintoja tipu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kädestä tarraaminen menee jo liian pitkälle? Kerro mulle miten hallitset kiljuvaa ja riehuvaa 4 -vuotiasta esim. kaupassa, joka ei tottele _yhtään mitään_. Noinhan rahoitetaan tilanne niin lasten, aikuisten kuin vanhusten kanssa. Toivon provoa, tai sitä että sulla ei oo mitään käsitystä lasten kasvatuksesta. Muuten alkaa mennä hyysääminen liian pitkälle.

Kädestä tarraaminen ja liian kovaa tarraaminen on kaksi eri asiaa. Tottakai otat kiinni juoksevan tai riehuvan lapsen. Liian kovaa ei ole syytä ottaa. Se on se avainsana, joka kertoo, ettei kaikki ole täysin hyvin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat