Kukaan ei muistanut syntymäpäiviäni eilen
Täytin eilen 17 vuotta. Ainoa onnittelu, jonka sain, oli kortti isoäidiltäni viikon alussa. Edes omat vanhempani eivät muistaneet - isä meni viettämään pikkujouluja eilen illalla, äidillä oli vapaapäivä, joten hän oli vain kotona. Pari vuotta nuorempi veljeni pelasi vain huoneessaan. Tietysti olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että sain onnittelun isoäidiltäni, mutta itkin eilen koko loppupäivän ymmärrettyäni ettei kukaan muu muista. Facebookia minulla ei enää ole, joten senkään kautta ihmiset eivät ole huomanneet.
Aion tänään sanoa ainakin perheelleni, että minulla oli eilen syntymäpäivä. Mutta olen niin herkkä, että alan varmaan itkemään sanotessani sen. Toisaalta ymmärrän, että nyt on kiireinen pikkujouluaika jne. mutta itse en ikimaailmassa voisi unohtaa perheenjäsenten tai ystävieni syntymäpäiviä, varsinkaan perheen. Itken taas kirjoittaessani tätä.
Annan vinkin: jos unohtaa helposti toisen syntymäpäivän, kannattaa laittaa esimerkiksi muistutus kännykkään, varsinkin jos kyseessä on oman lapsen syntymäpäivä. Se oikeasti satuttaa, kun vanhemmat unohtavat kokonaan.
En ymmärrä! Siis eikö juhlakutsuihin ole tapana vastata, jolloin isäntäväki tietää montako vierasta on tulossa, ja näin voi myös varata sopivan määrää tarjottavaa? Eikö Suomessa sitten ole tapana nimenomaan laittaa kirjalliseen kutsuun pyyntö ilmoittaa pääsevätkö tulemaan? Ja eivätkö suullisesti kutsutut kerro heti tai myöhemmin onko vastaus ei vai kyllä? Ja eivätkö esim. sairastuneet kutsutut ilmoita jos eivät pääsekään? Mitä tapahtuu kaikelle juhlaruoalle jos sitä varataan aivan kuin kaikki kutsutut olisivat tulossa ja eivät tulekaan? Ja mitä tapahtuu sellaisen ihmisen tunteille ja mielenterveydelle joka odottaa vieraita, odottelee ja arvailee, ja sitten ketään ei tulekaan! JOS näin hassusti on, tämä on täysin hullua, ja ehdotan täältä ulkomaasta käsin että tapa muutetaan, ja äkkiä kans!
(Lämpimät halit tyttökullalle jonka syntymäpäivä jäi unohduksiin.)