Oman diagnoosini mukaan olen masentunut. Työterveyslääkärin mielestä ei ole mitään.

Vierailija

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana täyttänyt masennus- ja työssäjaksamiskyselyitä kolmeen tai neljään kertaan. Tuloksissa näkyy selvä trendi pahempaan päin. Stressipisteet ovat aivan tapissa ja masennuskyselyn tulokset ovat pahentuneet koko ajan. Kyselyt ovat tietysti vain suuntaa antavia, mutta tiedän mitä itse tunnen ja tiedän, etten enää ole sama ihminen kuin ennen. Olen itse sitä mieltä, ettei kyse ole enää pelkästä stressistä, vaan koko minuuteni on muuttunut pysyvämällä tavalla. Viimeisin työterveyslääkäri ei kuitenkaan nähnyt tarvetta alkaa diagnosoimaan mitään, kirjoitti vain unilääkkeitä. En oikein tiedä mitä ajatella nyt. Minulla on hirveä olo koko ajan, mutta ilmeisesti pitää vain opetella elämään sen kanssa. Toivon usein etten olisi olemassakaan, minusta ei ole mihinkään, kaikki on vaikeaa ja pois on mahdollista päästä vasta eläkeiässä.

Kommentit (13)

Vierailija

Yksityislääkärille, terapiaan tai julkisen hitaan terveydenhoidon kautta apua. Myös mielenterveysjärjestöillä on erilaisia kursseja tai teemapäiviä/ luentoja yms. Itseapuna kirjatkin voi antaa uusia keinoja arkeen. Mutta siinä lääkäri on oikeassa, sinun täytyy oppia elämään masennustaipumuksesi kanssa.

Vierailija

Miksi sä masennusdiagnoosin haluat, mitn ajattelet sen parantavan tilannettasi?

Todennäköisesti se ei parantaisi, vaan pahentaisi.

Ota ne unilääkkeet ja käytä niitä ohjeen mukaan joka ilta ainakin kahden kuukauden ajan. Saman kokeneena tiedän, että väsymyksen väheneminen vähentää masennusta, ja päänsisäistä sumua, aloitekyvyttömyyttä jne. Mutta ota huomioon, että olet nyt niin väsynyt, että ei se vähene yjdessä eikä kahdessa yössä, vaan tarvitset tosiaan kuukausia kunnollista nukkumista. Ensi alkuun voi jopa tuntua pahemmalta, kun väsymys vähenee juuri sen verran, että pystyt tajuamaan, miten väsynyt oikeastaan olet.

Ja jos se työpaikka on oikeasti ihan hirveä, etkä saa sairaslomaa, niin ota loparit. Vaihda työpaikkaa jos mahdollista, mutta jollei, niin ota loparit. Todin tähän tarviit rahaa, koska työttömyyskorvauksia et saa, mutta ihminen tulee toimeen melko vähällä.

Vierailija

Kakkosen viestin alku olisi miettimisen paikka olisi hyvä sinun miettiä ap: Mitä sinä sitä diagnoosia ruikutat? Muuttaisiko se tosiaan tilannettasi jotenkin oleellisesti? Olisiko diagnoosin kanssa helpompi olla tai sillä jopa ratsastaa? Oletko muuten tehnyt muitakin testejä netissä ja minkälaisia tuloksia niissä tuli? :)

Vierailija

En minä sitä diagnoosia halua, olisin vain halunnut helpotusta tähän. Olen niin ahdistunut, että olisin jo valmis piristymään kemikaalien voimalla. Mutta ehkä parempi näin, niin en jää koukkuun mielialalääkkeisiin. Pelottaa unilääkkeetkin, koska jään niin helposti koukkuun kaikkeen. En vain oikein tiedä mitä tehdä nyt, kun tämä polku katkesi. ap

Vierailija

Työterveyslääkärin päätehtävä on salata totuutta, joka näyttäisi työnantajan kannalta huonolta. Esimerkkinä poissaolotilastot, työuupumukset jne. Mene yksityiselle ja asiat hoituvat.

Vierailija

Omasta mielestäni nykyterveydenhuolto on hieman surkuhupaisaa..

Itselläni on jo yli 5v kestänyt kroonistunut migreeni, eikä mikään lääke tähän mennessä ole tehonnut siihen (pää särkee edes vähän 24/7/365, mutta yltyy välillä kunnon parikin päivää kestäväksi migreeniksi). 

Kävin pari päivää sitten päivystyksessä kokeilemassa, josko saisin Färkkilän tippa-nimistä lääkeseosta, koska se on ainoa joka vie pahimman kivun pois. No en sitten saanut sitä taaskaan, perustelut olivat: Olet saanut jo yhden kortisoniannoksen tänä vuonna. Annoksen sain ennen pääsiäistä, joten uudesta tuskin olisi hirveästi haittaa. Monethan käyttävät kortisonia erittäinkin useasti? 

Lopputarkastuksessa ennen kotiinlähtöäni lääkäri kyseli kaikenlaista (kerroin esim. että kivut eivät kadonneet mihinkään, pyytämäni lääke on ainoa mikä auttaa plaa plaa..), niin hän päätti että olen masentunut :) Olen nuorena ollut masentunut vaikeiden perheolojen takia, mutta nyt minulla on kaikki hyvin, saan opiskella, on ystäviä, turvallinen koti, on työpaikka jne.. 

On naurettavaa, että niitä jotka apua tarvitsisivat oikeasti jätetään avun ulkopuolelle ja tällaisia kuten minä, yritetään pakottaa juttelemaan psykologille periaatteessa siitä miten hyvin minulla menee. Kun sanoin lääkärille olevani onnellinen ja kerroin tilanteestani, hän sanoi minun kieltäväni todelliset tunteeni. Onko päivystyslääkärillä tosiaan valtuuksia sanoa edes tuollaista? 

Sinuna menisin terveyskeskukseen juttelemaan hoitajan kanssa omasta olostasi ja sitä kautta voisit päästä juttelemaan ammattilaiselle. Kunnan sivuilta pitäisi löytyä apua tähän :) Ainakin omassa kunnassani tähän oli erittäin matala kynnys, joten se oli helppoa. 

Vierailija

En osaa sanoa tarvitsenko unilääkkeitä. Olo on sama nukuinpa tai en. Olen jotenkin kaukana, välillä jos kosken itseäni niin tuntuu kuin koskisin jotain toista ihmistä. Mutta kyllä tähän on jo aika hyvin tottunut, välillä vaan sävähtää ja ajattelee, että elämä voisi tuntuakin joltain eikä vain odottaa, että asiat loppuu. Siks minä sinne työterveyteen taas menin.ap

Vierailija

Jopas kummaa että noin päin. Yleensähän masennusta ja lääkkeitä siihen tarjotaan todella höllästi, koska se on helppo diagnoosi ja jättää sen varjolla selvittämättä mitään muuta. Todella monelta "masennuspotilaalta" olisi löydettävissä selkeä fyysinen ja/tai aineenvaihdunnallinen vaiva, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vierailija

Itse en mennyt työterveyslääkärille vaan yksityiselle lääkärille. Lopulta päädyin oman paikkakuntamme psykiatrisen poliklinikan asiakkaaksi. Suosittelen, jotain muuta lääkäriä kuin tuota työterveyslääkäriä sillä ne ajavat aina työnantajan etua vaikka muuta väitetään.

Vierailija

Tt lääkärisi tuskin on erikoistunut psykiatriaan eli varaa aika alan ammattilaiselta.
Itselläni oli lähes sama tilanne. Kävin yksityisellä psykiatrilla tovin, lääkitystä en tarvinnut. Sain lausunnon KELA:n tukemaan psykoterapiaan. Kolmas eli viimeinen vuosi menossa. Voin nyt hyvin.
Tsemppiä

Vierailija

Mitä se lääkäri voi auttaa jos ongelma on stressi? Tietysti sitä masentuu jos vuosikausia kuluttaa itseään loppuun. korjaa se stressin aiheuttja, onko se työ vai mikä sua stressaa?

Vierailija

Sairauslomaa töistä muutama päivä, nukahtamislääe muutamaksi viikoksi ja säännöllinen ateriarytmi ja liikuntaa. Tarvittaessa  aika psykiatrian polille, mutta usein muutama hyvin nukuttu yö kohentaa mielialaa. Nousin itsekin vaikeasta tilanteesta (ero), kun sain eka kertaa elämässä nukahtamisapua. Käytin kuukauden ja nyt nukun aika hyvin ilman lääkettä. Juttelu luotettavien ihmisten kanssa on ollut suuri apu toipumisessa. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat