Miten osaan hoitaa vauvaani?

Kokemus opettaa!! Kun minä sain 3 vuotta sitten esikoiseni, ei mulla ollut minkäänlaisia kokemuksia pienen lapsen hoidosta. Enkä ole koskaan ollut mitenkään lapsirakaskaan, vaan lähinnä välttänyt tilanteita, että pitäisi ottaa syliin tms. pieniä vauvoja. Mutta kyllä se luonto pitää huolen siitä, että olet omalle vauvallesi se kaikista parhain hoitaja. Sairaalassa sinua opastetaan kantamisen, pukemisen, kylvettämisen, imettämisen ja vaipanvaihdon kanssa. Ei kukaan oletakaan, että ne heti osaisit. Ja hyvin pian huomaat itsekin, että olet vauvanhoidon osalta konkari!!

Luota vain itseesi!

En osaa muuten lohduttaa kuin, että on meitä muitakin vauvojen kanssa kokemattomia odottajia. Itsekin olen lähinnä vältellyt pieniin lapsiin koskemista tähän saakka, joten en tosiaankaan ole koskaan omatoimisesti vaihtanut vaippaa.



Ei kai tässä auta ajatella muuta kuin, että kyllä se sitten jotenkin hoituu. Vaipanvaihdot ja muu rutiinipuuha ei varmaankaan ole siinä tilanteessa kaikista ongelmallisinta. Kuinkahan siitä imettämisestäkään selviää? Synnytyssairaalasta saa varmasti paljon apua ja neuvoja näihin kaikkiin, sekä sinulle että lapsen isälle. Päätä jo etukäteen, ettet sitten pahoita mieltäsi esim. sukulaisten kommenteista (joita varmasti riittää): jos et kerran osaa hoitaa vauvaa aluksi täydellisesti niin sitten et osaa, tekemällä sitäkin opetellaan ja koko ajan. Eikä se vauvakaan kuule paremmasta tiedä ;)

Mulla kans tulee aina välillä päiviä kun ajattelen,että miten minä osaa hoitaa sitä pientä kun en ole koskaan noin pientä hoitanut. Ja sitten vielä kun näkee kaikenlaisia painajaisia asiasta niin ne ei auta yhtään.



Nuorin mitä olen hoitanut koskaan on ollut 1.5-vuotta. Ja sen kanssa pärjäsin ihan hyvin.



Niin se varmaan on niin kuin edellinen kirjoittaja kirjoitti,että se tulee luonnostaan.



Kait nämä pelot liittyvät jotenkin siihen äitinä kasvamiseen!

Tsemppiä sinulle.



Lilli81 24+1

Muutaman ekan viikon ajan tunsin olevani tosi tumpelo, ja miehenikin hoitavan vauvaa paremmin kuin minä. Ja paremmuutta mittasin tietysti sillä kuinka paljon vauva itkee esim. vaipanvaihdon yhteydessä :) En kertakaikkiaan luottanut itseeni yhtään. Sairaalassa kesti jonkun aikaa synnytyksen jälkeen, että hoitsu kysyi onko vauvan vaipat vaihdettu ja minä siihen ajattelemaan että " enpä muistanutkaan että sellaisetkin pitäisi vaihtaa" ...Siinäkin hoitaja näytti kädestä pitäen koko homman. Kotiin tulleelta terveydenhoitajalta kyselin epätoivoissani ohjeita vauvan kantamiseen ym, joka vieläpä kertoi että oppisin kyllä itse parhaat kantotavat!



Alle parin kuukauden kuluessa synnytyksestä tunsin itseni kuitenkin jo niin taitavaksi ja oman vauvani ainoaksi asiantuntijaksi, että toisten ohjeet vain ärsyttivät enkä niitä enää kuunnellutkaan.



Eli luonto on tosiaankin hoitanut niin, synnärin ja neuvolan henkilökunnan avulla vähintäänkin, että se vauvanhoito kyllä tulee nopeasti tutuksi. Ja kohta et halua kenenkään muun hoitavankaan häntä koska osaat mielestäsi itse paljon paremmin ;)

Itsekin olin täys tumpelo, kun esikoinen syntyi. En ollut ollut oikeastaan missään tekemisissä vauvojen kanssa sitä ennen, en koskaan ollut vaihtanut vaippaa tms. Mutta kyllä siihen vaan oppii. Sairaalassahan se opettelu heti alkaa hoitsujen ohjauksessa ja siitä se lähtee.



Onhan sitä esikoisen kanssa kaikissa asioissa kamalan varovainen. Minua huvittaa hirveästi, kun katson videota, jossa n. 10 kk ikäinen esikoisemme konttailee sohvalla. Olen niin hirvittävän varovainen ja melkein koko ajan on kädet pojan kainaloissa, ettei vaan putoa... ;-D. Pojan jälkeen on syntynyt kolme tyttöä, joten käytännön kokemusta on esikon jälkeenkin tullut paljon.



Kannattaa lukea esim. Vauvaa ja Kaks' plussaa tai niin ainakin itse tein ja sieltä yritin imeä niin paljon tietoa kuin vain mahdollista pukemisesta, imettämisestä ym. ym. kaikesta vauvoihin liittyvästä.



Kyllä käytäntö opettaa :-).



neronja rv10+1

Hei kurmeli, kysymyksesi ei todellakaan ole mikään naurettava, ilmoittaudun nimittän ex-tumpelona, olin jopa niin " vihreä" vauvanhoitoasioissa että en edes osannut etukäteen epäillä taitamattomuuttani niin kuin sinä, sairaalassa sitten kauhun sekaisin tuntein katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni miten vauvan vaippa vaihdetaan ja meni ihan hirveän kauan kunnes osasin ottaa vauvan oikeaan asentoon käteni päälle että sain hänen takapuolensa pestyä, heh, kyllä siinä oli kätilöllä/lastenhoitajalla kestämistä kun hänen piti ensin näyttää se minulle tuhat ja yksi kertaa, vaippaa en uskaltanut sairaalassa vaihtaa pariin ensimmäiseen päivään vaan pyysin henkilökuntaa sen tekemään, en edes uskaltanut aluksi nostaa vauvaa pois omasta sängystään vaikka hän itki, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, pikku hiljaa sain varmuutta ja sitten homma alkoi luistamaan, kotiutumisen jälkeen tunsin olevani jo kuin mikäkin vanha tekijä. Ennen kuin lähdin sairaalasta kävin lastenhoitajan kanssa omasta aloitteestani pitkän listan mitä kaikkea vauvalle pitää tehdä kotona ja siihen olin sitten listannut aivan kaiken silmien ja korvien taustan puhdistuksesta, kotona sitten ensimmäisinä päivinä tarkistin aina " pikku" listaani.



Sinä pärjäät aivan varmasti koska minäkin olen pärjännyt!