En ymmärrä ns. hyötylahjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne hyötylahjat voi olla kivojakin. 

 

Niitä hammasharjojakin on perus pirkan lisäksi vaikka spiderman ja monster high.

Mielstäni ei ole yhtään huono lahja laittaa harjaa, saippuaa ja pyyhettä lapsen lempihahmoilla tai vaikka lempivärillä karkin muotoiseksi kääröksi. Ipana sai änkkäripyyhkeen 4-vuotiaana ja vielä 5 vuotta myöhemmin muistaa aina sanoa keneltä sen sai....

Niin, mutta jos avaat keskustelun hyötylahjoista yleensä, saat muutakin vastauksia kuin teidän hyötylahjojen kommentointia. Jos taas haluat kommentteja vain teidän tilanteestanne, sano niin aloituksessa. Näitä kahta teemaa on myös mahdollista kuljettaa rinnakkain. Minä en kommentoinut teidän lastenne saamia lahjoja, vaan hyötylahjoja ylipäätään.

Eiiih... kommentti väärään viestiin, sori!

Minä sain AINA lapsena villasukat. Kyllä se otti päähän. Yleensä jouluna paketista löytyi villasukat, suklaarasia, yöpaita tai pitkikset, kirja ja jokin lelu. Sain yhden lelun, esim. nukkekodin, barbien, maatilan eläimiä tai nuken rattaat. Miksei noita kaikkia olisi voinut vaihtaa leluiksi? Älkää antako lapsille villasukkia!

Ehdotan, että ostatte mummolle joululahjaksi sukkahousut, pirkka hammasharjan ja jonkun halpis tiskiaineen. Jos menisi viesti perille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahja on lahja, sitä ei osteta, vaan se annetaan hyvästä sydämestä ja se otetaan ilolla vastaan. Silloinkin, kun se ei tunnu saajalta kovin mieluiselta. Kuuluu ihan normaaliin inhimilliseen vuorovaikutukseen. Antaja on halunnut ilahduttaa saajaa.  

Kun asia ei oikeastaan ole noin. Esim. sen hammasharjan kohdalla voi kyse olla  lahjanantaman harjoittamasta kasvatuksesta tai näpäytyksestä, että ei pidä saada/haluta turhuuksia, eikä mistään ilahduttamisesta.

No kyllä minustakin aikuinen ihminen ymmärtää, ettei lapsi yli kaiken ilahdu hammasharjasta! Eli tarkoitus ei varmaankaan ole ollut edes erityisesti ilahduttaa lasta. Kuulostaa ihan tältä kasvatustavalta "vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä" ja sitten lapsen pitäisi vielä asiallisesti ILOITA ;D Hemmetti, olen mielestäni ihan järkikasvattaja, mutta antakaa lasten nyt edes jouluna saada jotain hemmottelua ja iloa elämäänsä! Itse otan mielelläni vastaan paistinpannuja ja keittiösaksia, ja toki lapselle voi muun ohessa antaa ns. hyödyllisempääkin, mutta ei joulu ole mikään iloton kasvatusprojektin osavaihe.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset toivoo yleensä itse hyödyllisiä lahjoja! Toki ne ympyröi lelukuvastosta kaikkea ihanaa, mutta sitten lopulta lahjatoiveena saattaa olla vaikka uudet luistimet tai taskulamppu. Poika oli ikionnellinen, kun sai viime vuonna oman taskulampun. Kun menee yöllä pisulle, ei tarvitse enää lasten lyhtyä kantaa mukana. Hän on 10-vuotias. Meillä on monta lasta, joten esim. tytär 5 v. toivoo kaikkea uutta (arkista). Hän joutuu aika paljon käyttämään sisarusten vanhoja vaatteita, suksia, luistimia, joten kaikki uusi on hänestä kivaa. Ihan uudet tussit ja piirtämätön väritys- ja tehtäväkirja oli paras synttärilahja, vaikka tuli iso kasa lelujakin. Kun on paljon leluja, ei ne enää ole mitään uutta ja hienoa kuin hetken.

Olisiko tuossa sekin, että jos joutuu paljon jakamaan ja kierrättämään, ei ole yhtä hienoja kamppeita kuin kavereilla. Leluthan voi olla ihan samoja tai niitä on suurperheessä enemmänkin kuin muilla keskimäärin, mutta jos kulkee suunnilleen aina käytetyissä vaatteissa, tuskin moni kaveri kuitenkaan kulkee. Eikä 10-vuotiaat juokse pissalle nallepuh-lamput kädessä, joten olisiko siinäkin se, että on "samalla tasolla" ikätovereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lasteni isovanhemmilla on tapana antaa lahjaksi aina jotain ns. hyödyllistä (lelut ei sitä tietenkään ole). Mitä ideaa on antaa esim. jotkut arkiset sukkahousut, hammasharja tms? Kai lapsille nyt muutenkin sellaiset perustarvikkeet hankitaan?

Ilahtuisiko mummo jos paketoin hänelle beiget sukkahousut tai hammastahnan?

Miksi et kokeilisi tänä jouluna ostaa mummolle hyötylahjaa? Mummo tarvii ehdottomasti pinkit punttikalsarit ja laamapaidan. Halpakaupoissa niitä vielä myydään, hae sieltä.

Ymmärrän sekä että, hyötylahjoja ja hyötyliikuntaa!

Olettepa te yksioikoisia noiden lahjojen kanssa! Tietysti, jos mummi ostaa sen halvimman ja huonolaatuisimman hammasharjan, niin se on tylsää. Mutta kun hammasharjoissakin on nykyään valinnanvaraa, on hauskoja erityisesti lapsille tarkoitettuja harjoja. Ja miksei lapselle (ei nyt ihan vauvalle sentään) voisi ostaa ihan oman sähköhammasharjan. Ne eivät nykyään maltaita maksa.

Sama koskee muuten sukkahousujakin. Jos ostaa ne halpahallin jäännösparikorin halvimmat ja rumimman väriset, niin onhan se pettymys. Mutta kun niitä sukkiksiakin on niin monenlaisia, on yksivärisiä ja kuviollisia, on ohuita ja paksuja, on erilaisista materiaaleista valmistettuja. Laadukkaiden sukkisten saamisen luulisi olevan ihan kivaa.

Olen pula-ajan lapsi ja totuin pienestä pitäen käytännöllisiin lahjoihin: monosukat, pitkät sukat villaa tai puuvillaa (ja kyllä, beiget!), villahousut, kaulaliina, pipo, lapaset (ne olivat kauniita kirjoneuleisia, kiitos isotädin!), yöpuku, esiliinakangas jne. Tietenkään ei kaikkea samalla kerralla. "Turhimpia" lahjoja olivat lapsuudessani kirja, sillä niitä todella toivoin, koska olin oppinut jo varhain lukemaan.

Kun ajat sitten paranivat, saatoin saada muutaman hyödyllisen lahjan (kiitos niistä!), mutta sitten myös jotain krääsää (koriste-esineitä ym.), jotka vain täyttivät komeron perät. Ja ne parhaat lahjat? Kaksi on ylitse muiden: oikeat hiihtohousut 6-vuotiaana ja pari vuotta aikaisemmin saatu iso puinen puna-keltainen kippiauto (tytölle!). Nyt olisin onnellinen, jos paketista kuoriutuisi esim. laadukas kattila tai paistinpannu.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset toivoo yleensä itse hyödyllisiä lahjoja! Toki ne ympyröi lelukuvastosta kaikkea ihanaa, mutta sitten lopulta lahjatoiveena saattaa olla vaikka uudet luistimet tai taskulamppu. Poika oli ikionnellinen, kun sai viime vuonna oman taskulampun. Kun menee yöllä pisulle, ei tarvitse enää lasten lyhtyä kantaa mukana. Hän on 10-vuotias. Meillä on monta lasta, joten esim. tytär 5 v. toivoo kaikkea uutta (arkista). Hän joutuu aika paljon käyttämään sisarusten vanhoja vaatteita, suksia, luistimia, joten kaikki uusi on hänestä kivaa. Ihan uudet tussit ja piirtämätön väritys- ja tehtäväkirja oli paras synttärilahja, vaikka tuli iso kasa lelujakin. Kun on paljon leluja, ei ne enää ole mitään uutta ja hienoa kuin hetken.

Jos poikasi toivoi taskulamppua, mutta olisikin saanut sen hammasharjan, olisiko hän ollut tyytyväinen? Jos hän olisi toivonut hammasharjaa, mutta olisi saanut taskulampun, tuskin olisi ikionnellinen, ymmärrätkö mitä ajan takaa?

Enkä oikeastaan edes laske taskulamppua kymmenvuotiaalle varsinaisesti hyötylahjaksi, sehän voi olla aarteista suurimpia. Hammasharja taas harvoin saavuttaa aarteen asemaa lapsen silmissä.

Minä olen toivonut yleensä paistinpannuja, robotti-imuria, rikkaimuria, höyrypuhdistinta jne. Minua ilahduttaa kaikki, mikä helpottaa siivousta tai ruuanlaittoa. Mies ostaa minulle yleensä kuitenkin korun tai hajuvettä. Nytkin on kaapissa 10 pulloa kalliita hajuvesiä, joita en käytä päivittäin.

Annan vaimolle lahjaksi pölynimurin, Chifonet-pakan, tukkapaketin vessapaperia, tiskiainetta ja -hanskat sekä sinipiian. Eikös se niin mee, että kun antaa ihania lahjoja, niin saa itsekin hyvää ieltä nyt ainakin!

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo on perua pula-ajalta jolloin nilkkasukat saattoi olla jotain superhienoa.

Toki sukatkin voisi olla kivat, jos olisi joku lapsen lempihahmo tms. mutta tavalliset yksiväriset on nykypäivän lahjana vähän outo.

Kerran mun 12 v poika toivoi mummiltaan lahjaksi - synttärilahja taisi olla - mustia sukkia. Ja saikin niitä. Ja oli tyytyväinen. Toki olisin mäkin voinut ne sukat ostaa. Mutta joskus mulla kestää muistaa hankkia ja synttärit oli kätevästi tulossa. 

Samainen poika tuskailee tällä hetkellä hirveästi kun on sekä synttärit että joulu tulossa eikä keksi mitään, mitä toivoisi lahjaksi. Talvikengät on ainoat, mitä keksi. Ne kun pitää hankkia joka tapauksessa. Lahjaksi voisi valita ihan minkä hintaiset vaan, muuten en suostu ökykalliita ostamaan. Käytiin juuri kaikki lähialueen kaupat läpi eikä löytynyt.

Jotkut lapset tykkää arkiasioista lahjoina.

Itselleni vihaisin,jos mies ostaisi jotakin hienoa ja kallista, millä ei tee mitään. Meitä on moneen junaan.

Mutta jos hirveästi ärsyttää, niin asiastahan voi sanoa. Ja jos tietää, että mummi haluaa jotain hyödyllistä hankkia, niin etsii sitten itse jotain hyödyllistä, mutta extraihanaa, josta tietää, että varmasti lapsi tykkää ja jota ei itse tulisi ostettua vaikka hinnan takia ja vinkata sitten sille lahjan antajalle.

Oletko ap esittänyt lasten toivomuksia isovanhemmille? Vai joutuuko mummi itse keksimään, mitä antaa joululahjaksi? Mulla on tällä hetkellä tilanne, että edessä on sukulaislapsen toinen joulu ja lapsen lastenhuone on niin täynnä leluja, että kaikki eivät edes mahdu enää lastenhuoneeseen.  Pitäisikö ostaa jo luistimet, polkypyörä, kauko-ohjattava auto, 100 palan palapeli tms 1-vuotiaalle? Tai mopo? Mönkijä? 

Mä taas ilahdun hyötylahjoista enemmän! Meillä lapsetkin arvostaa jos joulupaketista saa sukat. Tuskin ne sukat jää koko joulun ainoaksi lahjaksi?

Oikein toivon, ettei isovanhemmat osta leluja, sillä ne on lähes aina menny vähän vikaan. Hankalaahan se on yrittää keksiä. Mutta ostaisivat sitten vaikka jonkin suosikkilautapelin, eikä etsisi mitään kauhean erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ilahdun hyötylahjoista enemmän! Meillä lapsetkin arvostaa jos joulupaketista saa sukat. Tuskin ne sukat jää koko joulun ainoaksi lahjaksi?

Oikein toivon, ettei isovanhemmat osta leluja, sillä ne on lähes aina menny vähän vikaan. Hankalaahan se on yrittää keksiä. Mutta ostaisivat sitten vaikka jonkin suosikkilautapelin, eikä etsisi mitään kauhean erikoista.

 

Oiih, kuinka ihanaa!