Olen kova ulkoa, mutta herkkä sisältä

Vierailija

Saatan usein sanoa inhoavani ihmisiä, mutta sitten tulee tilanne kun liikutun nähdessäni tai kuullessani jonkun niistävän nenää.
Olen epäonnistunut ihmisenä.

Kommentit (4)

Vierailija

Eihän herkkyydessä tai pehmeydessä ole mitään pahaa. 

Itse olen vähän toisin päin. Liikutun pinnallisesti helposti, ja saatan vaikuttaa hyvin pehmeältä, jopa säikyltä. Mutta olen oikeasti aika kylmä ja kova ja välinpitämätön, oikea misantrooppi. Luulen että voisin kiduttaa ja tappaa ihmisiä ihan ilman tunnontuskia, jos sitä saisi tehdä ilman pelkoa rangaistuksesta itselle.

Vierailija

Mulla on vähän samaa. En kenellekään näytä tunteitana, mutta sisällä huudan rakkautta kaikille. Enkä koskaan itke, mutta sisälläni märisen kuin pieni lapsi vähäisestäkin asiasta.

Mun mies aina sanoo, että olen kova joka kestää kaiken. Kun vaan tietäisikin...

Vierailija

DDD, ei mene tasan nallen parkit.

Minä olen kans tällainen herkkä ja empaattinen pehmis - muiden mielestä. Itse asiassa paskat nakkaan. En ole koskaan pitänyt kenestäkään muusta kuin itsestäni, eikä minua oikeasti liikuta muiden murheet.

Lapsuuden ystäväni on mun vastakohta, ulkoa kova, sisältä niiin pehmeä. Pikkusieluiset koulu (ym paikka)kiusaajat pysyvät kaukana, mutta seuraan hakeutuu joko samanlaisia wb-koviksia tai turvaa kaipaavia hissukoita.

Minulla taas riesana on ollut kaikenlaiset pikkukovikset, jotka uskaltautuvat vttuilemaan vain pehmiksille, mut koska herkkäsieluisuuteni on vedonnut oikeisiin kovanaamoihin, olen saanut olla rauhassa heidän selkiensä takana. Olen myös pystynyt kostamaan jäämättä itse kiinni. Ja kyllä - ilman tunnontuskia.

Eli en ole Tunteellinen Siili, jonka kovan piikkikuoren alla on pehmeä ydin,  vaan olen pikemminkin Upottava Jupiter, kaikki menee pehmeän kuoren läpi suhahtaen lähes loputtomaan tyhjyyteen kopsahtaen sitten kivikovaan ytimeen. DDD

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat