Lue keskustelun säännöt.
Maladaptive daydreaming?
10.11.2015 |
Näen jatkuvasti fantasioita ja myös sairaita missä kuvittelen tappavani tai kiduttavani kun kuvittelen näitä "sairaita fantasioita" alan huutamaan japaniksi "mahtavaa kuole kuole tapoin sen hehehahahaaa" repeilen kun kuvittelen menettäväni hahmoistani tai niiden kuolevan riippuu mitä kuvittelen mielessäni alan itkemään usein yksin ollessani kun ketään ei ole paikalla alan huutamaan ja itkemään menen sellaseen sikiöasentoon ja masennun mikä kestää pari tuntia tai viikon. Olen myös surullinen että nämä minun vain "fantasiat" eivät ole totta. En ole koskaan ihastunut elävään ihmiseen olen vain anime hahmoihin. Nämä minun fantasiat liittyvät animeen. Kuuntelen musiikkia ja kävelen ympäri huonetta tuo enemmän eloa ja fiilistä. Joskun kuin puhuisin heille hiljaa ääneen. En pidä itseäni "sairaana"olen vain mielenkiintoinen lukiessani tästä netistä :D
Kommentit (11)
Kohtalaisen psykiatrista kamaa. Nyt ihan oikeasti: puhu tuosta lääkärillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myös omaan vilkkaan fantasiaelämän. Kehitin sen taidon ollessani kouluiässä kiusattu ja jouduin siksi olemaan aina yksikseni. Aikuisena olen tykännyt fantasiamaailmoistani niin paljon enemmän kuin reaalimaailmasta, että en ole esim. puolisoa tai perhettä halunnut. Olen tyytyväinen kun saan vain olla ja luoda päänsisäisiä maailmoitani.
Mun maailmat ei ole animea vaan useimmiten magialla ja erilaisilla ei-ihmisolennoilla rikastettua tosimaailmaa. Aikakausi johon tykkään useimmiten fantasiani sijoittaa on keskiaika. Vähän semmoista Game of Thrones tyyppistä fiilistä, mutta haltiat, kääpiöt, feenikslinnut, vedenneidot sun muut on arkea, ja seikkailufiilis tulee hyvien ja pahojen voimien taistelusta. Itse tykkään olla fantasioissani miespuolinen velho.
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa apua.
Miksi ihmeessä? Minä ainakin olen tyytyväinen elämääni näin. Käyn myös hyväpalkkaisessa, vaativassa asiantuntijatyössä, ja elätän siten itseni ja osallistun verojen maksuun, joten en ole edes mikään tuottamaton loisija.
En ollut ennen tätä linkkiä kuullutkaan tuota termiä "maladaptive daydreaming". Lueskelin siitä hieman nyt netistä, ja olin hämmästynyt että sitä pidetään jonkinlaisena häiriönä. Itselleni se on luovuuden ja suuren ilon lähde. Toki, jos hyväksyy yhteiskunnan normit, esim. että pitäisi mennä naimisiin ja hankkia lapsia, niin sitten voi ajatella että oma elämäntapani on epänormaali, mutta ei nykyään ole tapana yleensä sentään ajatella että vapaaehtoisesti sinkkuuden valinnut olisi jotenkin häiriintynyt. Ja sen, täyttääkö sinkku illat telkkarilla, joogalla vai fantasioinnilla, ei pitäisi olla muiden ongelma.
-3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa apua.
Miksi ihmeessä? Minä ainakin olen tyytyväinen elämääni näin. Käyn myös hyväpalkkaisessa, vaativassa asiantuntijatyössä, ja elätän siten itseni ja osallistun verojen maksuun, joten en ole edes mikään tuottamaton loisija.
En ollut ennen tätä linkkiä kuullutkaan tuota termiä "maladaptive daydreaming". Lueskelin siitä hieman nyt netistä, ja olin hämmästynyt että sitä pidetään jonkinlaisena häiriönä. Itselleni se on luovuuden ja suuren ilon lähde. Toki, jos hyväksyy yhteiskunnan normit, esim. että pitäisi mennä naimisiin ja hankkia lapsia, niin sitten voi ajatella että oma elämäntapani on epänormaali, mutta ei nykyään ole tapana yleensä sentään ajatella että vapaaehtoisesti sinkkuuden valinnut olisi jotenkin häiriintynyt. Ja sen, täyttääkö sinkku illat telkkarilla, joogalla vai fantasioinnilla, ei pitäisi olla muiden ongelma.
-3
En minäkään tiennyt kuulin siitä vasta eilen. Ei ole tarve hakea apua koska tämä ei ole mitenkään vahingollista tai vakavaa elämämme tuntuisi varmaan tyhjältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä myös omaan vilkkaan fantasiaelämän. Kehitin sen taidon ollessani kouluiässä kiusattu ja jouduin siksi olemaan aina yksikseni. Aikuisena olen tykännyt fantasiamaailmoistani niin paljon enemmän kuin reaalimaailmasta, että en ole esim. puolisoa tai perhettä halunnut. Olen tyytyväinen kun saan vain olla ja luoda päänsisäisiä maailmoitani.
Mun maailmat ei ole animea vaan useimmiten magialla ja erilaisilla ei-ihmisolennoilla rikastettua tosimaailmaa. Aikakausi johon tykkään useimmiten fantasiani sijoittaa on keskiaika. Vähän semmoista Game of Thrones tyyppistä fiilistä, mutta haltiat, kääpiöt, feenikslinnut, vedenneidot sun muut on arkea, ja seikkailufiilis tulee hyvien ja pahojen voimien taistelusta. Itse tykkään olla fantasioissani miespuolinen velho.
Kehitin tän joskus pienenä vihaan myös reaalimaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen psykiatrista kamaa. Nyt ihan oikeasti: puhu tuosta lääkärillesi!
Miksi pitäisi? Ei huvita käydä lääkärillä tämä ei vahingoita ketään eikä tämä ole mitenkään haitallista elämäni olisi aika perseestä ja tyhjää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten fantasioiminen ja niiden eläytyminen voisi olla paha asia? Miksi siihen pitäisi hakea apua jos se on ainoa asia elämmässä mikä tuo iloa/nautintoa?
Ei kai tuo mikään sairaus ole, ellei asianosaiset itse kärsi siitä. Jos fantasiamaailmassa eläminen on pakoa todellisuudesta, niin silloin siitä voi muodostua ongelma.
Kannattaisi siis ehkä opetella elämään myös reaalimaailmassa. Se voi tulla shokkina jossain vaiheessa. Itselläni on myös vilkas mielikuvitus ja nuorempana kuvittelin kaikenlaista. Jossain vaiheessa "aikuistuin" (tylsää), kuvitelmat ja fantasiat menettivät hohtoaan pikku hiljaa. Reaalimaailmaan sopeutuminen on ollut ajoittain raskasta. Olen ollut masentunut ja muuta.
Joka tapauksessa, uskon että fantasiamaailmassa eläminen saattaa olla pakoa todellisuudesta, ei ole keinoja eikä halua käsitellä reaalimaailman ongelmia. Itselläni näin. Kun aloin elää enemmän todellisuudessa, minun oli pakko kohdata ikävätkin asiat ja tästä seurasi masennus.
Fantasia on edelleen osa elämääni mm. kirjojen ja elokuvien muodossa. En tiedä suurempaa nautintoa kuin uppoutua ihan totaalisesti johonkin fantasia- tai scifitarinaan. Olen kuitenkin iloinen, etten enää vietä kaikkea aikaani muissa maailmoissa, vaan olen opetellut kohtaamaan myös todellisuuden.
Tämä siis vain oma tarinani. Muiden kokemus voi olla täysin eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen että sinulla on maladaptive daydreaming ja että olet sairas henkisesti...
Sori sekava teksti