Onko vela-miehissä väistämättä jotain vikaa tunnepuolella?

Vierailija

Mieheni jätti minut koska emme saaneet lapsia ja olen jo sen ikäinen (lähes 40), että tämä merkitsee lopullista lapsettomuustuomiota minulle.

Haluaisin ehdottomasti vielä kunnollisen, kestävän parisuhteen. En kuitenkaan uusperhettä. Jäisin (ymmärrettävästi ja oikeutetusti) kakkoseksi miehen lapsille, jos hänellä sellaisia olisi.

Mutta kuulemma lapsia haluamattomat miehet ovat jotenkin viallisia, joten sellaisia ei kannata katsella. Näin kuulin tuttavaltani tuossa juuri, ja samaan mielipiteeseen olen kiinnittänyt huomiota ennenkin. Voihan siinä perääkin olla - esim. jos miehellä on kovasti seksuaalista promiskuiteettia mutta hän on vastuullinen, hän on saattanut valita jättää lapset tekemättä ettei perhe joutuisi hänen elämäntyylinsä vuoksi ongelmiin.

Olen perinteisiä perhearvoja korkeassa arvossa pitävä ihminen lapsettomuudestani huolimatta, ja siitä huolimatta että muilta osin olen hyvinkin liberaali. Onkohan mitään toivoakaan löytää lapsetonta, vapaata miestä, joka ajattelisi samoin?

Kommentit (8)

Vierailija

"Kuulemma" ei ole kovin hyvä peruste tehdä ratkaisuita tälläisessä asiassa. Otapa itse selvää.

Lapsia haluavien mielestä lapsia haluamattomissa on tietenkin vikaa - kun ne siis eivät halua lapsia. Tuo sitten värittää ajatukset kyseisistä ihmisistä muutenkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toivoa on, kunhan opettelet ajattelemaan ihmisiä yksilöinä ja  unohdat stereotypiat.
Jep. Naiset yrittävät "ratkaista" miehen (ja miehet naisen) niin kuin jonkun ristisanatehtävän tai yhtälön.

Ei se toimi.

Vierailija

Haluaisitko sinä, että sinuun tutustuvat miehet pitäisivät sinua tunnepuoleltasi vioittuneena sen vuoksi että sinulla ei ole lapsia?

Yhtälailla mies voi olla kyvytön lisääntymään, suhde mennyt poikki ja uuden kanssa ei ole tehty lasta, nyt kokee olevansa liian vanha jo, jne. 

Ikää ap:lla 40v ja silti suhteellisen naiivi ja mustavalkoinen ajattelumaailma...

Vierailija

Toinen vaihtoehto voisi olla seurustella nuorekkaan mutta 5-10 v vanhemman miehen kanssa, joka on tehnyt lapsensa nuorena. 25-30-vuotiailla lapsilla on jo oma elämänsä ja omat kotinsa, näin ollen et joutuisi elämään uusioperhe-elämää.

Vierailija

Moikka, minä olen se lapsiperheellinen, joka olen vastaillut sinulle aikaisemminkin. Kerron pienen tarinan: Nuorempana koin, että minulla oli mielen sisällä erillisiä tiiviitä tiloja tai lokeroita, vähän niinkuin sukellusveneessä huoneita. Ensimmäisen raskauden ja synnytyksen aikoihin keskittymiskykyni otti pahasti takapakkia ja pääni tuntui olevan kuin seula, kaikenlaisia havaintoja vain vuosi sisään, varmastikin hormonien syytä. Ensin en ollut ollenkaan mielissäni, koin vain tulleeni kömpelöksi ja huolimattomaksi. Mutta siinä oli se kääntöpuoli, että huomasin, miten paljon asioita, lähinnä muista ihmisistä, minulta oli jäänyt huomaamatta. Tunnepuolella koin myös lokeroiden hävinneen, kaikki tunnetilat pyyhkäisivät koko sisintä. En osaa oikein tarkemmin selittää. Olen varmasti edelleen kova luokittelemaan, viipaloimaan ja järjestelemään, enhän muuten saisi arkeanikaan sujumaan, mutta en enää suhtaudu ihan yhtä vakavasti näitä omia ajatuksiani kohtaan siitä, miten asiat ovat ja miten niiden tarkalleen pitäisi olla. Hyvänä päivänä jopa naurattaa.

Yritän sanoa: Keksisitkö jonkin keinon, siis ihan minkä tahansa, mikä vain toimii (ei tietenkään päihdyttäviä :)), jolla saisit välimatkaa omiin ajatuksiin, hieman lomaa itsestä? Ja sellaista avointa mieltä, että myös tuntuisi siltä, että tässähän on kaikenlaisia vaihtoehtoja uudessa elämäntilanteessa. Toivon kovasti, että sitten kun uusia kivoja asioita tarjoutuu elämässä, pystyisit tarttumaan niihin. Kysy vielä toiselta, kolmannelta ja neljänneltäkin tuttavalta.

Vierailija

Jos ei mitään erityistä vikaa lapsettmuuteesi ole niin älä suotta heitä kirvestä kaivoon. Nimimerkillä esikoinen syntyi kun olin 42. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat