Opiskelisitko logopediaa vai psykologiaa?

Aiemmin olen opiskellut yhden AMK-tutkinnon. Nyt olen opiskellut jonkun aikaa logopediaa. Ala on tosi mielenkiintoinen ja opinnot sujuneet kivasti, mutta harjoitteluiden (ainakin täällä Oulussa 2. vuonna) lähestyessä olen alkanut pohtia, että onkohan musta nyt sittenkään tähän hommaan. Toisaalta en tiedä onko kyse siitä, etten oikeasti soveltuisi alalle vai huonosta itsetunnostani. En ole yhtään sellaista kovien arvojen uranrakentaja-tyyppiä, haluan alalle jolla työ on ihmisläheistä ja työllisyys on hyvä, eikä joka välissä tarvitse verkostoitua ja brändätä itseään uudelleen pitääkseen työpaikkansa. Pelkään kuitenkin, että työ on liian rankkaa - sitä kuulee koko ajan joka paikassa.

Toinen ala josta olen kiinnostunut on psykologia. En kuitenkaan näe itseäni esim. psykoterapia- tai mielenterveystyössä. Hr-puoli voisi kiinnostaa, mutta kaupallisuus ei oikein nappaa, eikä mikään rahallinen tuloksen teko. Mitä muita vaihtoehtoja psykologille jää, ja millainen mahtaa työllisyys olla? Ja liekö yhtään vähemmän rankkaa?

Kaiken lisäksi olen jo kutakuinkin kolmekymppinen ja yhä tällä lailla haahuilen. Olen nyt sitten ajatellut suunnitelmaksi sitä, että katselen nyt vielä miltä tuntuu ja haen jossain vaiheessa psykologian maisteriohjelmaan, jos ajatus jää vaivaamaan eikä logopedin työt nappaa.

Se itsekkäästä paasaamisesta. Kumpaa itse opiskelisit, etenkin jos olisit jo hieman ns. vanhempi ja jo vuosia opiskellut?