Eroon masennuksesta omin avuin?

Miksi yrittää masennuksesta eroon omin avuin, jos apuakin on saatavilla?

On mahdollista, mutta voi kestää todella pitkään. Itselläni meni reippaasti yli puoli vuotta. Vaikeaa oli.

Mitä apua? Lääkkeet, asioista keskusteleminen... Ei se poista sitä tosiasiaa että maailma on ihan hirveä paikka, otan asiat turhan vakavasti ja olen elänyt elämääni ihan väärin... Toivon etten olisi koskaan syntynytkään.

Ruokavalioremontti, urheilua ja keskusteluapua. Siinä on eväät masennuksen selättämiseen.

Hienoa, että tiedostat masennukseksi.se teettää just noita tunteita.

Kirkasvalolamppu. Liikunta. Uni. Otat aikaa, et vaadi itseltäs hirveesti. HEllit itseäsi.

Jos on joku kaveri, niin juttele. Ole vaan.

Vertaisryhmät.

Nyyti ry.

Ole itsellesi armollinen.

NLP

Ap, Hmmm mä ajattelen samalla tavalla maailmasta, mutta en koe olevani masentunut. Olen käynyt 25 kertaa lääkärissä vain tänä vuonna erinäisten vaivojeni takia. Välillä kun on todella paljon kipuja, niin salaa toivoo jonkun lopullisen syyn löytyvän. Että muutkin ymmärtäisi miten kamalaa mun elämä on, ja miten rotkon reunoilla kuljen. Että saisi vähän ymmärrystä ja sääliä osakseen. Elämä on kärsimystä, kärsittävä se vaan on, se on tehtävämme. N27

Noh. Ainoat joista a-luokan näyttöä on hyvien rasvojen lisääminen, valo ja liikunta, sekä keskustelu. Itse söin lääkkeet ja olon parannuttua hoidin itseni muilla tavoin kuntoon.

Pääsetkö työterveyden, opiskelijaterveydenhuollon tms. kautta hakemaan apua? Miksi ei ihan julkiseltakin.

Ja uskon,että masennuksesta voi päästä itse yli, koska terapiakin on sitä, että joku ohjaa sinua itse avaamaan solmuja eikä kukaan sitä silloinkaan tee sinun puolestasi. Kyse on vain omasta halusta. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua? Lääkkeet, asioista keskusteleminen... Ei se poista sitä tosiasiaa että maailma on ihan hirveä paikka, otan asiat turhan vakavasti ja olen elänyt elämääni ihan väärin... Toivon etten olisi koskaan syntynytkään.

Pitäisikö kaikkien masentua, jos maailma on hirveä paikka?

Oikeasti se asianmukainen ulkopuolinen apu ei niin vain olekaan kaikkien saatavilla. Psykoterapiaakin saa vain se jolla on varaa maksella. Ja lääkityskokeiluilla ja keskusteluilla jonkun psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ei välttämättä pitkälle pötkitä.

Pyrin syömään terveellisesti ja "oppikirjojen mukaan". Liikunkin jonkin verran ja tapaan kavereita. Koen vaan etten saa nykyään nautintoa mistään. Tää jatkuva joka asiasta stressaaminen riuduttaa mua täysin... Olen kuihtunut lyhyessä ajassa alipainoiseksi.

Toivottavasti asiat helpottuu ajan kanssa... Tuntuu vain mitä pidemmälle jatkan elämää, sitä varmemmin tiedän haluavani pian pois täältä.

Ensimmäiset kuolemantoiveeni ilmenivät jo alle 10-vuotiaana. - Ap

Onks sulla kaikki kilpirauhasarvot katottu?

Täällä kohtalotoveri. Tälläkin hetkellä ahdistaa, että pitää huomenna uuteen päivään herätä. Ja ihankuin sinullakin niin kavereita nään, harrastan liikuntaa suht säännöllisesti ja pyrin syömään terveellisesti, mutta elämä vaan tuntuu tyhjältä ja tulevaisuus ainoastaan ahdistaa. En näe tulevaisuudessa yhtäkään positiivista asiaa, jota odottaisin ja ajattelen usein, että jospa saisi vain nukkua eikä tarvitsisi koskaan enää herätä. Tuntuu jo myös siltä, että en tule kuolemaan ns. luonnollisella tavalla sillä en usko että jaksan tätä elämää elää enää kovinkaan kauaa. Haluaisin itsekin kuulla miten tällaisesta tilanteesta ihmiset ovat selviytyneet (jos ovat) vai onko elämä jatkuvaa taistelua.

Googleta kalaöljy ja masennus. Joskus vaaditaan 2-4 grammaa. Ja tästä on ihan tutkimuksia.

Kävin viimeksi keväällä verikokeissa väsymyksen ja muiden oireiden vuoksi, ja tuolloin kaikki arvot olivat ihanteelliset.

Ei mitään lisätutkimuksia. Parille lääkärille myös puhunut tästä ahdistuksesta, mutta eivät tunnu ottavan todesta. Ehkä en ulospäin näytä niin masentuneelta tapaukselta.

Taustastani sen verran, että söin aikoinani mielialalääkkeitä muutaman vuoden ajan.

Olen itse ollut tuollaisessa tilanteessa, mutta valtavan kuolemanpelon kanssa. Nykyään ahdistaa kyllä ja asiat pelottavat, mutta osaan jo nähdä paremman tulevaisuuden. Itselläni korjasi paljon urheilu ja kaiken sokerin, kotimaisten viljojen ja maidon jättäminen. Ja paljon kasviksia ja mm. kalaöljyä.

Toki luulen myös, että tuo kuolemanpelko oli yksi syy miten mä pääsin selvemmille vesille.

Vierailija kirjoitti:

Googleta kalaöljy ja masennus. Joskus vaaditaan 2-4 grammaa. Ja tästä on ihan tutkimuksia.

Ja nimenomaan puhdasta e-epaa, ei mitään möllereitä. Lifestä ja tiettävästi Anttilastakin saa tuota e-epaa.

Lisäksi suosittelen sitä keskusteluapua, yksin tuollaisesta suosta on vaikea nousta - ja lähes mahdoton. Sen jälkeen alat pikkuhiljaa rakentamaan elämääsi uudelleen, laitat itsesi likoon ja teet asioita alkuun väkisin. Niin ärsyttävältä ja raivostuttavalta kun se tuntuukin, ja aikaa siihen menee ja kauan. Liikut ja syöt terveellisesti, pidät vuorokausirytmisi kunnossa. Mieti asioita mistä nautit ja tee niitä. Jos tälläisiä asioita ei tule mieleen, kokeile eri asioita.

Paljon tsemppiä sinulle, tiedän miltä susta tuntuu! Itse sairastin vakavaa masennusta vielä kolme vuotta sitten, paras ystävä päätti päivänsä viisi vuotta sitten. Älä tee samaa virhettä, elämästä voi nauttiakkin! :)

:(