Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Eroon masennuksesta omin avuin?

Vierailija

Onko se mahdollista? Kukaan läheinen ei huomaa kuinka paha olla mulla on oikeasti. Haluaisin vaan koko maailmasta pois... En jaksaisi nousta uuteen päivään, enkä hereillä ollessanikaan koe olevani hereillä. Päässä kokoajan usvainen olo ja ahdistaa koko elämä. Melkein toivon että multa löytyisi jokin kuolemanvakava sairaus ja tietäisin pääseväni täältä pian pois. En koe tämän maailman olevan mun paikka.

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Mitä apua? Lääkkeet, asioista keskusteleminen... Ei se poista sitä tosiasiaa että maailma on ihan hirveä paikka, otan asiat turhan vakavasti ja olen elänyt elämääni ihan väärin... Toivon etten olisi koskaan syntynytkään.

Vierailija

Hienoa, että tiedostat masennukseksi.se teettää just noita tunteita.
Kirkasvalolamppu. Liikunta. Uni. Otat aikaa, et vaadi itseltäs hirveesti. HEllit itseäsi.
Jos on joku kaveri, niin juttele. Ole vaan.
Vertaisryhmät.
Nyyti ry.
Ole itsellesi armollinen.
NLP

Vierailija

Ap, Hmmm mä ajattelen samalla tavalla maailmasta, mutta en koe olevani masentunut. Olen käynyt 25 kertaa lääkärissä vain tänä vuonna erinäisten vaivojeni takia. Välillä kun on todella paljon kipuja, niin salaa toivoo jonkun lopullisen syyn löytyvän. Että muutkin ymmärtäisi miten kamalaa mun elämä on, ja miten rotkon reunoilla kuljen. Että saisi vähän ymmärrystä ja sääliä osakseen. Elämä on kärsimystä, kärsittävä se vaan on, se on tehtävämme. N27

Vierailija

Noh. Ainoat joista a-luokan näyttöä on hyvien rasvojen lisääminen, valo ja liikunta, sekä keskustelu. Itse söin lääkkeet ja olon parannuttua hoidin itseni muilla tavoin kuntoon.

Vierailija

Pääsetkö työterveyden, opiskelijaterveydenhuollon tms. kautta hakemaan apua? Miksi ei ihan julkiseltakin.

Ja uskon,että masennuksesta voi päästä itse yli, koska terapiakin on sitä, että joku ohjaa sinua itse avaamaan solmuja eikä kukaan sitä silloinkaan tee sinun puolestasi. Kyse on vain omasta halusta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä apua? Lääkkeet, asioista keskusteleminen... Ei se poista sitä tosiasiaa että maailma on ihan hirveä paikka, otan asiat turhan vakavasti ja olen elänyt elämääni ihan väärin... Toivon etten olisi koskaan syntynytkään.

Pitäisikö kaikkien masentua, jos maailma on hirveä paikka?

Vierailija

Oikeasti se asianmukainen ulkopuolinen apu ei niin vain olekaan kaikkien saatavilla. Psykoterapiaakin saa vain se jolla on varaa maksella. Ja lääkityskokeiluilla ja keskusteluilla jonkun psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ei välttämättä pitkälle pötkitä.

Vierailija

Pyrin syömään terveellisesti ja "oppikirjojen mukaan". Liikunkin jonkin verran ja tapaan kavereita. Koen vaan etten saa nykyään nautintoa mistään. Tää jatkuva joka asiasta stressaaminen riuduttaa mua täysin... Olen kuihtunut lyhyessä ajassa alipainoiseksi.
Toivottavasti asiat helpottuu ajan kanssa... Tuntuu vain mitä pidemmälle jatkan elämää, sitä varmemmin tiedän haluavani pian pois täältä.
Ensimmäiset kuolemantoiveeni ilmenivät jo alle 10-vuotiaana. - Ap

Vierailija

Täällä kohtalotoveri. Tälläkin hetkellä ahdistaa, että pitää huomenna uuteen päivään herätä. Ja ihankuin sinullakin niin kavereita nään, harrastan liikuntaa suht säännöllisesti ja pyrin syömään terveellisesti, mutta elämä vaan tuntuu tyhjältä ja tulevaisuus ainoastaan ahdistaa. En näe tulevaisuudessa yhtäkään positiivista asiaa, jota odottaisin ja ajattelen usein, että jospa saisi vain nukkua eikä tarvitsisi koskaan enää herätä. Tuntuu jo myös siltä, että en tule kuolemaan ns. luonnollisella tavalla sillä en usko että jaksan tätä elämää elää enää kovinkaan kauaa. Haluaisin itsekin kuulla miten tällaisesta tilanteesta ihmiset ovat selviytyneet (jos ovat) vai onko elämä jatkuvaa taistelua.

Vierailija

Kävin viimeksi keväällä verikokeissa väsymyksen ja muiden oireiden vuoksi, ja tuolloin kaikki arvot olivat ihanteelliset.
Ei mitään lisätutkimuksia. Parille lääkärille myös puhunut tästä ahdistuksesta, mutta eivät tunnu ottavan todesta. Ehkä en ulospäin näytä niin masentuneelta tapaukselta.
Taustastani sen verran, että söin aikoinani mielialalääkkeitä muutaman vuoden ajan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat