1 v ei itke äidin perään

Vierailija

Hölmö äiti täällä pähkää taas turhaan... Jätin hieman päälle 1v:n ekaa kertaa päiväksi hoitoon mummille. Meni iloisesti, jäi vilkuttaen hoitoon, pv sujui hyvin. Kaikki kivasti siis! Hakiessa oli vähän ylivireä ja tohotti menemään - ei siis syöksynyt syliin riemuissaan tms, ei kiukutellutkaan tms. Lähtiessä sen sijaan itki eikä olisi halunnut kai lähteä (?) mutta sekin vain luokkaa 10 sekuntia. Kaikki sujui siis hyvin, mutta silti mietin, että eikö pitäisi jotenkin osoittaa fiiliksiään enemmän... Monet tuntuvat itkevän äidin perään, ryntäävän syliin haettaessa, kiukuttelevan kun äiti jätti jne.
On saanut paljon huomiota ja tuttu hoitaja varmasti helpottivat mut jäin miettimään kuitenkin, että miksi ei reagoinut enempää? Muiden vauvat tuntuvat aina huutavan äidin perään...

Kommentit (15)

Vierailija

Munkaan lapset ei ole kumpikaan itkeneet mun perään - paitsi nelivuotias on nyt sitten keksinyt tässä iässä aloittaa sen (mutta ei puhuta nyt siitä!). Lapset ovat tosi erilaisia, toiset ovat herkempiä. Ja toisilla itkuisuutta voi aiheuttaa sekin, että suhde äitiin ei ole niin turvallinen. Se outo käytös hakiessa on normaalia myös. Esikoinen katseli aina vauvana muualle, jos olin jättänyt hänet muutamaksi tunniksi esim. vanhemmilleni. Puolitoistavuotias katselee vieläkin. Se on vain niiden tunteiden purkamista, jotka kuitenkin saattavat tulla mieleen, kun äiti lähteekin. 

-

Ei huolta, jätä vain hoitoon vastaisuudessakin :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä pitäisi olla vain tyytyväinen?

Aina sitä miettii ja vertaa toisiin lapsiin, ei siitä pääse mihinkään.

3

Vierailija

No lapsi tietää ja luottaa, että äiti tulee aina takaisin. Mikäs hätä siinä. Oma 1-vuotiaani itkee minun perääni vain väsyneenä illalla nukkumaan mennessään, jos en ole paikalla. Päiväsaikaa tutun hoitajan kanssa ei itketä.

ammago

Ei meilläkään lapsi juuri ikinä ole perään itkenyt :) joskus aiemmin itsekin ihmettelin, että miten se niin lunkisti ottaa eron vanhemmista.. kait tuo aika pitkälle on luonnekysymys, että miten reagoi..

Vierailija

Lue Rusasen kirja Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Siinä kuvataan just täsmälleen tuota käyttäytymistä. Meni iloisena hoitoon, koska ei tajunnut ettet palaakaan pian, kuten vessareissulta tai posteja hakemasta. Ei tullut syliin haettaessa, koska oli loukkaantunut sinulle. Sori, tuntuu ilkeältä sanoa vähän päinvastaista kuin aiemmat kommentoijat, mutta tosissaan lue tuo niin ymmärrät.

T. Kasvatustieteilijä

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lue Rusasen kirja Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Siinä kuvataan just täsmälleen tuota käyttäytymistä. Meni iloisena hoitoon, koska ei tajunnut ettet palaakaan pian, kuten vessareissulta tai posteja hakemasta. Ei tullut syliin haettaessa, koska oli loukkaantunut sinulle. Sori, tuntuu ilkeältä sanoa vähän päinvastaista kuin aiemmat kommentoijat, mutta tosissaan lue tuo niin ymmärrät.

T. Kasvatustieteilijä

Mä en ymmärrä, mikä ongelma siinä on, että lapsi on loukkaantunut. Sitähän se juuri on, että ei katso päin tai tule syliin. Sitten vain lohdutellaan ne tunteet pois, eletään ne läpi.

3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Rusasen kirja Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Siinä kuvataan just täsmälleen tuota käyttäytymistä. Meni iloisena hoitoon, koska ei tajunnut ettet palaakaan pian, kuten vessareissulta tai posteja hakemasta. Ei tullut syliin haettaessa, koska oli loukkaantunut sinulle. Sori, tuntuu ilkeältä sanoa vähän päinvastaista kuin aiemmat kommentoijat, mutta tosissaan lue tuo niin ymmärrät.

T. Kasvatustieteilijä

Mä en ymmärrä, mikä ongelma siinä on, että lapsi on loukkaantunut. Sitähän se juuri on, että ei katso päin tai tule syliin. Sitten vain lohdutellaan ne tunteet pois, eletään ne läpi.

3

Ja muuten, ihan superärsyttävää kehottaa lukemaan joku kirja sen sijaan, että vähän avaisi sitä, mihin siinä kirjassa viittaa. Kellään tuskin on sitä tuossa vieressä odottamassa ihan sitä varten, että AV:lla joku siihen viittaa. Oman paikkakuntani kirjastostakaan kun ei löydy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Rusasen kirja Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Siinä kuvataan just täsmälleen tuota käyttäytymistä. Meni iloisena hoitoon, koska ei tajunnut ettet palaakaan pian, kuten vessareissulta tai posteja hakemasta. Ei tullut syliin haettaessa, koska oli loukkaantunut sinulle. Sori, tuntuu ilkeältä sanoa vähän päinvastaista kuin aiemmat kommentoijat, mutta tosissaan lue tuo niin ymmärrät.

T. Kasvatustieteilijä

Mä en ymmärrä, mikä ongelma siinä on, että lapsi on loukkaantunut. Sitähän se juuri on, että ei katso päin tai tule syliin. Sitten vain lohdutellaan ne tunteet pois, eletään ne läpi.

3

Ei se olekaan ongelma, jos näitä loukkaantumisia tulee harvoin. Eli ap voi luultavasti olla ihan huoleti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Rusasen kirja Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Siinä kuvataan just täsmälleen tuota käyttäytymistä. Meni iloisena hoitoon, koska ei tajunnut ettet palaakaan pian, kuten vessareissulta tai posteja hakemasta. Ei tullut syliin haettaessa, koska oli loukkaantunut sinulle. Sori, tuntuu ilkeältä sanoa vähän päinvastaista kuin aiemmat kommentoijat, mutta tosissaan lue tuo niin ymmärrät.

T. Kasvatustieteilijä

Mä en ymmärrä, mikä ongelma siinä on, että lapsi on loukkaantunut. Sitähän se juuri on, että ei katso päin tai tule syliin. Sitten vain lohdutellaan ne tunteet pois, eletään ne läpi.

3

Ja muuten, ihan superärsyttävää kehottaa lukemaan joku kirja sen sijaan, että vähän avaisi sitä, mihin siinä kirjassa viittaa. Kellään tuskin on sitä tuossa vieressä odottamassa ihan sitä varten, että AV:lla joku siihen viittaa. Oman paikkakuntani kirjastostakaan kun ei löydy.

Koitin tuohon vähän tiivistää noita käyttäytymisen syitä (ei tajunnut että äiti on pitkään pois, loukkaantui), sori jos ei auennut. Suosittelen kirjaa siksi, koska se kertoo enemmän noista taustalla olevista syistä, ja jos aihe kiinnostaisi enemmänkin niin se olisi hyvää luettavaa. Ei ehkä ole oikea palsta ruveta kirjoittamaan pitkiä referaatteja...

Vierailija

Lapsissa on temperamenttieroja, jotka vaikuttavat - ei pelkästään kiintymyssuhteen laatu. Yksioikoinen käsitys, että tietynlainen käyttäytyminen johtuisi vääjäämättä tietynlaisesta kiintymyssuhdetyypistä on sittemmin kumottu, ja noita kategorioita ns. Ainsworthin vierastilannetestiin on löydetty paljon useampia kuin nuo muutama (lapsi jätettäessä itkee/on välinpitämätön jne. ja haettaessa iloinen/loukkaantunut jne.). Lapsen ilmikäyttäytymisestä ei voi tietää noin karkealla jaottelulla vielä käytöksen syytä.  

Vierailija

Mun lapsi ei ole koskaan itkeskellyt perään eikä riemuiten juossut syliin. Sen tunne-elämä on muutenkin aika suoraviivainen. Mulla oli pitkään aika kauhea olo kun en koskaan ollut "kaivattu" ja mietin teinkö jotakin kamalasti väärin. Lapsi on nyt reipas koululainen ja koen että ihan hyvä suhde meillä on.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat