Lue keskustelun säännöt.
En ihastu heteromiehiin
05.11.2015 |
Olen tavallinen, ihan nätti 25-vuotias korkeakoulutettu nainen. En ole koskaan seurustellut oikeasti (en laske mitään 15-vuotiaan "alax olee??" -juttuja seurusteluksi), sillä ongelmani on, etten ihastu heteromiehiin. Tämä kuulostaa naurettavalta ongelmalta, mutta se on oikeasti aikana hankala ongelma.
Ensimmäisen kerran ihastuin homoon valmentajaani ollessani 13-vuotias. En siis tietenkään tiennyt miehen homoudesta silloin. Seuraavat pari teini-ihastusta olivat ihme ja kumma vielä silloin heteroita, mutta heistä toinen on tullut ulos kaapista. 18-vuotiaana kuolasin vuoden verran yhden miehen perään ja olimme jatkuvasti yhdessä, joten luulin, että meistä tulisi pari. Mies kuitenkin kertoi olevansa homo, ja hän luuli, että olin tiennyt koko ajan. 21-vuotiaana sentään ihastuin heteroon, mutta hän ei ihastunut minuun. 22-vuotiaana kävin ulkona yhden miehen kanssa, joka oli sentään biseksuaali. Juttumme katkesi, kun hän muutti Yhdysvaltoihin. Vuosi sitten ihastuin taas yhteen mieheen ja kuulin tänään, että hän on homoseksuaali. Samaan aikaan minua on piirittänyt yhteensä kuusi heteroa miestä (ovat pyytäneet ulos useita kertoja jne.), mutta en ole lähtenyt, sillä he eivät ole olleet minun tyyppiäni. Olisi ilmeisesti kannattanut, mutta turha kaatunutta maitoa on surra.
Olen nuo homot löytänyt ihan vain opiskelupiireistä yliopistolta tai kesätöistä tai kavereiden välityksellä, en mistään homoklubeilta. He ovat ulkonäöltään ihan tavallisen miehen näköisiä, eli eivät mitään stereotyyppisiä neidin näköisiä kimittäviä miehiä. Eräs homosukulaiseni sanoi, kun hänelle asiasta valitin, ettei hänellä mikään "homotutka" piipannut miesten suhteen, joten minulla oli vain huonoa onnea. Nämä homoseksuaalit ovat olleet hyvin erilaisissa ammateissa, eri ikäisiä, eri näköisiä tms., joten mitään muuta yhdistävää piirrettä kuin seksuaalisuus ei heissä ole.
Olen luonteeltani todella kiltti ja suvaitsevainen, joten minua lähestyvät helposti ihmiset, jotka ovat vaikeassa asemassa, joten uskon, että juuri kiltteyteni vetää näitä homoseksuaaleja luokseni, sillä heillä ei ole varmasti yhteiskunnassa helppoa. He haluavat siis olla ystäviäni, mikä on tietenkin hienoa! Ongelmana on, etten taida ilmeisesti pystyä löytämään heteroa miestä mistään. Miten ihmeessä onnistuisin löytämään heteron miehen? En käy baareissa, koska haluan kiltin miehen, mutta alkaa tuntua, että he ovat kaikki homoja. Miesmakuni taitaa siis olla aika onneton, sillä en vain yksinkertaisesti pidä yhtään miestyypistä, joka on kiinnostunut minusta.
Kommentit (40)
Onhan nyt alkoholia kohtuudella käyttäviä, alle kolmekymppisiä vapaita heteromiehiä, jotka eivät näytä kouluampujilta tarjolla vaikka kuinka paljon. Itsekin mahdun näihin kriteereihin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua eivät ainakaan sellaiset ole vastaan tulleet, valitettavasti. Kai parinmuodostus vaatii myös tuuria, kuten moni muukin asia elämässä.
t. ap
Aika mielenkiintoista että AP:n ihastuksia kutsutaan vain sattumiksi. Minä olen kyllä sitä mieltä että parinmuodostus on ihan muuta kuin sattumaa, vaan takana vaikuttaa alitajunta sekä menneisyyden kokemukset. Puhumattakaan biologiasta. Ja kyllä minä uskon että homoja sekä heteroita voi ainakin jotenkin tunnistaa, vaikka siihen ei ehkä moni pysty? Mutta luulisi ihmisen toimivat sillä tavalla että ainakin alitajunta saa meidät käyttäytymään niin että joku huomaa.Myönnän toki Bi:nä että näissä asioissa yllättyy usein, mutta täysin mahdottomana en sitä pidä.
Mietiään nyt järkellä, miksi homomies on usein helppo ihastuksen kohde. Homot ovat useimmiten puheliaampia ja tunteellisempia kuin heteromiehet, tämä on ihan tutkittu juttu. Heteromiehet eivät lähesty naista niin helposti ja he ovat usein agressiivisempia/rehvakkaampia/"pahempia" poikia. Tunteellinen ja kiltti homomies on luotettava ihastuksen kohde, sillä nainen aavistaa, ettei sellaisen kanssa "käy huonosti", eli ei joudu esimerkiksi pahoinpidellyksi.
On kuitenkin paljon ihania heteromiehiä, mutta he eivät ota kontaktia naisiin, kun taas homomiehet ottavat. Naisena en itse mene miehiä iskemään, vaan vanhan ajan malliin odottelen, joten siksi homot tulevat nopeammin luokseni, jolloin luulen, että he iskevät minua, vaikka ovatkin kaverimielessä liikkeellä. Näin minulle on kolmesti käynyt, homo on tullut minua "iskemään", vaikka oikeasti halunnutkin olla vain ystävä.
Mistä päin ap on kotoisin? Olen heteromies V-S alueelta itse ja mulla "ongelmana" on se, että mua tulee vaan homomiehet iskemään/juttelee jos oon hetkenkin jossain istuskelemassa yksin. Ehkä siksi koska en ole se tyypillinen hetero: rehvakas ja aggressiivinen pahapoika, vaan ennemminkin tunteellinen, hiljainen ja kiltti. Koskaan en siis ole seurustellut, vaikka halua olisi. M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän "ihastuin" feminiineihin homomiehiin koko nuoruuteni. Sittemmin olen tajunnut olevani lesbo.
Tämä ei tosin liity sinun ongelmaasi todennäköisesti mitenkään, kuhan kerroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen nyt ei suoraan valitse, että keneen ihastuu, ja keneen ei, ja kuulostaisi vain sattumalta, että ovat sattuneet olemaan homomiehiä noi kaikki.
Onko pakko ihastua? Kuullostaa teinimäiseltä menolta.
M24, K-S on tällä hetkellä majapaikkani, mutta useimmat mainitsemani tapaukset ovat Itä-Suomesta. Ilmeisesti teillä päin minulla olisi ongelmana, että minä ihastuisin noihin miehiin, jotka sitten ihastuisivat sinuun :) Vakavasti puhuen, varmasti ongelma on myös noin päin olemassa. Voin kuitenkin sanoa, että naiset pitävät tunteellisista miehistä, joten sinusta tulee vielä kilpailua!
Viesti 27, kyseiset miehet eivät ole femiinejä olleet, joten en lesboteoriaan oikein usko, vaikka mistä sitä tietää :)
Viesti 28, taidan jättää suosiolla väliin, olen hänet täältä bongaillut, eikä oikein sytytä :)
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsehän "ihastuin" feminiineihin homomiehiin koko nuoruuteni. Sittemmin olen tajunnut olevani lesbo.
Tämä ei tosin liity sinun ongelmaasi todennäköisesti mitenkään, kuhan kerroin.
Sama täällä! Ihastuin aina pieniin, siroihin ja tunteellisiin tyyppeihin, homoja tai ei. Kaverit ei tajunnut yhtään kun hehkutin vaikka jonkun selvästi homon julkkismiehen ihanuutta. Kai ne oli turvallisia kohteita ennen kun tajusin mun suuntautumisen.
"Mietiään nyt järkellä, miksi homomies on usein helppo ihastuksen kohde. Homot ovat useimmiten puheliaampia ja tunteellisempia kuin heteromiehet, tämä on ihan tutkittu juttu. Heteromiehet eivät lähesty naista niin helposti ja he ovat usein agressiivisempia/rehvakkaampia/"pahempia" poikia. Tunteellinen ja kiltti homomies on luotettava ihastuksen kohde, sillä nainen aavistaa, ettei sellaisen kanssa "käy huonosti", eli ei joudu esimerkiksi pahoinpidellyksi.
On kuitenkin paljon ihania heteromiehiä, mutta he eivät ota kontaktia naisiin, kun taas homomiehet ottavat. Naisena en itse mene miehiä iskemään, vaan vanhan ajan malliin odottelen, joten siksi homot tulevat nopeammin luokseni, jolloin luulen, että he iskevät minua, vaikka ovatkin kaverimielessä liikkeellä. Näin minulle on kolmesti käynyt, homo on tullut minua "iskemään", vaikka oikeasti halunnutkin olla vain ystävä."
Ja tämä heteromies sai taas ilm. kertausta siitä millaisia hetero tai homomiehet keskimäärin (useimmiten) ovat. Mikä luullakseni oli tässä lainaamasssa tekstissä, mahd. yllättävintä oli väite, että "Heteromiehet eivät lähesty naista niin helposti ja he ovat usein agressiivisempia/rehvakkaampia/"pahempia" poikia."
Yllättävää siksi, että' oman toki suppean empiirisen kokemukseni mukaan moni hetero ystäväni on löytänyt kumppanin, eikä kumppaneista kukaan -tiettävästiä- ole mitenkää erityisen agressiivinen, rehvakkaampia tai "pahempi" poika. - En oikein pidä rehvakkaana sitä, että saa selvinpäinkin suun auki naisen kohdatessaan eli pystyy kysymään ja tai ylipäätään puhumaan naisen kanssa. Tai sitä, että vaivautuu "rehvastelemaan" siisteissä vaatteissa ..Toki varmaan alkuhuumassa ihastuksen sokaisemana sitä saattaa mies(kin) tekemään jotain -jopa- pöljää.
Toisaalta joskus minusta tuntuu, että osa naisista jopa hieman odottaa (perinteisesti?), että mies "panostaisi" monin elein ja tavoin ihastuksen kohteeseen, esimerkiksi olettamalla, että jos mies oikeasti on kiinnostunut niin hän kyllä tarjoaa nin ravintolaillallisen, kuin illan muun ohjelman ja kenties jopa yhteisen yö-paikan, tai ainakin maksaa naiselle taksin kotiin, jollei itse ole ajokunnossa.
Vastaavasti moni meis elää unelmassa, että jos hän laittautuu silitettyyn paitaan ja plankattuihin kenkiin ja vielä tarjoaa naiselle, vaikkapa ravintola -illallisen, niin nainen olisi ni-in hurmattu ja suhde saattaisi syntyä, tai ainakin yksi seksikertta olisi maksettu.
Mutta, mutta, kuten sanottu ei kumpikaan esimerkki ole 100% tae siitä, että voisi vakuuttua siitä, että toinen on se, jonka kanssa olisi valmis tai halukas menemään edes yhdeksi yöksi saman katon allei saati sänkyyn puhumattakaan, että niin saattaisi syntyä pysyvämpi parisuhde.
Olisi kieltämättä mielenkiitoista tietää, mihin perustuu "tutkittu väite" siitä, että "Homot ovat useimmiten puheliaampia ja tunteellisempia kuin heteromiehet"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homomiehet kohtelevat naisia eri tavalla kuin heteromiehet.
"Homomiehet kohtelevat naisia eri tavalla kuin heteromiehet" - Miten eritavalla, olen varmaan itse tunnevammainen -toki myös mies- kun en pysty käytöksen perutseella yleensä näkemään kuka on homo ja kuka ei, ellei joku nimenomaisesti ole yrittämässä toisen iskemistä, mutta en minä, myöskään koe olevani "iskemässä" jokaista naista (tai miestä), jolle heteromiehenä osoitan kiinnostukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Homomiehet kohtelevat naisia eri tavalla kuin heteromiehet" - Miten eritavalla, olen varmaan itse tunnevammainen -toki myös mies- kun en pysty käytöksen perutseella yleensä näkemään kuka on homo ja kuka ei, ellei joku nimenomaisesti ole yrittämässä toisen iskemistä, mutta en minä, myöskään koe olevani "iskemässä" jokaista naista (tai miestä), jolle heteromiehenä osoitan kiinnostukseni.
Yleistäin voisin sanoa, että homomiehet ovat tuttavallisempia naisia kohtaan, koska puuttuu se seksuaalinen vetovoima. En kyllä tiedä mitä tuo edellinen haki.
Koko keskustelu typerää yleistämistä ja stereotypioita, huvittaa lukea tälläisiä ketjuja. Kannattaisi katsoa vähemmän televisioita sieltä teidän typerät stereotypiat tulee homoista esim.
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu typerää yleistämistä ja stereotypioita, huvittaa lukea tälläisiä ketjuja. Kannattaisi katsoa vähemmän televisioita sieltä teidän typerät stereotypiat tulee homoista esim.
Kyllähän sitä tulee esimerkiksi suomalaisesta heteromiehestäkin tietyinlainen stereotypia mieleen, vaikka jokainen kyllä tietää, että kaikki miehet ovat erilaisia. Onko se nyt niin kummallista ja järkyttävää, että yksi stereotypioista on se, että lesbot ovat äijämäisiä ja homot neitimäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelu typerää yleistämistä ja stereotypioita, huvittaa lukea tälläisiä ketjuja. Kannattaisi katsoa vähemmän televisioita sieltä teidän typerät stereotypiat tulee homoista esim.
Kyllähän sitä tulee esimerkiksi suomalaisesta heteromiehestäkin tietyinlainen stereotypia mieleen, vaikka jokainen kyllä tietää, että kaikki miehet ovat erilaisia. Onko se nyt niin kummallista ja järkyttävää, että yksi stereotypioista on se, että lesbot ovat äijämäisiä ja homot neitimäisiä?
Totta, kun olin lapsi/nuori niin jaksettiin muistuttaa kuinka minä suomalainen mies olen vaimonhakkaaja, viinaan menevä juoppo jonka geneettinen ominaispiirre tämä on, lisäksi antisosiaalinen tunnevammainen joka ei osaa edes puhua. Sinänsä huvittavaa koska en sopinut kuvaukseen ollenkaan kuten ei kovin moni kaverikaan.
minä en ole koskaan ihastunut helposti, ja ihastuminen aina laantunut, kun miehet tulleet ns liian iholle ja itseäni alkoi ahdistamaan. Sitten olin useamman vuoden korvia myöten ihastunut mieheen, joka n. 2 vuoden suht. tiiviin tuttavuuden jälkeen paljastuikin homoksi.
Tämän jälkeen rakastuin naiseen ja nyt sitten olen parisuhteessa.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että tämä homomies vetosi minuun siksi, että hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta minusta ihmisenä eikä vain naisena jonka kanssa haluaisi panna.
En nyt tarkoita ap että olisit naisiin päin, mutta ehkä homot viehättää siksi, etteivät yritä liikaa?:)
Vanha ketju, mutta sama tilanne kun apllä. Ihastunut teinistä lähtien homomiehiin tai miehiin jotka tulleet myöhemmin kaapista ulos. En tiiä mikä mua vaivaa?
Kiitos kysymyksitä, viesti 20! En siis selittänyt ehkä tarpeeksi hyvin, mutta kyseiset miehet ovat siis kaikki olleet minulle tuttuja, eli eivät mitään ventovieraita :) Syitä, miksen ole lähtenyt ulos, on ollut monia. En ole ulkonäkökriittinen, koska olen itse nätti, mutten kaunis, mutta yksi mies muistuttaa erästä kouluampujaa liikaa, joten valitettavasti ulkonäkö oli silloin (olin nuorempi silloin, samaan aikaan kyseinen ampuminen) este, vaikkei minulla mitään ehdottomia ulkonäkökriteerejä todellaan ole. Yksi oli kaverin eksä, joten en sellaiseen halua sekaantua. Kahden alkoholinkäyttö on liiallista. Loput kaksi taas sanoivat suoraan haluavansa vain sänkyseuraa, mitä pidin vähän liian tungettelevana ottaen huomioon, etten ole heidän kanssaan ollut edes koskaan ulkona, emmekä olleet baarissa tms. silloin, vaan olivat ihan selvin päin.
Olen itse ylipäätään sitä mieltä, että "perhoset vatsassa" on yliarvostettua, sillä ihastus ei kestä loputtomiin. Olen todella jalat maassa -ihminen, enkä haaveile suuresta romanssista tai siitä, että minua pitäisi kohdella kuin prinsessaa. En ole ikinä haaveillut häistä, en edes nuorena, enkä ole edes ajatellut lapsien saamista. En siis usko, että olisin liian tiukka kriteereissäni, kun haluaisin kiltin ja mukavan miehen, jolla ei ole alkoholiongelmaa.
Omalla kohdallani ongelmana on, että ainoat miehet, jotka ovat olleet edes jollakin tavalla potentiaalisia kumppaneita, eli eivät käytä alholia liikaa tms., ovat homoseksuaaleja.
t. ap