Olen hyvä äiti!
Koen olevani oikein hyvä äiti, enkä tunnista itsessäni paljon puhuttua äidin syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Millaisia ajatuksia tällainen anonyymi avautuminen teissä herättää?
Kommentit (7)
Jos ei tunne syyllisyyttä tai riittämättömyyttä on jokin hullusti.
Olen hyvä äiti ja silti tunne näitä tunteita..se auttaa tekemään asioita paremmin!
Minusta sellainen terve kritiikki itseä kohtaan kuuluu hyvään äitiyteen. Jos lapsella on ongelmia elämässä, niin ainahan sitä miettii, että onko sittenkin tehnyt asioita oikein, vai tekikö niitä esimerkiksi omien tarpeidensa pohjalta. En tiedä yhtään äitiä, joita esimerkiksi lapsen yksinäisyys, kiusaaminen koulussa, lapsen masennus jne. ei koskettaisi syvältä ja herättäisi riittämättömyyden tunteita ja epämääräistä syyllisyyttä, että olisinko voinut tehdä jotain toisin. Ja koska kolhuilta harva elämässä välttyy, niin ennemmin tai myöhemmin sitä voi löytää itsensä tästä tilanteesta.
Selvä provohan tämä. Ei tuollaisiin satuihin kukaan usko.
Olen tosin isä, mutta havaitsin jossain vaiheessa, että vanhemmuuteen kuuluu huono omatunto. Millään ei riitä tarpeeksi aikaaa kaikille lapsille, kun leipääkin pitäisi jossain välissä käydä hankkimassa. Ehkä yhden lapsen työttömänä yksinhuotajaisänä aikaa olisi tarpeeksi.
Hyvä sinulle :) Itsekin pidän itseäni ihan hyvänä äitinä, vaikka välillä virheitäkin toki teen.