Onko velvollisuus mennä kummilapsen synttäreille, jos tietää exän olevan siellä?

Vierailija kirjoitti:

Teillä selvästi on ollut siistit erot ja exän tapaaminen ei ole myöhemminkään ongelma.

No, mun vanhempieni avioliitto oli vaikea ja ero kamala. Isäni oli katkera, vihainen, kostonhaluinen ja arvaamaton. Ei kestänyt jätetyksi tulemista ja huoltajuuden menetystä, vaikka avioliiton aikana kohteli meitä kuin koiria.

Ensimmäisinä vuosina samassa tilassa oleminen isäni kanssa oli äidilleni mahdotonta, koska isäni riehui, huusi, solvasi ja yritti käydä käsiksi.

Ensimmäinen tilaisuus, missä lopulta yhdessäolo onnistui oli mun hääni 20 vuotta eron jälkeen. Ja silloinkin tarkkailin tilannetta koko ajan.

Ei kannata tuomita ap:ta, koska ette olosuhteita tunne.

Tällaisessa tilanteessa olisi isä jäänyt meillä kutsumatta!

Kai nyt aikuiset osaa käyttäytyä kunnolla lapsen  synttäreillä. Tai olisi ainakin aika opetella käyttäytymään. Mutta jos ette osaa niin voittehan käydä eri aikaan.

Kyllä mä olen asiaa miettinyt. Omat vanhemmat ovat eronneet vuosi sitten, molemmilla kuitenkin jo uudet puolisot. Äitini silti sanonut että löisi isäni uutta naista, jos tapaisi hänet.. Häntä siis petettiin joten tavallaan ymmärrän katkeruuden.

Keskenään vanhempani ovat ihan ok väleissä mutta kun juhliin pitäis kutsua puolisotkin yhtäaikaa, ei taitaisi toimia.

Jo nyt mietin että mites häät? Kenet voin kutsua. Tuntuisi epäreilulta jättää jompikumpi pois. Samoin lapsen kastajaiset. Jne.

Miten vaikeaa. Minä en ole käynyt kummilasten synttäreillä, vaikka en ole edes eronnut. Pakollisen lahjan olen lähettänyt, mutta en taatusti ole lähtenyt kykkimään mihinkään syntymäpäiville.

Kummilapset eivät ole tainneet kärsiä. Kiitoskorttiakaan ei ole koskaan tullut lahjasta. Onneksi parin vuoden päästä on viimeiselläkin rippijuhlat, on pakolliset kummilahjukset maksettu ja hommasta pääsee eroon.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Häistä, rippijuhlista ja muista sen verran, että minun isäni eikä myöskään kummini (isän veli vaimoineen) ole koskaan ollut juhlissa. En ole siitä suuttunut. Tunnetaitoja oppii vain, kun ei elä haudattuna pumpuliin. Minun isäni kutsui luokseen aina jälkikäteen ja tarjosi kakkukahvit. Se tuntui tosi kivalta, koska tapasin häntä harvoin. En lapsenakaan ajatellut, että isän tai kummisedän pitäisi ehdottomasti  tulla meille juhliin. On vain mukavaa, jos saa kahdet juhlat!

 

 

Tämä onkin eri asia. Siinä ei jätetä tylysti vain menemättä juhliin ja unohdeta asiaa.

Eri asia kuin mikä?? Täällä kai kyseltiin, meinaako joku järjestää kahdet rippijuhlat, yo-juhlat jne. Otin kantaa omasta kokemuksesta, että se voi olla hyväkin juttu ja lapselle asia voi olla ok.

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt aikuiset osaa käyttäytyä kunnolla lapsen  synttäreillä. Tai olisi ainakin aika opetella käyttäytymään. Mutta jos ette osaa niin voittehan käydä eri aikaan.

Soitanpa Jormalle, jonka kanssa en ole väleissä, että sopiiko hänen mennä kummipojan synttäreille kolmelta, niin mä voin mennä viideltä.

mua harmittaa myös tämä juttu. Lapsen kummit siis eronneet. En tiedä edes toisen kummin puhelinnumeroa tai osoitetta, että voisin kutsua. Ehkä tulisivat juhlissa kuitenkin toimeen.

Toisella kummilla taas elämäntilanne on välillä niin hankala, ettei jaksa/halua tulla aina juhlimaan. Yleensä kyllä tulee. Harmittaa jälkikäteen, etten pyytänyt kummeiksi useampaa paria.

Ensimmäiset vuodet oli vaikeat ja vanhempani välit jännittyneet. Isän tehtävät hän kuitenkin hoiti ja kävimme säännöllisesti hänen luonaan ja vietimme lomia hänen kanssaan. Ensimmäisten asioiden joukossa eron jälkeen äitini hoiti isäni tapaamisoikeudet kuntoon. Eli äiti itsekin piti huolta, että yhteydenpito isän ja lasten välillä säilyy. Kun olimme isämme kanssa, äitimme ei pitänyt mitään yhteyttä, jotta saisimme "yksityisyyden."

Ja kyllä, 20 vuotta eron jälkeen kun molemmat elivät onnellisissa ja pitkäaikaisissa parisuhteissa uusien puolisoidensa kanssa, uskaltauduin lopulta päästämään heidät saman katon alle samaan aikaan juhlistamaan häitäni. Kaikki meni hyvin ja menneet olivat jo menneitä.

Ja isäni ei eron jälkeen käynyt käsiksi äitiini, vaan äitini miesystävään. Suhde oli alkanut avioliiton aikana ja isäni koki, että mies vei hänen perheensä. Äitini ei uskaltanut olla kasvokkain arvaamattoman ja katkeran isäni kanssa ja niinpä miesystävä hoiti "vaihdot", kun isäni tuli hakemaan meitä lapsia tai palautti viikonlopun jälkeen.

Sen sijaan isämme oli vuosia aggressiivinen meidän lasten kanssa. Suuttui milloin mistäkin, huusi, raivosi, paiskoi ovia. Yleensä se liittyi jollakin tapaa äitiimme. Se tuntui pahalta ja ahdistavalta, mutta hyvät hetket kompensoi huonoja. Olimme muutenkin hyvin lojaaleja lapsia ja halukkaita rakastamaan aikuisia elämässämme sellaisina kuin he olivat. Eipä meillä ollut edes kokemusta tasapainoisesta perhe-elämästä. Äitimme luona jatkui jännitteet isäpuolen kanssa, jolla vaikeuksia hyväksyä edellisen liiton lapsia.

Välillä uusperheissä on aikamoisia jännitteitä suuntaan ja toiseen. Siinä keskellä rikkinäiset aikuiset yrittää pitää kiinni perhe-elämän rippeistä ja ainakin hoitaa lapset -edes joten kuten. Ja lapset voi laittaa vaikka seisomaan päällään ja yhä he rakastavat. Valitettavasti. Vasta teini-iässä tai aikuisina tulee herätys ja kapina saamasta kohtelusta. Mulle ei koskaan tullut kapinaa, lähinnä säälin näitä aikuisia ympärilläni, rakensin suhteita sen minkä pystyin, henkisesti otin etäisyyttä ja päätin toimia eri tavalla omassa perhe-elämässäni (ja näin tapahtuikin, oma avioliitto onnellinen ja perhe-elämä tasapainoista ja lapset etusijalla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä selvästi on ollut siistit erot ja exän tapaaminen ei ole myöhemminkään ongelma.

No, mun vanhempieni avioliitto oli vaikea ja ero kamala. Isäni oli katkera, vihainen, kostonhaluinen ja arvaamaton. Ei kestänyt jätetyksi tulemista ja huoltajuuden menetystä, vaikka avioliiton aikana kohteli meitä kuin koiria.

Ensimmäisinä vuosina samassa tilassa oleminen isäni kanssa oli äidilleni mahdotonta, koska isäni riehui, huusi, solvasi ja yritti käydä käsiksi.

Ensimmäinen tilaisuus, missä lopulta yhdessäolo onnistui oli mun hääni 20 vuotta eron jälkeen. Ja silloinkin tarkkailin tilannetta koko ajan.

Ei kannata tuomita ap:ta, koska ette olosuhteita tunne.

Ja sinä kuitenkin kutsuit tuollaisen miehen juhliisi..??? Hän yrittää käydä äitiisi käsiksi, haukkuu ja solvaa ja kohteli teitä kuin koiria, ja sinä pidät silti yhteyttä häneen ja pakotat äitisi kestämään tuota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häistä, rippijuhlista ja muista sen verran, että minun isäni eikä myöskään kummini (isän veli vaimoineen) ole koskaan ollut juhlissa. En ole siitä suuttunut. Tunnetaitoja oppii vain, kun ei elä haudattuna pumpuliin. Minun isäni kutsui luokseen aina jälkikäteen ja tarjosi kakkukahvit. Se tuntui tosi kivalta, koska tapasin häntä harvoin. En lapsenakaan ajatellut, että isän tai kummisedän pitäisi ehdottomasti  tulla meille juhliin. On vain mukavaa, jos saa kahdet juhlat!

Tämä onkin eri asia. Siinä ei jätetä tylysti vain menemättä juhliin ja unohdeta asiaa.

Eri asia kuin mikä?? Täällä kai kyseltiin, meinaako joku järjestää kahdet rippijuhlat, yo-juhlat jne. Otin kantaa omasta kokemuksesta, että se voi olla hyväkin juttu ja lapselle asia voi olla ok.

No niin, eli teilläkään ei järkätty kaksia juhlia, vaan ne käytöstaidottomat vieraat jäivät pois. Tämä on minusta ihan ok ratkaisu. Pointti on minusta siinä, että juhlien järjestäjää ei voi velvoittaa järjestämään monia juhlia siksi, että aikuiset ihmiset eivät edes lapsen takia halua käyttäytyä paria tuntia asiallisesti. Tällöin hyvä ratkaisu onkin se, että se käytöskyvytön aikuinen tunnistaa omat rajansa ja jää pois juhlista. Juhlan isäntäväki voi huomioida vieraitaan toki siten, että jos joku vieraista olisi oikeasti vaaraksi muille ihmisille, häntä ei juhliin kutsuta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

mua harmittaa myös tämä juttu. Lapsen kummit siis eronneet. En tiedä edes toisen kummin puhelinnumeroa tai osoitetta, että voisin kutsua. Ehkä tulisivat juhlissa kuitenkin toimeen.

Toisella kummilla taas elämäntilanne on välillä niin hankala, ettei jaksa/halua tulla aina juhlimaan. Yleensä kyllä tulee. Harmittaa jälkikäteen, etten pyytänyt kummeiksi useampaa paria.

Meillä on kolme lasta, eikä kummina yhtään pariskuntaa. Kannattaa miettiä, haluaako eron keskellä toimia puolueettomana maaperänä, koska ovat lasten kummeja. 

Vierailija kirjoitti:

mua harmittaa myös tämä juttu. Lapsen kummit siis eronneet. En tiedä edes toisen kummin puhelinnumeroa tai osoitetta, että voisin kutsua. Ehkä tulisivat juhlissa kuitenkin toimeen.

Toisella kummilla taas elämäntilanne on välillä niin hankala, ettei jaksa/halua tulla aina juhlimaan. Yleensä kyllä tulee. Harmittaa jälkikäteen, etten pyytänyt kummeiksi useampaa paria.

Ette te kovin läheistä kummia ole edes valinneet, jos ei ilmoita osoitetta tai puhelinnumeroa. 

Mitä täällä jankataan käytöstaidoista. Jos pari eroaa, eikä ole pakko olla yhteyksissä esim. Yhteisten lasten takia, niin miksi ne roikkuisivat samoissa juhlissa ja ympyröissä? Vai onko sitten erottu liian helposti? Eihän käytöstavat siihen liity, että on eronnut eikä tahdo olla toisen kanssa tai elämässä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

mua harmittaa myös tämä juttu. Lapsen kummit siis eronneet. En tiedä edes toisen kummin puhelinnumeroa tai osoitetta, että voisin kutsua. Ehkä tulisivat juhlissa kuitenkin toimeen.

Toisella kummilla taas elämäntilanne on välillä niin hankala, ettei jaksa/halua tulla aina juhlimaan. Yleensä kyllä tulee. Harmittaa jälkikäteen, etten pyytänyt kummeiksi useampaa paria.

 

 

Ette te kovin läheistä kummia ole edes valinneet, jos ei ilmoita osoitetta tai puhelinnumeroa. 

Ihan hyvä muistaa, että kummi voi myös haluta eroon entisistä tuttavista. Minun oma kummini muutti ulkomaille, ja siinäkin oli takana ero ja uusi elämä. Hän otti yhteyttä vasta, kun pääsin ylioppilaaksi. Yli 10 vuoden hiljaisuuden jälkeen siis. 

Meillä on yksi polyamorinen perheporukka tuttavana, ja heistä vain yksi on kummi. Kun lapsellani on synttärit, sieltä rynnii jopa 8 ihmistä juhliin. Ei millään pahalla, mutta ei muita sitten paljon pysty kutsumaankaan, kun ei meille mahdu. Väkisinkin tulee järjestettyä vielä toisetkin juhlat, että toiset kummit ja isovanhemmat pääsee myös kakkukahveille ja lapsi saa useamman lahjan.