Lue keskustelun säännöt.
Äitien kokemukset vauvan hoidosta
Esikoinen
30.10.2015 |
Hei!
Olen mies ja saimme 3viikkoa sitten esikoisemme. Avovaimollani on iskenyt kova uupumus viimeisen kolmen päivän aikana. Tämän viimeisen kolmen päivän aikana lapsi on myös itkenyt huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Kaksi päivää olemme antaneet D-vitamiinia tippoina. Nyt on menossa kaksi tippaa/päivä. Neuvolassa ilmoittivat että ei ole haitaksi vaikka vähän myöhässä aloittaa sen tipan annon, kun jäi nämä tipat saamatta. Aloitimme siis 2vk 5pv vanhana vauvalle tippojen annon. Haluaisin nyt hieman kokemuksia ihmisiltä ja niiden kautta vastauksia pariin kysymykseeni:
1. Vauvalla on siis selkeästi ilmavaivoja, aloitimme nyt Cuplatonin ja heti tuntuu ilma kiertävän paremmin. Pieruja pääsee huomattavasti nopeammin syönnin jälkeen, mutta silti vauvalla on kokoajan lisää kipuja/ilmaa tuloillaan. Mistä johtuu?
2. Onko esimerkiksi lisääntynyt huomion/hoidon tarve vauvalla voinut aiheuttaa näin jälkikäteen avovaimolleni jonkin asteen raskauden jälkeisen masennuksen? Aiemmin ei selkeitä "oireita" asiaan ollut, ja olenkin nyt huolissani hänen jaksamisestaan vauvan lisäksi. Tunti sitten pyysin avovaimoani menemään syönnin jälkeen nukkumaan, että saa edes univelkoja pois. Vauvalla kiertää ilmat kokoajan ja se selkeästi stressaa häntä.
3. Onko mitään muita keinoja kuin Cuplaton, röyhtäyttäminen ja sitteri (jossa lapsen voi pitää hieman yläviistossa) apuna tähän ilmojen kiertoon?
Kiitos asiallisista vastauksista! Esikoisen kanssa tulee kysyttyä varmasti vähän tyhmiäkin, mutta kiitän asiallisista kokemuksista ja vastauksista! :)
Kommentit (27)
Johan tuo pelkkä elämänmuutos vetää jotkin ihmiset (niin isät kuin äiditkin) täysin sekaisin. Sitä muutaman viikon kulutta syntymästä tajuaa, että se muutos oikeasti on lopullinen, sitä ei pääse pakoon eikä se tilanne helpota pitkään aikaan. Ja vaikka kuinka lapsi olisi ollut haluttu ja toivottu. Tuohon päälle vielä unenpuute ja oman itsensä unohtaminen... Olen hämmästynyt ettei jokainen vanhempi ole psykoosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johan tuo pelkkä elämänmuutos vetää jotkin ihmiset (niin isät kuin äiditkin) täysin sekaisin. Sitä muutaman viikon kulutta syntymästä tajuaa, että se muutos oikeasti on lopullinen, sitä ei pääse pakoon eikä se tilanne helpota pitkään aikaan. Ja vaikka kuinka lapsi olisi ollut haluttu ja toivottu. Tuohon päälle vielä unenpuute ja oman itsensä unohtaminen... Olen hämmästynyt ettei jokainen vanhempi ole psykoosissa.
Siinä mielessä kyllä voin todeta että komppaan sinua, koska ei se lupaus ja vannominen ole sitä samaa mitä todellisuus. Todellisuuteen herätessä kuitenkaan en ainakaan itse ole halunnut paeta, vaan ollut enemmänkin utelias, mutta myös väsynyt. Olen vaan hokenu sitä, että "Hitto! Miten se äiti pysty ku meitä oli yhdeksän ja hän oli kaikkien kans yksin!".
Odotin itseasiassa vauvaa saadessa paljon hankalempaa elämää, mutta sen helpon hetken jälkeen haasteet pääsi yllättämään. Apua etsin ku ei omat tiedot, taidot ja neuvot riittäny, mutta ainoastaan ihmettelen äitien kestävyyttä!
Versus ihmiset jotka kiskoo horppaa omasta tahdosta. Se sekottaa ihmisen oman tuotannon, tajunnan ja aivot. Usein aiheuttaen "voimakkaita ja epätoivottuja seurauksia", kuten sekoamista väärissä tilanteissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Se tiheän imun kausi ei sitten liity mitenkään siihen maidon määrään, mä luovutin äidinmaitoa ja silti niitä oli...niinä päivinä piti vaan irrottaa vauva huutamaan ja pumpata välillä tissit tyhjiksi kun alkoi olla niin tukalaa. Ja maitomäärä tuntui kasvavan huikeasti aina tiheän imun kausien jälkeen VAIKKA sitä tuli yli tarpeen etukäteenkin.
Vaikka siis nyt tiheän imun kautta ei olisi, niin ennen pitkää niitäkin on.
Tähän sovellettiin nyt tätä lyhyttä ruokintaa, eli antaa lapsen syödä. Osaa itse kuitenkin tauottaa ja siinä välissä laittaa pikkurilliä hieman sinne nännin ja huulen väliin. Saa sen "imun" irti. Sitten kevyttä röyhtyä. Nyt ollu vallan taivaallista tämä ku on niin "rauhallista" eikä pikku-veikalla ole jatkuvia tuskia! :D Soveltamalla se ainakin meillä meni... Piti vaan uskaltaa vähä kokeilla :)
meillä oli refluksia ja ilmaa. Kapalointi auttoi öihin. Päivällä koliikkikeinussa nukkui. Päivät aina sylissä ei laittialla koskaan ekä varsinkaan selällään. Meillä auttoi kiinteiden maistelu jo aivan pieninä määrinä n. 5kk ikäisenä jollon sai nkaiken energian rintamaidosta ja sosetta lähinnä maisteli max . pikkupurkkia. Lasten lääkäri suositteli 2h ruokailuväliä mimissään. Röyhtäytys aina ja sitkeesti vaikka 20min . Jo vajaa nelikusena siirryttin rattaisiin ettei ihan makuullaa ole. Tsemppiä kyllä tuo vaihe max 6kk kestää. Älä stressaa d vitskuista. Höli vaimoaa.. Niinkuik teetkin. Sano että kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
d-vitamiinin voi jättää poiskin ja katsoa paraneeko tilanne sillä. Jos paranee parissa päivässä niin sitten toista merkkiä, meillä kävi vain jekovit ja monella on toiminut kaikki paitsi jekovit...
Meillä ilma tuli parhaiten ulos röyhtäyttämällä makuuttamalla polvien päällä kasvot alaspäin ja vähän polvia tärisyttämällä. Kun vaivat oli tosi pahoja niin käytettiin apteekista saatavia sellasia pillejä (http://www.apteekkini.fi/WebRoot/OVA/Shops/09022011-998764/522E/ED17/64B...)
Mulla ei ilmavaivoista oo muuta tietoa, ne helpotti ku löydettiin sopiva d-vitamiini. Cuplaton ei tuntunut vaikuttavan mitenkään.
Onko äidillä nyt paljon muuta hässäkkää yhtä aikaa esim sukulaisvierailuja tms, jotka voivat uuvuttaa vaikka olisivat mieluisia? Ristiäis/nimiäishässäkkää? Tällaisia kannattaisi myös yrittää karsia minimiin jos ne aiheuttavat ylimääräistä kuormitusta.
tuo röyhtäilyjuttu on ainoa tapa, jolla saimme lapsilta ylim. ilmat pois. Nimen omaan polven päällä roikottamalla.
Saako nykyään antaa hiiltä, joskus ennen sai antaa, kysy neuvolasta. Liuottamalla veteen siis.
Se tiheän imun kausi ei sitten liity mitenkään siihen maidon määrään, mä luovutin äidinmaitoa ja silti niitä oli...niinä päivinä piti vaan irrottaa vauva huutamaan ja pumpata välillä tissit tyhjiksi kun alkoi olla niin tukalaa. Ja maitomäärä tuntui kasvavan huikeasti aina tiheän imun kausien jälkeen VAIKKA sitä tuli yli tarpeen etukäteenkin.
Vaikka siis nyt tiheän imun kautta ei olisi, niin ennen pitkää niitäkin on.