Lue keskustelun säännöt.
Haluan antaa mun teini-ikäisen adoptioon
30.10.2015 |
mulla on mitta täynnä enkä enää yksinkertaisesti jaksa tätä. Olen päättänyt luopua vanhemmuudesta ja antaa adoptioon. Onko täällä paikalla jotain sosiaalityöntekijöitä jotka tietävät miten tälläisessä tilanteessa toimitaan?
Ja turha tuomita minua koska ette ole eläneet tuon kitukasvuisen nartun kanssa samassa huushollissa, niin ette voi ymmärtääkkään.
Kommentit (28)
Toivottavasti ei termistön mukaan ole tullut äitiinsä, vaikuttaa ettei vanhemmuus ole hanskassa. Pyydä lastasi ottamaan yhteyttä lasuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen tunnelma kuin ei-kitukasvuisella tutullani. Satuttiin kerran kauppaan yhtä aikaa ja tytär soitti kännykkään karjuen raivopäisenä että äidin on tuotava tiettyä deodoranttia justheti. Tytär meni ja teki ja tuli mistään piittaamatta, väsytystaktiikalla.
Asiantuntijasta ei ollut apua, tuli kai vain papereihin pitkät miinukset ja ratkaisemattomat riidat.
Ja tästä hirviöstä sukeutui fiksu nuori nainen joka löysi itsensä ja ammattinsa ulkomailla ja suhde äitiin on kunnossa. Ihmeellistä - mutta epätoivoisinkin sotku loppuu aikanaan.
11. Miten suhtautuu halaamiseen ja äidin rakkauden sanoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus, niin saat apua vaikeaan tilanteeseen.
En halua enää olla tuon ämmän äiti.
Ja kitukasvuisuudella tarkoitin sitä että ei ole vielä edes naisen mitoissa vaan teini. Normaalikokoinen on omassa ikäluokassa.
AP
Juuri siksi ainoa mahdollisuutesi on tehdä se ilmoitus. Kun lapsesi otetaan huostaan, niin se tarkoittaa sitä, ettei sinulla ole enää sen jälkeen juridisia oikeuksia lapseesi ja lapsesi pääsee sijaiskotiin tai laitokseen
Lasun voi tehdä, mutta pitää olla jokin syy, miksi se lapsi pitäisi huostaanottaa. Vittuilu ei ole riittävän hyvä syy, eipä teiniä missään laitoksessa kauaa pidetä, jos teinissä mitään vikaa ole.
Mulla on hirviöteinipoika. Tai on ollut, nyt näyttäisi menemään parempaan suuntaan, sen kanssa on ollut oikein kivaa viime aikoina :)
Meillä tilanne kärjistyi siihen että laitoin sen kiireelliseen sijoitukseen. Oli siellä melkein kaksi kuukautta. Jotain se siellä oppi, koska takaisin tuli ihan toinen poika.
Joten, jos susta oikeasti tuntuu tolta, tarvitset apukeinoja kasvattamiseen. Mulla toimiva apukeino oli tilanteen katkaisu. Poika oppi arvostamaan kotioloja. Normaalisti kiireellinen sijoitus kestää kuukauden, mutta tässä tapauksessa ensimmäisen kuukauden ajan kriisi vain paheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hirviöteinipoika. Tai on ollut, nyt näyttäisi menemään parempaan suuntaan, sen kanssa on ollut oikein kivaa viime aikoina :)
Meillä tilanne kärjistyi siihen että laitoin sen kiireelliseen sijoitukseen. Oli siellä melkein kaksi kuukautta. Jotain se siellä oppi, koska takaisin tuli ihan toinen poika.
Joten, jos susta oikeasti tuntuu tolta, tarvitset apukeinoja kasvattamiseen. Mulla toimiva apukeino oli tilanteen katkaisu. Poika oppi arvostamaan kotioloja. Normaalisti kiireellinen sijoitus kestää kuukauden, mutta tässä tapauksessa ensimmäisen kuukauden ajan kriisi vain paheni.
Mihin sijoitukseen? En ihan oikeasti tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hirviöteinipoika. Tai on ollut, nyt näyttäisi menemään parempaan suuntaan, sen kanssa on ollut oikein kivaa viime aikoina :)
Meillä tilanne kärjistyi siihen että laitoin sen kiireelliseen sijoitukseen. Oli siellä melkein kaksi kuukautta. Jotain se siellä oppi, koska takaisin tuli ihan toinen poika.
Joten, jos susta oikeasti tuntuu tolta, tarvitset apukeinoja kasvattamiseen. Mulla toimiva apukeino oli tilanteen katkaisu. Poika oppi arvostamaan kotioloja. Normaalisti kiireellinen sijoitus kestää kuukauden, mutta tässä tapauksessa ensimmäisen kuukauden ajan kriisi vain paheni.
Mihin sijoitukseen? En ihan oikeasti tiedä.
Joku kriisiyksikkö pohjanmaalla se oli. Niitä on toki ympäri Suomea. Tilanne meni niin kaoottiseksi pojan omien touhujen myötä, ettei muuta keinoa enää ollut. Annoin sossulle ohjat, sanoin että en enää pärjää sen kanssa. Kiireellisen sijoituksen tarkoitushan on kotiutua kotiin, ei lopullinen ratkaisu. Meillä se toimi. Googlaa kiireellinen sijoitus, jos tilanne on oikeasti sellainen että muuta ratkaisua et näe.. Se voidaan päättää heti kun tilanne sellaiseksi katsotaan, meilläkin se olisi päätetty jo ennen kuin kuukausi kului, ellei poika olisi ollut niin luupäinen :)
Ymmärrän olotilan, vaikka itellä olikin "helppo tapaus". Turha kenenkään käydä tuomitsemaan, päivästä toiseen vuosia kun kattelee miten yks vääntää joka jumalan asiasta, on se rankkaa. Ja toiset on rankempia, -vaikka kotona olisi kaikki kunnossa, temperamentti ei ole kaikilla sama.