Onko ok jos 11v on yksin klo 14-21?
Onko tuollainen ok? Vanhemmat töissä ja isä tulee noin klo 21 töistä kotiin. Äidillä vuorotyö.
Kommentit (22)
Itse olen kahden vaiheilla, mies on ehdottomasti vastaan.
Ap
Mun 11v. on yksin 21.30 asti siitä kun pääsee koulusta. Näitä on 1-4krt kuukaudessa kun mulla on iltavuoro. Ja on ihan ok, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Riippuu 11-vuotiaasta, niitä on niin monenlaisia. Minä aikoinaan olin ja pitempäänkin, ei mitään ongelmaa.
Yli 10 vuotias esim sairastuu, niin ei voi jäädä palkan kanssa kotiin hoitamaan.
Tällä logiikalla yli 10 vuotiaan tulee pärjätä omillaan työpäivän ajan.
Vaativat erityislapset on sitten eriasia.
Kyllä meillä 11v on ajoittain yksin kotona klo 22 saakka, kun meillä molemmilla on iltavuorot. Kavereiden kanssa saa olla, mutta kotona pitää olla klo 20. Soitan ja varmistan että myös on. Mahdollisuus olisi mennä myöd mummolaan, mutta itse haluaa olla kotona.
Minusta se ei ole ok. Lapsi tulee yksin tyhjään kotiin ilman että kukaan on kuuntelemassa, laittamassa välipalan, ruuan, iltapalan tai syömässä seurassa. Käy yksin iltapesuilla ja on vastuussa siitäkin, että koti on kunnossa ja hellat sammutettu.
Viihdyttää itse itseään telkkarin tai tietokoneen äärellä. Ottaa vastuun päiväjärjestyksestään.
Tiedän, että moni on eri mieltä kanssani, koska suomalainen elämäntapa on "reipastava"ja katsotaan kunniakkaaksi olla mahdollisimman kovapintainen ja itsekseen pärjäävä. Silti minusta 11-vuotias on ihan lapsi vielä olemaan yksin koko päivän ja illan. En tykkää siitä itsekään toisinaan, etenkään jos on surkea mieli. Kaipaan ihmisiä lähelleni.
Minä tuon ikäisenä pelkäsin olla illalla yksin kotona. Eli jos lapsi vaikuttaa siltä, että ei halua jäädä yksin, niin hoitakaa hänet vaikka johonkin kaverille illaksi.
Tämä olisi jokapäiväistä. Turvaverkkoa ei ole enkä ihan kavereitten nurkkiin voi joka päivä pistää.
Lapsi vähän arastelee asiaa.
Ap
No haloo ootko provo :D ei tosiaan ole OK joka päivä. Voi pyhä Sylvi..
Mitä? Riippuu lapsesta..
Mä ton ikäisenä otin osaa omatoimisesti siivoomiseen ja ruuanlaittoon. Ihan melko yleisesti olin tuon ikäisenä myös noita iltoja yksin. Laitoin jopa sitä ruokaa. Ihan normaali ihminen mustakin tuli. Iltoja vietin siinä lukiessa. En kyllä koskaan erityisen seuraa vaativa ihminen muutenkaan ole ollut.
Toisaalta, sitten tunnen ihmisiä jotka eivät olleet edes päälle 20+ vuotiaana laittamaan ruokaa tai pyykkäämään.. Ihmiset ja lapset ovat ovat erilaisia ja joillekkin yksin oleminen on helpompaa kuin toisille, jopa ikään katsomatta.
Olin 13v yksin kokonaisia viikonloppuja kun minulla oli jalkapalloreissuja ja vanhemmat halusivat mökkeillä. Meillä oli usein joku kaveri yötä ja vanhemmat olivat laittaneet ruoat valmiiksi jne. Joskus ei ollut ketään yötä ja sekään ei haitannut. Minulle oli tärkeämpää harrastaa kuin mädäntyä mökillä äidin ja isän kanssa, enkä todellakaan vaatinut että isä ja äiti kuskaa minua kun joutavampiakin oli. Hyvin pärjäsin. Mutta toisaalta, minun lapsuudessa ei mitään iltapäiväkerhoja tarvittu, mentiin kotiin iltapäivällä, syötiin välipalaa ja tehtiin läksyjä/leikittiin kunnes vanhemmat tuli kotiin. Eihän näitä nykyajan ekaluokkalaisia voi/saa/kykene jättämään kotiin kun ne ei osaa syödäkään itse ja varmaan laskevat alleenkin jos joku ei ole hoivaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kahden vaiheilla, mies on ehdottomasti vastaan.
Ap
Mitä mieltä lapsi itse on?
Ei tosiaan ole ok, jos joutuu joka arkipv olemaan koko koulun jälkeisen ajan nukkumaan menoon saakka yksin. Ei ei ei. Milloin olette kaverina tarkastamassa ja auttamassa läksyissä, ei yhteisiä ruokailuja ja keskusteluja. Voi pyhä sylvi sentään. Olette yhdessä vain yöt ja silloinkin nukutaan! Mieti nyt ap ja ota järki käteen. Kyse on lapsestasi. Lapsesta!
Vierailija kirjoitti:
Minusta se ei ole ok. Lapsi tulee yksin tyhjään kotiin ilman että kukaan on kuuntelemassa, laittamassa välipalan, ruuan, iltapalan tai syömässä seurassa. Käy yksin iltapesuilla ja on vastuussa siitäkin, että koti on kunnossa ja hellat sammutettu.
Viihdyttää itse itseään telkkarin tai tietokoneen äärellä. Ottaa vastuun päiväjärjestyksestään.
Tiedän, että moni on eri mieltä kanssani, koska suomalainen elämäntapa on "reipastava"ja katsotaan kunniakkaaksi olla mahdollisimman kovapintainen ja itsekseen pärjäävä. Silti minusta 11-vuotias on ihan lapsi vielä olemaan yksin koko päivän ja illan. En tykkää siitä itsekään toisinaan, etenkään jos on surkea mieli. Kaipaan ihmisiä lähelleni.
Ihannehan se toki olisi, että kotona odottaisi se pullantuoksuinen kotiäiti ja ruoka valmiina pöydässä, mutta kai tiedät useiden tekevän nykyään vuorotyötä?
Meilläkin mies tekee kaksivuorotyötä, minä opiskelen ammattiin jossa tulen tekemään kolmivuorotyötä. Siinä ei aina voi olla varmuutta, että oltaisiin jo siinä 13-15 kotona, mitä luulisi 11-vuotiaan tulevan koulusta kotiin.
Aina voi tietty yrittää sopia työpaikalla, että pääsisi edes pari kertaa viikossa kotiin samoihin aikoihin kuin lapsi koulusta, mutta tämäkään ei ole itsestäänselvyys toteutettavaksi.
Kysy siltä lapselta et uskaltaako/osaako hän olla kotona siihen asti.
Keskustelimme asiasta ja tulimme siihen tulokseen että minä en ota tarjottua työtä vastaan.
Jatkamme ahdingossa elämistä.
Ap
Itse tiedät onko 11v tarpeeksi kypsä siihen. Puhu hänen kanssaan onko valmis. Itse olin tuon ikäisenä äidin vuorotöiden takia juurikin noin pitkiä aikoja yksin.