Mitä kirjaa/kirjoja muuten luet parhaillaan?
Mulla on kesken A-L Härkösen Kaikki oikein, Diana Gabaldonin Sudenkorento, Charlaine Harrisin Väristyksiä haudan takaa ja Endgamea ajattelin tänään aloitella myös.
En koskaan lue vain yhtä kirjaa kerrallaan.
Kommentit (39)
Minulla on Jennifer Weinerin Tietyt tytöt, Sirpa Kähkösen Graniittimies, Kalle Haataisen Pitkävetisyyden filosofia ja Taide-suomi sanakirja.
Christine Schuttin Prosperous friends, Lena Dunhamin Not that kind of girl ja joku dekkari.
Kuten aloittajalla, aina useampi kirja luvussa samanaikaisesti.
Kate Atkinsonin "Ihan tavallisena päivänä" luettu just, oli todella jännittävä ja nautittava lukukokemus. Tämän kirjailijan kirjat haluan kaikki lukea. Myös "Eikö vieläkään hyviä uutisia" oli hyvä.
Sophie Kinsellan Himoshoppaaja tähtien tiellä. Ja olisin hirmuisen liikuttunut, jos noi yläasteikäiset tyttäreni lukisivat edes tätä.
Yleensä luen vain yhden kerrallaan, koska haluan keskittyä kirjaan ja maistella sen joka sanan, omistautumisellani "kunnioittaa" kirjailijan luomistyötä.
Nyt on kuitenkin useampi kesken, koska en ole pitänyt joko ostoksista tai lahjakirjoistani. Aloitan uuden rinnalle, että mielenkiinto pysyisi. En tahdo jättää kesken kenenkään "luomistyötä".
- Aila Ruoho: Vartiotornion varjossa
- Linda OLsson:Kun mustarastas laulaa
- Kristiina Vuori: Näkijän tytär
- Iris Johansson: Toinen maailma jonka tunnen
Aila Ruoho: Vartiotornin varjossa
Peter Franzen: Samoilla silmillä ( innostuin lukemaan , kun näin parii viikkoa sitten tv:stä Tumman veden päällä leffan.Minulla on tuo myös kirjana.)Tykkään,koska kirjan tapahtumat vievät 70-80 luvulle eli aikaan, jolloin oli itsekin lapsi ja nuori.
Kyllä mä luulen, että oikeasti luet vain aina yhtä kirjaa kerrallaan :) Mutta joo, sama tapa mulla, aivan posketon määrä kirjoja yöpöydällä ja lattialla. Esim. Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta.
Kymppi (10)
Mikä sai sinut tarttumaan tuohon Vartiotorniin? Oletko päässyt pitkälle? Luin sen itse asiassa jo kiitossanoihin. Luen saman tyyppisiä kirjoja, koska uskominen kiinnostaa ilmiönä, teologia ylipäätään. Olen tiedonjanoinen, mutta myös halukas ymmärtämään omia taustojani ja reaktioita niihin.
Leffana olen nähnyt tuon Tumman veen päällä.
9
Kaari Utrion Perhekirja ja Kodin kukat: huonekasveja hedelmänsiemenistä.
Aleksandr Radishtshev: Matka Pietarista Moskovaan. Kirja, joka kirjoitettiin 1790 ja joutui heti kiellettyjen listalle, pääsi sensuurista vasta yli sata vuotta myöhemmin. Lakimieheksi Leipzigissa opiskellut ja Venäjän oikeusjärjestelmään totaalisesti pettynyt kirjailija tuo matkakertomuksen muodossa esille lukuisia epäkohtia Venäjän oikeusjärjestelmässä, maaorjien asemassa aivan erityisesti.
Olen ammattini puolesta lukenut paljon venäläistä kirjallisuutta (jota muuten suosittelen aivan kaikille suomalaisille jo siksi, että on hyvä ymmärtää naapurin ajatusmalleja ja historiaa). Tämä kirja aivan erityisesti avaa sitä, miten suuri itäinen naapurimaamme toimii, on aina toiminut, ja (huoh) tulee ehkä toimimaankin vielä pitkään, sillä historian painolasti, kansanperinne ja mentaliteetti istuvat sitkeässä. Tuossa vielä tietoa kirjailijasta kiinnostuneille:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä luen vain yhden kerrallaan, koska haluan keskittyä kirjaan ja maistella sen joka sanan, omistautumisellani "kunnioittaa" kirjailijan luomistyötä.
Nyt on kuitenkin useampi kesken, koska en ole pitänyt joko ostoksista tai lahjakirjoistani. Aloitan uuden rinnalle, että mielenkiinto pysyisi. En tahdo jättää kesken kenenkään "luomistyötä".
- Aila Ruoho: Vartiotornion varjossa
- Linda OLsson:Kun mustarastas laulaa
- Kristiina Vuori: Näkijän tytär
- Iris Johansson: Toinen maailma jonka tunnen
Tuo Näkijän Tytär on erittäin hyvä kirja vaikka petyinkin loppuratkaisuun.
Itselläni on kesken Kaari Utrion Isabella. Monen vuoden tauon jälkeen innostuin taas lukemaa Utrion tuotantoa. Kyllä ne kirjat on edelleen hyviä.
Maailman luonto - Nisäkkäät (osa 2). Nyt olen kohdassa "Kavioeläimet". Hevosia, seeproja ja tapiireja!
Jyri Paretskoin Shell's Angles ja beibit, Antti Tuurin Uusi Jerusalem ja ikuisuusprojektini Raamattu (on ollut työn alla jo monta vuotta).
Nabokovin Ada or Ardor, Kate Atkinsonin A God in Ruins ja sitten vähän kevyempänä vaihtoehtona Harriet Evansin Happily Ever After.