Lue keskustelun säännöt.
Mä en halua lähteä perheeni kanssa ulkomaille
28.10.2015 |
Mies on henkisesti ryhmämatkailija joka tykkää kulkea isommassa porukassa aikataulutetusti, koko päivä pitää olla etukäteen suunniteltu.
Mä haluan lomalla haahuilla fiiliksen mukaan, päättää aamulla minne mennään vai mennäänkö mihinkään. Arki on monesti pakkotahtista, lomalla haluan vaan olla.
Yhtälö ei toimi ollenkaan, minä stressaannun ja ärsyynnyn kun mies vielä kaiken lisäksi kuvittelee että minä olen matkanjohtaja joka hoitaa kaiken valmiiksi. Ja mies ärsyyntyy kun minä en halua toimia matkanvetäjänä.
Miten nämä sovitetaan yhteen?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
No me on tehty niin, että on puhuttu asioista. Sitten on aikataulutettu ohjelmaan sekä tkemistä että haahuilua. Ts se puoliso, jolle ohjelma on törkeää, tietää, että ny kuuluu haahuilla ja että haahuilu on tämän ajankohdan ohjelma. Toisaalta hön tietää myös, että koko lomaa ei vietetä hotellihuoneessa krapulassa makaamalla, vaan ainakin jotain myöd nähdään ja koetaan. Haahuilia kuitenkin saa jonkun aikaa haahuilla.
Matkajohtajuudesta meillä on sellainen sopimus, että kaikkien perheenjäsenten pitää sanoa toiveensa ääneen ja sitten olettaa, ettÄ toiset tekevät automaattisesti parhaansa niiden toteutumiseksi, mutta jos se ei silti onnistu, valitusoikeutta ei ole, koska parhaansa on yritetty.
No, krapula ei kuulu meidän tapoihin muutenkaan. Mutta miten haahuilu estää näkemisen ja kokemisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää matkailko yhdessä. Meillä tehty aina näin. Minä käyn lasten kanssa matkoilla, mies kaveriensa.
No me on tehty niin, että on puhuttu asioista. Sitten on aikataulutettu ohjelmaan sekä tkemistä että haahuilua. Ts se puoliso, jolle ohjelma on törkeää, tietää, että ny kuuluu haahuilla ja että haahuilu on tämän ajankohdan ohjelma. Toisaalta hön tietää myös, että koko lomaa ei vietetä hotellihuoneessa krapulassa makaamalla, vaan ainakin jotain myöd nähdään ja koetaan. Haahuilia kuitenkin saa jonkun aikaa haahuilla.
Matkajohtajuudesta meillä on sellainen sopimus, että kaikkien perheenjäsenten pitää sanoa toiveensa ääneen ja sitten olettaa, ettÄ toiset tekevät automaattisesti parhaansa niiden toteutumiseksi, mutta jos se ei silti onnistu, valitusoikeutta ei ole, koska parhaansa on yritetty.