mies ei pitänyt lahjastani..
Mulla ja mun miehellä (ollaan oltu yhessä yli vuosi) on tapana silloin tällöin ostaa toisillemme spontaanisti lahjoja. No, mä tänään näin useamman kivemman lahjapaketin miehelle, jota satsasin Biothermin ihonhoitopakkaukseen (huom! mieheni on kiinnostunut ihonhoidosta ja huolissaan oman ihon kunnosta) sekä pakkauksen, jossa mustat ja valkoiset Calvin Klein boxerit. Mun miehellä on nyt musta ihan suoraan sanottuna karmeat kalsarivalikoimat, kaiken värinsä käytöstä menettäneitä, riemunkirjavia ja kulahtaneita yksilöitä. Muuten pukeutuu hyvin ja siististi. Ajattelin siis, että uusille pareille olisi käyttöä ja yksiväriset olisivat paremmat.
No, mieheni reaktio oli, että: " mitä ihmettä olen mennyt kalsareita ostamaan??! Kuka ostaa alusvaatteita toiselle?! ei ole sopivaa ostaa alusvaatteita!"
Olin aika yllättynyt tuosta reaktiosta ja selitin, että mun perheessä on tapana antaa boxereita lahjaksi, etenkin vähän kallimmaan merkkisiä, ja ei olisi mulle outoa, jos antaisin niitä veljilleni tai isälle. Hän tähän kuittasi, että on väärin ostaa toisille alusvaatteita. Ihonhoitopaketista ei valittanut mitään, mutta ei kyllä kehunutkaan.
Ymmärrän, ettei mun lahjanantajana tule odottaa mitään riemun kiljahduksia, jos toinen ei kerta tykkää, mutta jotenkin tästä jäi nyt tosi paha maku. Onko normaalia olla surullinen jostain näin typerästä asiasta? Voinko pyytää niitä boxereita takaisin, jos eivät hänelle kelpaa?
Kommentit (33)
Ap tässä. En ole enää surullinen näin pienestä asiasta, mutta teidän vastauksista on käynyt ilmi, että ilmeisesti monet eivät kalsareita haluaisi lahjaksi? Tai että se olisi ihmeellinen lahjavalinta? Tämä oli mulle ihan uutinen, koska tosiaan omassa perheessä se on ihan tapa melkeinpä joka joulu ja tosiaan yhtä tavallista kuin jonkun hugo bossin tuoksulahjapaketti. Olisin itse iloinen, jos mieheni yllättäisi mut tavallista hienommilla alusvaatteilla (itse käytän siis H&M/ Lindex alusvaatteita lähinnä).
Sanoin miehelle, että voin ottaa ne takaisin ja palauttaa kauppaan, mutta siihen hän ei suostunut, sanoi kuitenkin pitävänsä lahjan. Luulen, että jos vielä mitään lahjoja alan ostaa tuolle, niin hän saa tulla sitten kauppaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ostaa joulunakin miehelleni kalsareita. En itsekkään näe "kalsari lahjoissa" mitään pahaa. Vaikkakin kun asiaa nyt pyörittelin niin olishan se outoa saada appiukolta alusvaatteita!
Niinpä. Kun asiaa ajatteleekin toisin päin, niin se jotenkin muuttuu. Ihan samalla tavalla tuntuu olevan ihan hyväksyttävää naisen huomauttaa miehensä pukeutumisesta. Mutta auta armias mikä meteli syntyy, jos mies menee arvostelemaan vaimonsa vaatteita.
Ihan vain uteliaisuudesta. Miten te olette naiset reagoineet, jos miehenne on antanut teille lahjaksi alusvaatteita, jotka eivät ole teidän makuunne tai väärän kokoisia? Itse en ole vaimolle suuttunut vaikka hän onkin näin joskus tehnyt. Olen kiittänyt lahjasta ja jättänyt vaan käyttämättä.
Ihan samalla tavalla olen reagoinut. Olen ollut kiitollinen kauniista ajatuksesta mutta joko vaihtanut oikeaan kokoon tai jättänyt vain käyttämättä.
Se että kumppani haluaa ilahduttaa (alus)vaatelahjalla ei useinkaan tarkoita sitä että kritisoisi saajan pukeutumista...
Ap vielä kerran tässä. Joku kommenteissa sanoi, että kuka haluaa lahjaksi käyttötavaroita, jotka kuuluu arkeen. Minä taas ajattelen, että olisihan se ehkä outoa ostaa tyyliin Citymarketin alerekistä jotkin peruskalsarisetit, tai naiselle esim. Rimmelin perushuulipuna. Jos taas joku ostaisi mulle vaikka Chanelin huulipunan, niin se olisi musta tosi hieno lahja, vaikkakin tulee arkeen käyttöön ja on kulutustavara.
Eihän tuossa edes ollut kyse mistään joulu- tai synttärilahjasta. Kyllä minäkin ostan miehelle usein sukkia, kalsareita, dödöä tms. kun sattuu sopivasti kohdalle. En nyt varsinaisesti mistään lahjasta puhuisi, kuulunee ihan normaaliin parisuhteeseen että voi ostaa toiselle ihan tavallisiakin juttuja pitkin vuotta.
Mieheni kalsarit, sukat, neuleet ja t-paidat ostan minä, olohousut tms. mun äiti ja anopilta taitaa tulla toisinaan kauluspaitoja. Joskus ostan myös farkkuja. Kengät ja takit joutuu itse sovittamaan ja ostamaan ja niistä onkin sitten ainainen riesa, kun sopivia ei löydy.
Miehesi ei sitten ole koskaan huomannut, että esim. isänpäivämainokset on täynnä kalsareita ja joulun aikaan kalsaripakkauksia myydään kasapäin?
Ehkä hän itsekin ymmärtää, tai ainakin lahjan saadessaan tajusi, että kalsarivarasto olisi kaivannut uudistamista.
Aikoinaan myymäläkassana oli helppo huomata, että naiset ostavat paljon miesten vaatteita, juuri niitä joita ei tarvitse välttämässtä sovittaa, ja tiedän myös, että monet miehet jättävät mielellään ko. ostokset vaimojensa/äitiensä huoleksi.
Oma isäni osti itselleen aina liian pieniä kokoja tai sitten sellaisia värejä, että tarkka äitini joutui pesemään niitä ensin monta kertaa käsin värien sekoittumisen pelossa, joten isän omista ostoksista oli lähinnä harmia. Valitettavasti isä myös maksatti ostokset mielellään äidillä, vaikka hankinnat tulivat oikeaan tarpeeseen.
Kussakin taloudessa tavallaan, apkin puolisoineenkin vielä opettelee yhteiselämää.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kalsarit, sukat, neuleet ja t-paidat ostan minä, olohousut tms. mun äiti ja anopilta taitaa tulla toisinaan kauluspaitoja. Joskus ostan myös farkkuja. Kengät ja takit joutuu itse sovittamaan ja ostamaan ja niistä onkin sitten ainainen riesa, kun sopivia ei löydy.
Miehesi ei sitten ole koskaan huomannut, että esim. isänpäivämainokset on täynnä kalsareita ja joulun aikaan kalsaripakkauksia myydään kasapäin?
Ehkä hän itsekin ymmärtää, tai ainakin lahjan saadessaan tajusi, että kalsarivarasto olisi kaivannut uudistamista.
Niin miehelle ostetaan puuvilla kalsarit tai dödö. Kuinka omaperäistä ja juhlavaa. Ostapa äitienpäivälahjaksi ja/tai joululahjaksi vaimolle muutama vuosi peräkkäin rexona dödö tai puuvilla sloggit, niin ei varmaan ilosta kiljuta. Eihän niissä mitään väärää ole ja varmaan käytettyäkin tulee, mutta jotenkin arkisia lahjaksi. Jotkut tykkää viedä lahjaksi suklaata. On kuitenkin ihan eriasia viedä taloussuklaata kuin joku belgialainen tryffelisuklaalajitelma.
Onneksi kukaan nainen ei sekaannu mun vaateostoksiin eikä pyykinpesuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kalsarit, sukat, neuleet ja t-paidat ostan minä, olohousut tms. mun äiti ja anopilta taitaa tulla toisinaan kauluspaitoja. Joskus ostan myös farkkuja. Kengät ja takit joutuu itse sovittamaan ja ostamaan ja niistä onkin sitten ainainen riesa, kun sopivia ei löydy.
Miehesi ei sitten ole koskaan huomannut, että esim. isänpäivämainokset on täynnä kalsareita ja joulun aikaan kalsaripakkauksia myydään kasapäin?
Ehkä hän itsekin ymmärtää, tai ainakin lahjan saadessaan tajusi, että kalsarivarasto olisi kaivannut uudistamista.
Niin miehelle ostetaan puuvilla kalsarit tai dödö. Kuinka omaperäistä ja juhlavaa. Ostapa äitienpäivälahjaksi ja/tai joululahjaksi vaimolle muutama vuosi peräkkäin rexona dödö tai puuvilla sloggit, niin ei varmaan ilosta kiljuta. Eihän niissä mitään väärää ole ja varmaan käytettyäkin tulee, mutta jotenkin arkisia lahjaksi. Jotkut tykkää viedä lahjaksi suklaata. On kuitenkin ihan eriasia viedä taloussuklaata kuin joku belgialainen tryffelisuklaalajitelma.
Joo, ensimmäinen tulisi syödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ostaa joulunakin miehelleni kalsareita. En itsekkään näe "kalsari lahjoissa" mitään pahaa. Vaikkakin kun asiaa nyt pyörittelin niin olishan se outoa saada appiukolta alusvaatteita!
Niinpä. Kun asiaa ajatteleekin toisin päin, niin se jotenkin muuttuu. Ihan samalla tavalla tuntuu olevan ihan hyväksyttävää naisen huomauttaa miehensä pukeutumisesta. Mutta auta armias mikä meteli syntyy, jos mies menee arvostelemaan vaimonsa vaatteita.
Ihan vain uteliaisuudesta. Miten te olette naiset reagoineet, jos miehenne on antanut teille lahjaksi alusvaatteita, jotka eivät ole teidän makuunne tai väärän kokoisia? Itse en ole vaimolle suuttunut vaikka hän onkin näin joskus tehnyt. Olen kiittänyt lahjasta ja jättänyt vaan käyttämättä.
Ihan samalla tavalla olen reagoinut. Olen ollut kiitollinen kauniista ajatuksesta mutta joko vaihtanut oikeaan kokoon tai jättänyt vain käyttämättä.
Se että kumppani haluaa ilahduttaa (alus)vaatelahjalla ei useinkaan tarkoita sitä että kritisoisi saajan pukeutumista...
En sitä tarkoittanutkaan. Ehkä hieman harhaanjohtavasti kirjotin asiat peräkkäin. Tuo lahjakysymys oli ihan uteliaisuudesta. Tuolla arvostelulla tarkoitin sitä miten naisilla on tapana ottaa itselleen oikeus määritellä miten miehensä olisi hyvä pukeutua. Miehelle vastaava olisi lopun alku. Naisella kun on oikeus pukeutua kuten haluaa.
Sillä liittyy jotain pervoa tuohon ideaan, että saisi kalsarit lahjaksi. Jotain hämärää, hyvin mustaa.
Eihän tuota mikään muu selitä. Kyse kun selkeesti ei ollut edes siitä, että tykkäskö vai ei. Vaan hänestä kalsareilla lahjominen oli, EI.
No, älä osta enää. Kutkuttais tietää miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kalsarit, sukat, neuleet ja t-paidat ostan minä, olohousut tms. mun äiti ja anopilta taitaa tulla toisinaan kauluspaitoja. Joskus ostan myös farkkuja. Kengät ja takit joutuu itse sovittamaan ja ostamaan ja niistä onkin sitten ainainen riesa, kun sopivia ei löydy.
Miehesi ei sitten ole koskaan huomannut, että esim. isänpäivämainokset on täynnä kalsareita ja joulun aikaan kalsaripakkauksia myydään kasapäin?
Ehkä hän itsekin ymmärtää, tai ainakin lahjan saadessaan tajusi, että kalsarivarasto olisi kaivannut uudistamista.Niin miehelle ostetaan puuvilla kalsarit tai dödö. Kuinka omaperäistä ja juhlavaa. Ostapa äitienpäivälahjaksi ja/tai joululahjaksi vaimolle muutama vuosi peräkkäin rexona dödö tai puuvilla sloggit, niin ei varmaan ilosta kiljuta. Eihän niissä mitään väärää ole ja varmaan käytettyäkin tulee, mutta jotenkin arkisia lahjaksi. Jotkut tykkää viedä lahjaksi suklaata. On kuitenkin ihan eriasia viedä taloussuklaata kuin joku belgialainen tryffelisuklaalajitelma.
En saa koskaan mitään mieheltä niin kaikki yritys ilahduttaa kelpaisi.
Ostat siis lahjan oikeasti itsellesi mutta annat sen naiselle?
Sinänsä toki ihan ok jos naisesi kerran pitää niistä.