Epärealistiset odotukset rakkaudesta

..ja siitä oikeasta, joka muka tulee ja pelastaa kaikelta aiemmalta tuskalta, oikeuttaa sen palkinnonomaisesti.

Jonkin verran alle kolmikymppinen tapaus (en tiiä tarkkaa ikää) paljasti aiemmin keskenkasvuisuutensa ja illuusioidensa tason, sillä hän taitaa uskoa, että hänellä on mahkuja kosiskella maailmantähteä kun tapaus tulee Suomeen.
Suunnittelee miten edetä. Ehkä osin läppänä, ehkä tosissaan. Mene ja tiedä. Kovasti hän välillä puhuu rakkaudenkohteestaan idealisoiden. En tosin usko, et on niin tyhmä/teinari etteikö näkisi tähden ihmisyyttä. Jotenkin vaan huonotkin puolet on romantisoitu tuosta artistista. "Yhteinen tuska" ehkä?

Sama toistuu myös arkitodellisuudessa - huumaantuu selvästi ennenkaikkea ideoihinsa ja haaveisiinsa. Ihmisistä siis. Odottaa pelastavia enkeleitä. Ja halluu vähän kaikkea yhtäaikaa.

Tuo ihminen on kai siis osin tietämätön todellisen realistisen rakkauden luonteesta, vaikka onkin seukannut vakavemmin joskus. Hän pelkää todellista rakkautta ja elää noissa haaveissaan. Taustalla huonot kokemukset ja itsetunto tms. perinteiset jutut. Kaikista taustatekijöistään en tiiä.

Tosin tietty tämä on mun tulkintani. Joka tapauksessa ei ole vielä tuossa iässä tiedostanut loppuun saakka sitä, kuinka tuollainen jalustoiva ehdottomuus rakkaudessa on... erikoista käyttäytymistä aikuiselle. Sinkkuna aina uusi ihastus ja pettymys kun ei tullut heti vuosisadan rakkaustarinaa. Uutta putkeen ja marttyyrinaama esiin.

Toki kaikki ON mahdollista, mutta jää kyllä hän yksin tuota menoa. Kai hänen täytyy käydä asiat läpi omalla hitaammalla tahdillaan ja oppia pettymyksistä hiljalleen.
Sisällä pikkulapsi. Toivottavasti kasvaa hiukan lähivuosina.

Keskustelu tervetullutta. Mää olen lähinnä hämmentynyt. En tuomitse, en halua loukata.