5-vuotias temppuilee mustasukkaisuuttaan. Mikä avuksi?

Minulla oli maailman kiltein ja reippain ja ystävällisin tyttö viime vuoteen asti. Hänellä on melkein 4 vuotta vanhempi isoveli, ja noin vuosi sitten syntynyt pikkuveli. Minusta tuntuu kuin koko tyttö olisi muuttunut pikkuveljen syntymän jälkeen. Olen joutunut sanomaan välillä, että odota, luetaan se satu sitten, kun olen syöttänyt tuon pienimmän tai että mennään vaan puistoon kunhanveli käy päiväunille, jos ei sada jne. Tytär vetäytyy usein leikkimään yksin , koska ei siedä pienempää sisarusta. Hän jättää huomiotta, jopa huutaa pikkuveljelle. On mustasukkainen. Jos leikin puistossa 10 min. pienimmän kanssa ja keskitän huomioni keskimmäiseen 30

min. ajaksi, saan silti kuulla, miten tyhmä äiti on ja veli vasta tyhmä onkin. Tytär meni osa-aikahoitoon, että saisi omia kavereita, mutta silti vetää karmeat raivatut, jos en ehdi "teekutsuille" hoidon jälkeen, kun pitää nukuttaa pienimmäinen unille. Vaikka näitä raivareita on ymmärretty ja välillä vedetty rajoja, minusta tuntuu, että hän on aina vähän onneton. Ei naura enää kuten ennen. Isoveljestä pitää. Vanhimman kanssa ei koskaan ole ollut tällaista.