Itsemurhalla uhkailu. Auttakaa.

Et ole vastuussa aikuisen asumusero-kumppanisi psyykkisestä pärjäämisestä. Kuulostaa tietoisilta yrityksiltä pitää sinut "koukussa" ja henkisessä otteessa noilla uhkauksilla ja puhelimen sulkemisella. Sano hänelle, että voit yrittää auttaa ja kuunnella mutta siihen et voi nyt lähteä että murehdit tykönäsi hänen vointiaan kun ei ole edes puhelin päällä. Sekin klisee on totta, että jatkuvasti itsemurhalla uhkaileva ja huomiota sillä hakeva hyvin todennäköisesti jättää sen tekemättä. 

Usein itsemurhalla uhkailevat eivät ole oikeasti kykeneviä siihen, yrittävät vain manipuloida. Kokemusta on monesta, joka uhkaa, mutta ei sitä tee.

Entinen poikaystäväni uhkaili itsemurhalla kun olimme eronneet enkä suostunut palaamaan yhteen. Selitin uudelleen eron syyt enkä enää vastannut puheluihin tai viesteihin. Puhdasta manipulointiahan tuo on. Hengissä on tänä päivänäkin.

Mielestäni tarvitset tukea itsellesi jaksaaksesi. Mies pitää sinua vallassaan uhkailuillaan ja yrittää määrätä elämääsi. Hän tekee omat valintansa, sinä omasi. On kohdellut sinua huonosti ja nyt kuitenkin odottaa apua sinulta. Soita sen paikkakunnan mielenterveyspolille ja kerro asiasta. He tekevät kotikäynnin tarvittaessa. Sinun osuutesi päättyy siihen, kun annat asian viranomaisille. Vaihda sitten puhelinnumerosi, sitä ei tarvitse antaa edes miehen sukulaisille. Ryhdy elämään omaa elämääsi ja lakkaa miettimästä tuon miehen asioita. Et ole hänelle velkaa mistään.

Luin tänään netistä,  että on tapauksia, jotka  ovat uhanneet ja  lopulta tehneet itsemurhan. Tiesin jo kauan sitten, että ihminen voi puhua siitä tai olla puhumatta, silti tekee sen. Riippuu ihmisestä,

Mies yritti itsemurhaa aiemmin, tosin ei liittynyt minuun. Eräs henkilö ehti pelastaa. Hän oli ottanut yliannoksen lääkkeitä. Joutui teho-osastolle, henki oli ollut hiuskarvan varassa. Hän sanoi, että oli pettynyt, kun oli herännyt. Tiesin jo sitä ennen, että hän on itsetuhoinen. Tiedän toki tuonkin, että tuo uhkailu on piinaamista, manipulointia ja koukuttamista. Kysymykseni kuuluukiin: onko sosiaalitoimessa tahoa, joka on keskittynyt perheasioihin ja josta saisin hankittua tuolle ihmiselle lähimmän omaisen?

Kiitos, tuossa tulikin hyvä neuvo. Hänen paikkakuntansa mielenterveyspolia en tiedä. Joten ainoa taho, joka voisi auttaa olisi sosiaalitoimi täällä. Voisivatko he hoitaa asian?

Muuta keinoa en keksi. En ole perehtynyt näihin asioihin.

Hänen elämäänsä en elä.

Haluan hänestä eroon, kunhan ei sentään itsemurhaa tee ja kunhan hankkivat tuolle itsemurhakanditaatille lähimmän omaisen, se riittää.

No keskimäärinhän miehet tekevät itsemurhia ja naiset uhkailevat niillä (tekevät feikki-itsemurhia).

Näkisin, että varsinkin miesten osalla uhka voi olla todellinenkin. Silloin asiasta on ilmoitettava viranomaisille ja heidän riskianalyysinsä jälkeen sitten äijä viedään joko pehmustettuun koppiin tai lähetetään kotiin. Sinulla ei ole muuta vastuuta kuin ilmoittaa asiasta.

Voit tehdä sosiaalitoimeen huoli-ilmoituksen, että olet huolissasi hänestä ja hänen pärjäämisestään, vähän samaan tapaan kuin lapsesta lasun. Sos. toimen pitää se kirjata ja selvittää asiaa.

No se ero nyt kuntoon niin et ole enää lähin omainen. Nuo muut ovat muutoin vastanneet hyvin, lue ja sisäistä ne viestit. Voit myös pyytää poliisia käymään paikalla jos epäilet et nyt mies on ottanut hengen itseltään. Mutta aseta raja: nyt olen varottanut viranomaisia ja enempää en voi tehdä.

Kiitos vastauksista! Juuri niin. Tarkoitus onkin ilmoittaa ja pakkohan se on, joten mikä   se taho on, johon teen ilmoituksen? Poliisia en ryhdy enää pyytämään-nyt sen saa tehdä se tuleva lähin omainen, joka asuu samalla paikkakunnalla, eikä satojen kilometrien päässä. Ja toinen pointti on myös se, että tarkoitus on asettaa rajat tuolle uhkailulle.

Poliisia olen joutunut pyytämäänkin, enää en pyydä. Nyt saa riittää.

Tää uhkailu ja henkinen väkivalta saa  riittää.

Voit ilmoittaa poliisille, jos hän uhkaa itsarilla. Poliisi vie hänet lääkäriin, joka tekee tarkkailulähetteen osastolle.

Ei lähiomasia vain "hankita". Otat virallisen eron, soitat sosiaalitoimeen että mies on itsetuhoinen ja asia sillä selvä. Lähiomainen sitten on joku sukulainen tai sitten siihen ei kirjata ketään, ei ole sinun murheesi enää.

Mitä vittua te hyysäätte tuollaista itsekeskeistä paskasakkia? Ei muuta kuin kengän kuva perseeseen vaan. Itsemurhalla uhkailu on todella rankkaa henkistä kiristämistä, jota ei tule sallia missään muodossa.

Oli kuka tahansa kenen tahansa mielestä paska jne. minä en potkaise perseelle, ennen kuin hän on turvassa, eikä enää minun vastuullani.

Minun on muutenkin erittäin helppo unohtaa huonosti käyttäytyvät ihmiset.

Tulin kysymään neuvoa, en sitä, että ihmisiä haukutaan paskoiksi.

En voi kyllin kiittää teitä siitä, että neuvoitte minua.

xx kirjoitti:

Voit ilmoittaa poliisille, jos hän uhkaa itsarilla. Poliisi vie hänet lääkäriin, joka tekee tarkkailulähetteen osastolle.

ÄLKÄÄ kuunnelko tätä neuvoa. Olen itse mies ja olin kerran tilanteessa, jossa tyttöystäväni oli paniikkihäiriössä ja uhkaili itsemurhalla. Täysin välittämättä mistään muusta, hän jatkoi tätä monta tuntia. Kokoajan yritin häntä rauhoitella, kerroin kuinka rakastan ja muuta sellaista. Lopulta hän lukitsiutui huoneeseensa ja huusi tappavansa itsensä, vaikkei mitään syytä ollut. Mursin oven puskemalla siitä lävitse niin että saranat särkyityivät. Hän oli kuitenkin aivan paniikissa ja paniikkihäiriössä, joten soitin poliisin keskellä yötä, koska tajusin että minä en pysty tilannetta rauhoittamaan.

Poliisi tuli, avasin niille oven. Poliisit kutsuivat tytön paikalle j olin huokentunut koska tilanne päättyi.

Poliisin ensimmäinen kysymys oli, että olinko MINÄ ollut väkivaltainen tai hylkkääväinen häntä kohtaan! Ja hän sanoi heti että "kyllä".

Otettiin kuvat murretusta ovesta, rikotuista esineistä mitä hän oli paiskonut päin seiniä. Minut vietiin putkaan yöksi. Kaikesta tehtiin minun vikaani, koska minä olin mies.

Seuraavana aamuna, tyttöystävä tajusi mitä oli tapahtunut ja tuli poliisille selittämään asioiden oikean, eli ylläolevan kulun. Häntä ei uskottu, koska kuulemma kaikissa kotiväkivalta tilanteissa tapahtumat kävivät samaan malliin! Minä kerroin tilanteen, hän kertoi, sillä ei ollut väliä. Vaan sillä oli, mitä hän psykoosissa oli keskellä yltä sanonut.

Sain syytteen, sovittelut ja muut. 2 vuotta meni piinassa ja tuli vihdoin päätös että "minua ei kannata tuomita koska siitä tulisi liikaa haittaa hyötyyn nähden". En saanut siis tuomiota, mutta kihisen edelleen raivosta koska minua edelleen pidetään siis syyllisenä, vaikken tehnyt muutakuin yritin auttaa.

Tarinan opetus. Jos olet mies, älä KOSKAAN soita poliisia jos toinen osapuoli on nainen.

ei se "lähiomaisuus" mitään merkitse. et ole miehestä vastuussa. lähin omainen tarkoittaa sitä, että jos mies joutuu esim. sairaalaan, niin soittavat sinulle, mikäli mies on antanut siihen luvan.  et ole miehen huoltaja, hän on aikuinen.  joka kunnassa on mielenterveystoimisto, googlaamalla löydät sen yhteystiedot.

Alhaisinta ikinä on uhkailla erotilanteessa itsemurhalla.

Kuten monet jo kirjoittivatkin, et ole vastuussa exäsi mielenterveydestä. Tai pärjäämisestä muutenkaan. Aikuisen tulee huolehtia itsestään. Voit kyllä osoittaa hänelle huoltasi kehottamalla hakeutumaan hoitoon ja auttamalla siinä sekä sanoa, että hän on sinulle kuitenkin ihmisenä tärkeä, etkä toivo hänen tekevän moista. Tee kuitenkin samalla selväksi, että yhteenpaluuta ei tule tapahtumaan, vaikka mitä tapahtuisi.