Ihana ilma ulkona, mutta kun katsonkin ulos niin alan melkein itkeä

Vierailija

Tuota ulkoilusäätä ei ole tehty nautittavaksi hänen seurassaan, johon rakastuin, eikä elämälläni ole enää mitään väliä. Jos olisin yksin lähtisinkin varmaan metsään rauhoittavalle kävelylle, mutta en voi, minulla on mies ja lapset. Mies ei ole edes kotona, en voi jättää lapsia ja vain mennä. Miksi ihmisen pitääkin rakastua kunnolla vasta aikuisena perheellisenä, jolloin mikään ei ole enää sopivaa? Ja miksi jos rakastuu kerrankin ja uskoo ja luulee sen olevan todellista niin se ei olekaan? Miksi aurinko paistaa juuri tänä syksynä kun monta vuotta meni syksyt ihan sumussa  ja pilvisinä? Tänä syksynä on muutenkin ollut ehkä kauneinta säätä ikinä (kauniit aamu-usvat, revontulia jne.)

Kommentit (5)

Vierailija

No hohhohhoijakkaa. Onpa nyt niin kurjaa kun ei kaikkea saakaan elämässä. Omia valintoja, mikään pakko ei ole oman miehen kanssa olla jos et häntä oikeasti rakasta.

Vierailija

Lähde vain rauhoittavalle kävelylle kauniiseen syysluontoon raikastumaan äläkä haudo pääsi sisällä rakkausjuttuasi, koska siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. Hyväksy se, olet aikuinen nyt ja sinulla on lapsia.

Eli mene kävelylle ja ota hyvänen aika ne lapset mukaasi. Älä lapsillesi kosta rakkausräytymistäsi pilaamalla heiltäkin syyskuisen kokonaisen ainutlaatuisen päivän.

Vierailija

Hulluinta on, etten enää edes halua tai varsinkaan kuvittele saavani sitä toista miestä, mutta en silti ole onnellinen. Se ikäänkuin valaisi sen tosiseikan, että olen valinnut väärän miehen enkä suinkaan saanut elämältä edes suunnilleen haluamaani. Ehkä se tässä juuri hirvittää, totuus on, etten minä tätä halunnut. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Lähde vain rauhoittavalle kävelylle kauniiseen syysluontoon raikastumaan äläkä haudo pääsi sisällä rakkausjuttuasi, koska siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. Hyväksy se, olet aikuinen nyt ja sinulla on lapsia.

Eli mene kävelylle ja ota hyvänen aika ne lapset mukaasi. Älä lapsillesi kosta rakkausräytymistäsi pilaamalla heiltäkin syyskuisen kokonaisen ainutlaatuisen päivän.

Lapsille se olisi varmaan ainutlaatuisen tylsää. En ole sillä tuulella, että jaksan viihdyttää, tai kuunnella marinoita. Kun olin lapsi kävelimme äitini kanssa jonnekin vain jos oli asiaa.

ap

Vierailija

Ja jos kysyn lapsilta haluatteko lähteä kävelemään, ei ne varmaan halua. Ja jos toinen haluaakin, niin alkaa satavarmasti kohta marista, ettei "tämä ollut sitä mitä halusi eli on tylsää". 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat