Miksi tunnen myötätuntoa kiusaajaani kohtaan?

Vierailija

Miksihän? Eikö yleensä kiusatun pitäisi halveksua ja inhota kiusaajaansa?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Tai sitten olet lämmin ja herkkä ihminen, joka on vielä tarpeeksi fiksu ymmärtämään miksi kiusaaja kiusaa. Kiusaajallahan se ongelma ja paha olo on, jota on purettava viattomiin kanssaihmisiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä nyt perjantaina viiniä hörppiessäsi yrität täällä esittää, että kiusaaminen ei sulla tunnu missään.

Tottakai se tuntuu ikävältä. En vaan pysty inhoamaan häntä kun tiedän että hän tekee niin vain koska häbnellä on itsellään niin paha olla. En haluaisi että kenelläkään olisi paha olla. Kyllä minä tiedän että hänellä on paha olla ja tiedän senkin että hän haluaisi minullakin olevan, mutta ei hänen kiusaamisensa tee oloani pahaksi, ei ainakaan niin pahaksi kuin miten paha olla hänellä itsellään on. Enkä ole juonut tänään muuta kuin vettä. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten olet lämmin ja herkkä ihminen, joka on vielä tarpeeksi fiksu ymmärtämään miksi kiusaaja kiusaa. Kiusaajallahan se ongelma ja paha olo on, jota on purettava viattomiin kanssaihmisiin.

No olet kyllä oikeassa siinä että herkkä ainakin olen. En siis herkkä loukkaantumaan, minua on vaikea loukata. Mutta muuten olen herkkä. Ymmärrän ihmisiä mielestäni aika hyvin. Olen yrittänyt kehittää henkistä puoltani ja ilmeisesti se on onnistunut. En täytä elämääni enää vihalla. Ap

Vierailija

Kykenetkö tuntemaan vihaa ylipäätään? On ihan normaali/terve/tarpeellinen taito, jolla pidetään yllä ja puolustetaan omia rajoja ja oikeuksia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kykenetkö tuntemaan vihaa ylipäätään? On ihan normaali/terve/tarpeellinen taito, jolla pidetään yllä ja puolustetaan omia rajoja ja oikeuksia.

En voi sanoa että tuntisin nimenomaan vihaa, se on liian vahva tunne jota olen oppinut välttelemään. Pettymystä tunnen kyllä. Ap

Vierailija

No se on hienoa, että et vihaa. Itse olen pahasti koulukiusattu aikanaan ja nyt yli 3-kymppisenä työkyvytön jne., ja mua kiusattiin viimeksi nyt pari vuotta sitten, kun yritin amiksessa opiskella. Kiusaajat mun ikäisiä naisia, enkä voi todellakaan sanoa että mitään empatiaa tuntisin heitä kohtaan.

Jos 3-kymppisenä järjestelmällisesti kiusaa toista ihmistä, niin eipä siinä kyllä enää mitään ymmärrystä tule herua- tosin yhtä lailla mua peruskoulussa kiusanneet olivat ns. menestyjiä. Pahin heistä, siis naispuolisista kiusaajista, oli 10:n tyttö lääkäriperheestä, vieläpä huikean kaunis. Ja täysin läpimätä ihminen. Tiedän, että on nykyään erikoislääkäri ja kolmen lapsen äiti. En todellakaan tunne myötätuntoa, kun itse olen jäänyt kouluttamattomaksi ja köyhäksi.

Mutta siinä olet oikeassa, viha syö ihmisen sisältäpäin ja vie kaikki voimat. Siksi pyrin parhaani mukaan välttämään vihaa niitä kohtaan, joita en enää joudu kohtaamaan. Itse siinä kärsin, jos vihaa haudon mielessäni, eivät ne vihan kohteet siitä kärsi. Nauraisivat vaan, jos tietäisivät, miten kärsin.

Käyttäjä97
Seuraa 
Liittynyt17.10.2015

^ Ei muuten ole kaukaa haettu tuo tukholmasyndroomakaan.. Itse olin lähes kiitollinen (!) kun toinen noista toissa vuonna mua kiusanneista naisista loppuvuodesta muuttui yhtäkkiä ystävälliseksi, toinen ei todellakaan, mutta tuo muutos oli aivan järisyttävä. Luulen, että päätti jostain syystä ollakin yhtäkkiä "empaattinen", kai halusi ikäänkuin ottaa muiden opiskelijoiden silmissä korostetusti uuden roolin. Peliä sekin, hän oli erittäin dominoiva ja luokan ns. johtajapersoona.

Mutta siis mun olemattomasta itsearvostuksesta kertoo että olin jotenkin kiitollinen sellaisesta, minkä kuuluisi olla itsestään selvää, eli siitä että mua kohdellaan kuten muita..

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat