Lue keskustelun säännöt.
Läheiset eivät ymmärrä sitä etten kertakaikkiaan halua lapsia
21.10.2015 |
Järkihän tässä lähtee! Joka hemmetin kerta kun ollaan lähisuvun kanssa koolla niin eiköhän joku ota asian puheeksi. Aletaan kyselemään että millonkas saataisiin "pikkujalkojen tepastelua" kotiin.
Ja minulla kun ei nuo pikkujalat voisi vähempää kiinnostaa. Haluan tehdä isoimman osan vuodesta hullun lailla töitä ja sitten matkustella jäljelle jäävät viikot/kuukaudet ympäri maailmaa. Ja olen sen verran onnekas että olen löytänyt miehen, joka ajattelee samalla tavalla. Kummallakin on myös sama fiilis lapsien suhteen, ei kiitos meille. Ikinä ei voi tietää mitä mieltä ollaan viiden tai vaikka kymmenen vuoden kuluttua, mutta tällä hetkellä ajatus tuntuu mahdottomalta.
Monesti on tästä asiasta lähisuvun kanssa puhuttu ja siltikään ei mene asia perille. Alkaa mennä itsellä jo hermot. Pitääkö sitä alkaa narttumaiseksi ja sanoa heille jo todella ilkeäsi asiasta? Vai olisko jollain parempi ratkasu?
Kommentit (20)
Sano ettet voi saada lapsia. Kohtu puuttuu. Siinähän ihmettelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minkä ikäinen olet?
28v.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sano ettet voi saada lapsia. Kohtu puuttuu. Siinähän ihmettelevät.
Kiitos helposta ratkasusta, tuo voi vaan herättää muutaman kysymyksen :D
Ap
Taatusti tulee mieli vielä muuttumaan! Pian alkaa biologinen kello tikittämään ja tajuat mistä jäät paitsi ilman lasta. Se tuo vaan niin paljon rakkautta että et halua jäädä siitä paitsi :-)
Vierailija kirjoitti:
Sano ettet voi saada lapsia. Kohtu puuttuu. Siinähän ihmettelevät.
Miksi pitää keksiä tekosyitä?
Mä itse olisin menettänyt kohtuni kohdunkaulasyövässä, ellen olis ollut vankasti lääkäreitä vastaan, että sitä ei saa viedä. Tuntuis aika ikävältä jos joku ihan läpällä tollaista heittelis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taatusti tulee mieli vielä muuttumaan! Pian alkaa biologinen kello tikittämään ja tajuat mistä jäät paitsi ilman lasta. Se tuo vaan niin paljon rakkautta että et halua jäädä siitä paitsi :-)
Ootkohan mun äiti/täti/mummo? :D Ja onneksi mun elämästä löytyy tällä hetkellä rakkautta sen verran että sillä pärjää :)
Ap
Mä olin vielä 32-vuotiaana valmis tekemään abortin, jos olisin tullut raskaaksi. Kaikille selvtin, miten en koskaan tulisi hankkimaan lapsia.
Biologinen kello alkoi tikittää 34 ikäisenä todella voimakkaasti, aloin kärsiä sairaalloisen vahvasta vauvakuumeesta. Onneksi tulin toisesta yrittämästä raskaaksi, perään hankittiin toinen lapsi ja nyt odotan kolmatta, laskettuaika on vähän ennen kuin täytän 41.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nyt 32 ja vielä ei kello tikitä. Ehkä joskus,mutta ei ainakaan vielä. Eikä ainakaan tässä maailmantilanteessa.
Minä tiesin jo teininä että en missään nimessä tule hankkimaan lapsia. Päätös on pitänyt, nyt ikää 42 vuotta, eikä edelleenkään minkäänlaista kiinnostusta omien lasten hankinnalle, vaikka lapsista muuten pidänkin. Perhe & lähisukukin lopetti "Kyllä se mieli vielä siitä muuttuu" - lausahduksen viljelemisen kun alkoi minulla 40-vuotis synttärit lähentymään. Onneksi minulla on ihania sisaruksia jotka ovat puolestani täyttäneet "lapsenlapsivelvollisuuden" vanhempiani kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 36 ja se kello ei tikitä vieläkään, en siis ole koskaan halunnut lisääntyä. Enkä halua!
Mä haluaisin lisääntyä paljon, mutta en jaksa pitää huolta kuin yhdestä lapsesta :/ ehkä jos kovasti rikastun, saan vielä iltatähtösen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 32 ja mua on auttanut se että taidan olla sukulaisten mielestä niin omituinen luonne, ettei ne oo ikinä kyselleet mitään tai odottaneet multa mitään normaalia. :D
Miten se liittyy tähän mitenkään, tuleeko ap joskus muuttamaan mieltään vai ei?! Ongelma on tässä ja nyt sosiaalisesti puunsilmäiset, epäkohteliaat sukulaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se loppuu kun täytät 40... Siihen asti kannattaa pysytellä sellaisista sukulaisista etäisyydellä ,jotka asialla painostavat.
Itse tosiaan jätin käymättä kaikissa suvun häissäkin, koska aina jos menin johonkin, multa kyseltiin miestilannetta ja ehdoteltiin "säälistä" vinkkejä joilla voisin ehkä miehen saada. Eikä uskottu kun sanoin etten halua. Sitten kun 40 tuli täyteen, alkoivat uskoa että tuo ei oikeasti taida lapsia hankkia.
En tajua miksi siitä pitää suuttua että sua ja miestäsi vähän "kiusaavat" asialla, sehän on sellaista hyväntahtoista kiusoittelua mitä läheiset ihmiset toisilleen sanailevat. Kun ei kerran ole kyse lapsettomuudesta, koska sitten siitä mainitseminen olisi julmaa. Kaikilla on joku asia josta vanhemmat ja sisarukset naljailee, se on normaalia elämää, miksi se pitää ottaa niin vakavasti?
Meillä töissäkin sinkuille vitsaillaan mahdollisista seurustelukumppaneista ym. eikä kukaan suutu, pitää nyt sen verran huumorintajua löytyä ettei jokaista pientä huomautusta ota tosissaan.
Kaikille ei vaan tule vauvakuumetta.
Itse päätin jo reilusti alle kaksikymppisenä etten edes yritä hankkia lapsia, päätöksessä pysyminen on ollut luontevaa ja helppoa. Nyt olen onnellinen kuusikymppinen eikä vieläkään kaduta. Eihän sitä mitenkään voi tietää mistä jää lapsettomana paitsi vai jääkö sittenkään. Sukulaisillani on paljon lapsia, joten täteilyä riittää muttei sekään ole pakollista.
Oma kello räjähti käsiin 33 vuotiaana. Siihen asti melkein vihasi lapsia.
Sinun kohdallasi haluun vain antaa sympatiat. Se todellakin on ärsyttävää, kun aivan koko ajan "heitetään läppää". Juu, osa on huumorilla ja turha repiä pelihousuja, kun toisella pilke silmäkulmassa. Kyllä se kuitenkin ärsyttää. En itselleni keksinyt mitään tapaa lopettaa tota mutta toivottavasti sinun suku on kivempi, huomaavaisempi. Jos ei, sano, että olet varannut ajan kohdunpoistoon.
Tuohan on upeaa, ap, että olette miehesi kanssa samaa mieltä että ei lapsia. Nauttikaa onnestanne älkääkö välittäkö kyselijöistä. Aika tekee tehtävänsä, kun ikäännytte painostus vähenee. On hyvä, että lapsettomuus on oma valintanne. Sitä saisivat muutkin kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi siitä pitää suuttua että sua ja miestäsi vähän "kiusaavat" asialla, sehän on sellaista hyväntahtoista kiusoittelua mitä läheiset ihmiset toisilleen sanailevat. Kun ei kerran ole kyse lapsettomuudesta, koska sitten siitä mainitseminen olisi julmaa. Kaikilla on joku asia josta vanhemmat ja sisarukset naljailee, se on normaalia elämää, miksi se pitää ottaa niin vakavasti?
Meillä töissäkin sinkuille vitsaillaan mahdollisista seurustelukumppaneista ym. eikä kukaan suutu, pitää nyt sen verran huumorintajua löytyä ettei jokaista pientä huomautusta ota tosissaan.
Kuule kyllä se vaan on julmaa, jos ensimmäinen ja lähes ainoa puheenaihe kun nähdään on, että mitä miesmarkkinoille kuuluu, kai sinulla joku on, ja jos sanoo että ei ,niin aletaan miettiä mistä miehen puute johtuu. "Sinun pitäisi meikata ja laittautua" tai päinvastoin "sinun pitäisi olla luonnollisempi". Tai "miehiä pelottaa kun olet miehisellä alalla, joten sinun pitäisi olla korostetun söpö ja naisellinen". Ja jos yrittää sanoa, että ei, minä en etsi mitään miestä joten olen vaan mikä olen, niin sitä ei uskota millään, vaan jatketaan tuputtamista - eihän kukaan paitsi joku lesbo tai kevytkenkäinen nainen halua olla ilman miestä ja lapsia!
minkä ikäinen olet?