Vapaaehtoisesti yksilapsiset perheet!

Koska...

...taloudellisesti menee oikein hyvin yhden lapsen kanssa, jos hankkisimme lisää lapsia tulisi lisää kuluja, pitäisi hommata ainakin isompi asunto.

...halutaan päästä helpolla. Yhden kanssa on hoidettu uhmailut ja yövalvomiset jne. Nyt on seesteinen aika, eikä halutaan enää tässä vaiheessa luopua siitä.

...lapsella ei sinänsä ole "tarvetta" sisaruksille, kaksi melkein samanikäistä serkkua asuvat samassa kerrostalossa, näkevät päivittäin.

...eka raskauteni oli hyvin vaativa, olin petipotilaana käytännössä 5kk. En halua joutua kokemaan sitä uudestaan.

...meillä on kaikilla omaa aikaa ja sitä paljon puhuttua "laatuaikaa". Ehditään miehen kanssa oikeen hyvin harrastaa myös omia juttuja. 

Varmaan se on niin, että kun on saatu se yksi, käy selväksi minkälainen vaiva se on. Sitten on selvää että yksi saa luvan riittää.  (ei ole siis omaa kokemusta)

Sitä paitsi lapsi on iso menoerä, ja parmempi että yksi lapsi saa enemmän kuin että joutuu jakamaan kaiken sisaruksen kanssa.

Lapsen alkutaival oli niin vaikea ettei samaa enään jaksaisi uudestaan, lisäksi muija on muuttunut kusipääksi lapsen tultua kuvioihin.
Ehkä jonkun uuden nuoren muijan kanssa voisin harkita.

Ollaan vaan niin vatun laiskoja :D Meidän esikoinen on ollut aina "helppo" lapsi ja ei uskota että voitais olla näin onnekkaita uudestaan.

Raskausaika oli ihan kamala ja kivulias, synnytyksessä meinasi lähteä henki (niin minulta kuin lapseltakin) enkä jaksa uskoa että toinen raskaus menisi sen helpommin. 

Ei siis oikein uskalleta hankkia enempää lapsia. Ja juuri nyt ei haaveillakkaan sen enemmästä lapsimäärästä ja vaikea kuvitella että koskaan haaveiltaisikaan. Ei kumminkaan koskaan saa sanoa ei koskaan :)

Haluamme säilyttää hyvän elintason. Ja minä en ole lapsentekokone. Maailmassa on jo tarpeeksi väkeä. Saamme koko ajan monilapsisten perheiden kadehdintaa osaksemme: "no helppohan teidän on matkustaa jne" Nauran paskaisesti näille ja kerron, mihin olemme seuraavaksi menossa.

Esikoinen on ollut koko elämänsä ajan hyvin sairas joten eipä tässä ole oikein ehditty toista lasta edes harkitsemaan. Ja esikoisen sairaus tulee viemään paljon meidän aikaa ja voimia vielä pitkän aikaa joten toista lasta ei aleta tähän tilanteeseen hankkimaan. Pitää keskittyä tuohon esikoiseen vaan :)

Maailma on jo väkeä pullollaan, minä en tän enempää halua maata kansoittaa. Adoptio voi olla joskus vaihtoehto, mutta ei vielä vuosiin.

Itse aion hankkia enemmän kuin yhden, koska muuten lapsella aina tylsää ja on yksin sekä hankkii mielikuvitusystäviä, kun muita ei ole.

Esikoinenki oli vahinko (hyvin iloinen sellainen lopulta) mutta sitä vahinkoa ei toivottavasti tulla toistamaan. Miehen ja minun haave ei ikinä ole ollut vauva, vaan enemmänkin mukava elintaso ja matkustelu. Ja meidän esikoinen on passannut tähän kuvioon hurjan hyvin ja hän on kyllä meidän silmäterä. Ikuinen ainokainen sellainen varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Itse aion hankkia enemmän kuin yhden, koska muuten lapsella aina tylsää ja on yksin sekä hankkii mielikuvitusystäviä, kun muita ei ole.

Ehkä jos sen lapsen kasvattaa niin noin ei käy. Ja mielikuvitusystävät on ihan normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Haluamme säilyttää hyvän elintason. Ja minä en ole lapsentekokone. Maailmassa on jo tarpeeksi väkeä. Saamme koko ajan monilapsisten perheiden kadehdintaa osaksemme: "no helppohan teidän on matkustaa jne" Nauran paskaisesti näille ja kerron, mihin olemme seuraavaksi menossa.

Älä viitsi olla niin ilkeä monilapsisille. Oletko ajatellut, että heille tulee paha mieli siitä, kun kehuskelet sillä miten helppoa teidän elämä on? Onhan sen toisen lapsen hankinta oma valinta, mutta niin kuin ei tiennyt ennen esikoistakaan, ei tiedä toisenkaan kohdalla, millaista elämä tulee olemaan uuden tulokkaan syntymän jälkeen. Vähän niinkuin lapseton kehuu lapselliselle elämänsä helppoutta ja sitä kuinka pääsee matkustamaan minne haluaa ilman lasta vaivoinaan. Samalta tuntuu sinun kehuskelusi monilapsisen perheen mielestä.

Me sovimme lapsilukumme jo ennen ensimmäistäkään. Molemmat halusimme yhden lapsen, ei enempää. Kun lapsemme syntyi miehelleni tehtiin vasektomia. Eli ei käy mielessä lisälapset. En osaa sen kummemmin eritellä miksi emme halua jotain mitä emme halua. Ainokaisemme on meistä ihana ja meillä on helppo ja kiva elämä kolmisin. Lapsi on alusta saakka ollut iloinen, vaivaton ja mainio tapaus. Olen varma, että toisella kerralla ei olisi käynyt näin hyvä tuuri. En tiedä yöheräilystäkään mitään ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Itse aion hankkia enemmän kuin yhden, koska muuten lapsella aina tylsää ja on yksin sekä hankkii mielikuvitusystäviä, kun muita ei ole.

😄😀

Välillä käy mielessä mitä jos toinen, mutta se olisi niin pitkä projekti. Eka oli helppo enkä usko että yhtä hyvä tuuri kävisi. Nyt vaan on niin kivaa kolmisin. Jos olisi ollut parempi työtilanne aikaisemmin, säännölliset tulot, ehkä olisi voinut harkita toista.

Yksi lapsi, todella rakas, ei kaivata enempää! Samoja syitä kuin edellä; elämä on helppoa ja mukavaa, ei tarvi valitella väsymystä tai köyhyyttä, voi mennä melko iisisti, jää paljon aikaa olla muutakin kuin isä/äiti.

Mulla on outo tunne siitä, että yhdestä lapsesta kahteen ois suurempi muutos kuin nollasta yhteen..

Lähipiirissä paljon 2- ja 3-lapsisia perheitä, enkä mä pystyis elämään siinä hulinassa ja metelissä mtä lapsilauma aiheuttaa. Toki meilläkin lapsesta ääntä lähtee ja me riehutaan mukana, mutta ei ole sellasta jatkuvaa kinastelua.

En usko että elämänlaatu paranisi josnllisi enemmän lapsia, päinvastoin.

lapsella kuintekin kavereita tarhasta janomalta pihalta sekä mun kavereiden saman ikäidiä lapsia, jotka tubtenut koko ikänsä, sukulaisista puhunattakaan.

Ei vaan fyysisesti/henkisesti kestetä enää sitä yövalvomista. Täyttä helvettiä oli ensimmäiset 7kk vauvan elämästä. Eikä haluta riskeerata että noin käy uudelleen.

Ei edes haaveilla toisesta vauvaikäisestä. Ei käy mielen vieressäkään :D

Taloudellisen tilanteemme ja tyttömme pahan uhmaiän (on muutenkin luonteeltaan todella voimakastahtoinen + uhma päälle...) vuoksi emme ainakaan näillä näkymin tee toista lasta.. Suoraan sanottuna en jaksaisi jos tulisi toinen yhtä voimakastahtoinen lapsi. :(

Ensimmäisen saamiseen meni aikaa 7 vuotta ja rahaa myös erittäin reilusti. Kärsittiin siis lapsettomuudesta. Toisesta ei haluta/uskalleta/voida edes haaveilla. En voi millään alkaa taas siihen henkiseen ja FYYSISEEN vuoristorataan, esikoinenkihan siinä rytäkässä kärsis.

Ollaan onnellisia tästä meidän ihanasta ainokaisesta, rakkain asia meidän maailmassa ♡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluamme säilyttää hyvän elintason. Ja minä en ole lapsentekokone. Maailmassa on jo tarpeeksi väkeä. Saamme koko ajan monilapsisten perheiden kadehdintaa osaksemme: "no helppohan teidän on matkustaa jne" Nauran paskaisesti näille ja kerron, mihin olemme seuraavaksi menossa.

Älä viitsi olla niin ilkeä monilapsisille. Oletko ajatellut, että heille tulee paha mieli siitä, kun kehuskelet sillä miten helppoa teidän elämä on? Onhan sen toisen lapsen hankinta oma valinta, mutta niin kuin ei tiennyt ennen esikoistakaan, ei tiedä toisenkaan kohdalla, millaista elämä tulee olemaan uuden tulokkaan syntymän jälkeen. Vähän niinkuin lapseton kehuu lapselliselle elämänsä helppoutta ja sitä kuinka pääsee matkustamaan minne haluaa ilman lasta vaivoinaan. Samalta tuntuu sinun kehuskelusi monilapsisen perheen mielestä.

Tämä kommentti on sarkasmia, mutta kommentoin kuitenkin. Jos joku on niin naiivi, ettei tiedä, että kaksi tai kolme lasta vaatii enemmän rahaa, aikaa, valvomista, siivoamista, neliöitä, tilaa autoon, sairastelua, raskauksia, synnytyksiä, imetystä, vaippoja jne. kuin yksi lapsi, niin saisi jättää sen yhdenkin tekemättä.

Kannattaa ehkä seurata hetki suurperheen lähtöä esim. pienelle reissulle tai vaikka kauppaan ja miettiä miten se poikkeaa yksilapsisen perheen arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse aion hankkia enemmän kuin yhden, koska muuten lapsella aina tylsää ja on yksin sekä hankkii mielikuvitusystäviä, kun muita ei ole.

Mulla oli sisaruksia, mutta leikin paljon yksinkin eikä mulla ollut koskaan tylsää.

Nyt olen itse yksilapsinen ja lellin lastani huomiollani, jonka hän saa kokonaan, toisin kuin itse keskimmäisenä :)