Kuinka pitkään olit lapsen/lasten kanssa kotona?

Kyselyikä

Miten päädyit/päädyitte tähän ratkaisuun?
Kadutko?
Minkä ikäisiä lapsi/lapset ovat nyt?
Uskotko valinnalla olleen merkitystä lapsen kehitykseen positiivisella tai negatiivisella tavalla?

Kommentit (15)

Vierailija

Lapset oli 3 ja reilu 5 vuotiaat kun menivät ekan kerran hoitoon eli sillä tavalla ajatellen olin kotona n. 6 vuotta. Ilman ansiotyötä en taas ole ollut kuin äitiysloman. Kodin ulkopuolella teen töitä edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti eli kai mä edelleen olen edelleen kotona olen osittain.

Enemmän olen ajautunut ratkaisuun kuin päätynyt siihen, elämäntapa.

En kadu valintojan tuon suteen.

Lapset on nyt 7 ja 9.

Lasten hoidon aloittamisella oli posittiivisia vaikutuksia etenkin kuopukselle. Sillä että vanhemmat on paljon kotona on ollut positiivisia vaikutuksia molemmille. Negatiivista toki tietty epäsäännöllisyys elämäntavassa.

Vierailija

Olin yhteensä 9 v kotona. Menin töihin kun nuorimmainen meni eskariin. Olen erittäin tyytyväinen päätökseemme hoitaa lapset itse, meidän lapsethan ne on! Paras päätös ikinä. Lapset nyt 14v, 12v ja 11v, kaikki hyviä koululaisia.

Vierailija

Olin kolmen lapsemme kanssa kahdeksan vuotta kotona. Lähdin töihin kun nuorin täytti kolme vuotta. Viihdyin kotona hyvin, mutta oli ihanaa lähteä töihin varsinkin kun olin kotona olon aikana opiskellut kokonaan uuden ammatin.

Mieheni äiti oli lastensa kanssa aikoinaan kotona kymmenisen vuotta ja siksi mies halusi, että minäkin olen. Hän teki paljon myös reissutöitä silloin ja raha-asiat meillä oli järjestyksessä. Nyt lapset ovat 9-14 vuotiaita kohteliaita, rauhallisia ja erittäin hyviä tekemään käytännön asioita. Minulla ja lapsilla on aina ollut todella hyvät välit ja emme riitele oikeastaan koskaan vaan selvitämme puhuen vaikeatkin asiat.

Vierailija

Esikoista hoidin kotona 1,5-vuotiaaksi ja mies 2-vuotiaaksi asti. Sitten päiväkotiin.

Kuopusta hoidin kotona 2-vuotiaaksi ja mies 3-vuotiaaksi. Sitten päiväkotiin.

Molemmat ovat jo teinejä, pidän heitä keskivertonormaaleina, enkä osaa sanoa, että kotona kasvattaminen näkyisi jossain. Hyväntuulisia ja kilttejä ovat, mutta oletan sen olevan luonteenpiirre.

Kaverin lapset, jotka on laitettu päiväkotiin 9kk:n iässä vinkuvat ja rutisevat kaikesta, mutta pidän sitäkin luonteenpiirteenä.

Vierailija

Kaksi vanhinta lasta on hoidettu kotona eskariin asti ja nuorin 2,5v:ksi ja sittenkin oli lyhyempiä päiviä päiväkodissa. Itse menin töihin esikoisen täytettyä 1v, toisen ollessa vähän vajaa 2v ja kolmannen ollessa 2,5v. Vanhimmat lapset saatiin hoidettua kotona tekemällä työt ristiin miehen kanssa.

Lapset ovat 16v, 14v ja 10v. Ovat kivoja, täysipäisiä ja osaavat keskittyä. Oletan että

Vierailija

Olin kahden lapsen kanssa yhteensä kuusi vuotta kotona. Esikoinen meni tuolloin suoraan eskariin ja kuopus oli 4-vuotias aloittaessaan päivähoidon. Mitään negatiivista en ratkaisusta keksi. Lapset pärjäävät loistavasti koulussa ja ovat sosiaalisia.

Vierailija

Olen ollut joka lapsen kanssa kotona n.11kk, pk alettua olen ollut osan kanssa osittain kotona (50-80% työajalla) 1.5v ikään. 

Ei kaduta, ratkaisu on ollut oikea, koska olen kutsumustyössä, enkä kovin hyvä/maltillinen kotiäiti. Ratkaisu on sopinut myös lapsillemme siinä, että he ovat ollee rytmikkäitä (päiväkotirytmissä jo kotona), nukkuneet täydet yöt, kävelleet ja ilmaisseet itseään sanoin päivähoidon alkaessa.

Lapset ovat hyötyneet hoidosta hyvän, aktivoivan päiväohjelman kautta. He ovat kaikki kehittyneet erinomaisesti, ja pärjäävät hyvin sosiaalisissa tilanteissa.

Ainoa mitä toivoisin, on työnantajalta jousto työajassa. Ideaali olisi minusta n.6h työpäivät esim.4pvää viikko, jolloin me kaikki nauttisimme sekä virikkeistä, että kodin levosta.

Vierailija

Minulla nyt 5-, 4- ja 2-vuotiaat. Kotona olen pääsääntöisesti ollut kohta 6 vuotta. Lapset välillä osa-aikaisesti päiväkodissa, koska parin kuukauden osa-aikainen työpätkä oli välissä. Ihan järkeviä muksuja nuo ovat ja erityisen taitavia ovat kielellisesti ja ystävyyssuhteissa.

Tylsää meinaa kotona kuulemma olla ja välillä se näkyy ja kuuluu naapurin seinän taaksekin. Toivottavasti ei jää lapsille traumoja niin kuin mulle. Olin kotihoidossa koko lapsuuden ja aina koin erilaisuutta muihin nähden sen suhteen koululaisena. Tällaista tää työttömän elämä nyt kuitenkin on, että lapset ovat kotihoidossa, vaikka juurikin tuon kohta 6v toivoisi jo pääsevän kiinni päiväkotiarjesta. Onneksi eskari alkaa syksyllä.

Vierailija

2 vuotta ja mies siihen päälle 1/2 vuotta.

En olisi jaksanut pidempään kotona, lapsikin lopetti päiväunet vajaa 2v vanhana. Mulla on mielenkiintoinen ja haastava asiantuntijatyö.

Mies olisi puolestani saanut olla pidempäänkin, mutta tuo puoli vuotta oli hänen valintansa.

 Eli lapsi lähti tarhaan 2,5-vuotiaana.

Vierailija

Lapsi meni tarhaan 1v 1kk vanhana. On nyt kolme ja on edelleen samassa tarhassa. Koko tämän ajan on välillä ollut täysiä viikkoja ja välillä yhden-kaksi päivää viikossa. Kesäisin on pitkät ajat kotona. Lapsella menee todella hyvin. Hän voi hyvin, on hyvin sosiaalinen ja ikäisekseen kehittynyt (laskee numeroita pitkälle toisellekymmenelle, on kiinnostunut kirjoittamisesta, puhuu sujuvasti, leikkinyt jo kaksivuotiaasta juonellisia yhteisleikkejä muiden lasten kanssa). Hyvä ikä olisi minusta ollut 1,5vuotiaana tarhaan, mutta ei lapsi tuosta yhden vanhanakaan sen aloittamisesta ole kärsinyt. Tykkää edelleen olla siellä paljon ja on kiintynyt myös päiväkodin täteihin ja muihin lapsiin. Turvallisesti kiintynyt, tasapainoinen lapsi on meillä.

Vierailija

10 kuukautta esikoisen kanssa. Ollaan molemmat opiskelijoita, joten siinä vaiheessa lapsi ei mennyt hoitoon vaan isä astui enemmän remmiin. Ratkaisu oli hyvä, koska meidän ajankäyttö on tehostunut ihan mielettömästi lapsensaannin myötä. Isä osaa hoitaa lasta ja kotia yhtä hyvin kuin minäkin ja on läheinen lapsen kanssa. Ollaan samalla aaltopituudella arjessa, koska meidän vastuualueet ja kokemusmaailma ovat samat. Huono sen takia, että meidän elämä on ollut todella kiireistä, meillä on yhteinen kalenteri ja läpsystä vaihto pahimmillaan. Tosin stressikaudet eivät ole jatkuvia vaan osuvat lukukausien loppuun ja tämä on ollut meidän yhteinen valinta, joten siedetään se epämukavuus. Meistä on tullut tiimi  ja koen sen tosi arvokkaana asiana, koska ennen lasta kotityöt ja arjen pyörittäminen oli enemmän mun heiniä. Nyt me ollaan oikeasti tasa-arvoisia kumppaneita ja mulla ei ole mitään arjen pikkuapuria vaan ihan aikuinen ihminen joka näkee mitä pitää tehdä ja tekee sen ilman mitään erillistä käskynjakoa.

Nyt jäin äitiyslomalle. Opinnot ovat valinnaisia vaille valmiit. Mies opiskelee tämän vuoden kokonaan ja ensi syksynä kun kuopus on 10 kk se ryhtyy sitten enemmän lastenhoitoon. esikoinen on edelleen kotona, ensi syksynä varmaan harkitaan jotain pari kertaa viikossa olevaa pikkukoulua sille. en nyt välttämättä pitäisi pahana jos se onkin eskariin asti kotona, mutta etukäteen on vaikea suunnitella. Valmistutaan varmaan vuoden päästä keväällä ja sitten saatan hakeutua jatko-opintoihin.

Vierailija

Olin kotona niin kauan kuin esikoinen meni eskariin. Keskimmäinen oli 3v ja kuopus 1v. Halusin olla kotona. Toiveeni olisi ollut, että olisimme saaneet kaikki kolme lasta ihan peräkkäin ja olisin aloittanut opinnot, kun kuopus oli 3v. Mies halusi lapset isommalla välillä. Harmi vain, että kuopus sitten joutui aloittaan päiväkodin 1-vuotiaana. Hyvin kaikki meni kuitenkin. Meillä ei ole sairasteltu. Ehkä yksi sairaspäivä/lapsi on ollut vuosittain päiväkotiaikana. Nyt nuorin on jo 4. luokalla koulussa.

Kotihoito oli lapsille hyväksi. Ei me pelkästään kotona kökitty, vaan kaksi kertaa viikossa oli perhekahvila ja kerran viikossa seurakunnan perhekerho. Esikoinen kävi lisäksi seurakunnan kerhoa 4-vuotiaasta alkaen kaksi kertaa viikossa. Ihanaa aikaa oli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat