Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun menee hermot..
09.02.2006 |
Olen kotona vajaa vuoden ikäisen lapsen kanssa, ja nyt alkaa tällä äidillä olemaan voimat lopussa. Tätä vähän ihmettelen itsekin, että miten voi ollakin pinna näin tiukilla, kun lapsi on ihana ja kiltti ja yötkin nukkuu hyvin eli väsymystä tämän ei pitäisi olla. Kuitenkin melkein joka päivä minulla alkaa joku asia vaan ottamaan tuossa lapsessa päähän (huutaa kun puetaan, ei suostu syömään, suuttuu kun ei saa sitä ja tätä jne..) ja silloin veret kiehuu. Oikein tunnen, kuinka itsellä pinna alkaa mennä ja sitten hermostun ja joskus on tullut huudettuakin. Nykyisin menen yleensä toiseen huoneeseen hengittelemään rauhassa ja vien lapsen omaan sänkyyn siksi aikaa.
Miten tästä noidankehästä pääsisi eroon? Olen yrittänyt rauhoitella itseäni, olen ulkoillut ja harrastanut liikuntaa, syönyt kevyesti ja koittanut tehdä oman oloni paremmaksi. Kuitenkin sitä välistä vain palaa hihat ja koko lapsi ärsyttää aivan suunnattomasti. Minä tunnen tästä ihan kauheaa huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, ja sitten jäänkin murehtimaan omaa hermostumistani loppupäiväksi. Tuntuu myös, että stressaan aivan liikaa pikkuasioita, mutten osaa kuitenkaan ottaa rennommin.
Onko teillä muilla äideillä koskaan vastaavanlaista oloa vai onko lapsen kanssa oleminen aina vain ihanaa? Miten tällaisesta pääsisi yli?
Kommentit (3)
yleistä. Ei siihen auta muu kuin yrittää muistuttaa itseään että lapsi (varsinkaan 1-vuotias) ei tahallaan vanhempia ärsytä. Uhmaikä on tietysti oma lukunsa, mutta sekin on vain sitä että lapsen oma tahto alkaa tulla esille, ja niinhän se pitääkin! Ei kai kukaan halua lapsestaan sellaista joka ei koskaan uskalla olla toista mieltä tai esittää omia mielipiteitään tai muuten laittaa vastaan, sellaisella ihmisellähän ei kovin ruusuinen tulevaisuus tule olemaan.
Kotiäidin pinnan pidentämiseen auttavat varmasti omat harrastukset tai tekemiset, neljän seinän sisältä pois lähteminen, toisten lapsiperheiden tapaaminen jne. Ja peiliin katsominen !
Itsellä aivan samat ongelmat, hermot menee liian helposti, tulee huudettua lapsille (5v ja 2,5 v.) vaikka pitäisi pysyä rauhallisena. Tästä huutamisesta yritän eroon päästä tai ainakin sitä vähentää, mutta vaikeetahan se on omia (huonoja)tapoja muuttaa. Pääasia että ainakin yrittää ja tiedostaa omat vikansa ! Pikkuhiljaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olenkin yrittänyt itseäni aina muistuttaa, ettei lapsi minua kiusatakseen kiukuttele, vaan yleensä siihen on ihan muut syyt (väsymys, nälkä, tylsistyminen), mutta aina sekään ei auta :) Peiliinkin on tullut katsottua aika monta kertaa ja aina yritän itselleni luvata, että enää en hermostu! Olen myös yrittänyt muistuttaa itseäni, ettei kaiken aina tarvitse mennä niinkuin minä haluan (miten niin itsekäs..) ja että minunkin on opittava antamaan vähän periksi.
Ehkä tämä on sitäkin, että haluaa olla niin mahdottoman täydellinen äiti, ja pettyy kun ei olekaan! Sitten ottaa ihan turhia paineita juuri niistä pienistä asioista (tiskit on levällään tiskipöydällä, pyykit pesemättä, villakoirat juoksee nurkissa jne) ja sitten kun on monta asiaa, jotka ahdistaa, tulee sitten purettua omaa kiukkua lapseen.
Kai se on niin, ettei elämä voi olla aina ihanaa ja se täytyy vain kestää. On vain opeteltava olemaan reagoimatta lapsen kiukutteluun, eikä ottaa sitä tunnetta itselleen.. Pitäisi osata pysyä ihan kokonaan siitä erossa ja ajatella, että minä olen aikuinen minä kyllä kestän :) (mutta miksi sitten tällaisessa alta kolmekymppisessä äidissäkin vielä asuu se kiukutteleva lapsi)
Jaksuja kaikille!
Alue: Aihe vapaa
loppui kun seinään kun tuli toinen lapsi ja vielä kolmaskin. Kumma juttu mutta sen jälkeen olen sietänyt kaikkien kiukuttelut tosi hyvin..