II-vaiheen avioeron hakeminen, mutta olen ihan pihalla

Vierailija

Avioeron harkinta-aika on päättynyt ja voin nyt hakea varsinaista eroa.

Harkinta-aikana käytännössä mikään avioeron hakemiseen johtanut asia ei muuttunut. Mies saa edelleen raivokohtauksia minulle, jos vaikkapa lapsi kiukuttelee tai jos minä vaikka pyyhin pöytää, kun mies mielessään ajattelee, että tuon pitäisi tiskata. Hän on vähättelee ja mitätöi kaikkea hyvää tekemistäni. Onpa hän jopa nimittänyt minut siivellä eläväksi pummiksi, vaikka olen itse hankkinut kaikki yrityksemme asiakkaat, mies ei yhtäkään ja äitiyslomalla hänen tulotasonsa laski lähes nollaan, kun en ollut asiakassuhteita hankkimassa. Lisäksi tulee näitä ihania tervehdyksiä häneltä: "vedä itses hirteen, saatana." Mies on täysin paatunut, eikä tunne minkäänlaista syyllisyyttä siitä miten hän minua kohtelee. Viimeisen raskauden aikana hän pyyhki minulla lattiaa, eilen ja tänään on hakannut sekä heitellyt ympäriinsä. Mies ei pidä itseään väkivaltaisena ja näkee, että minä olen syyllinen tapahtuneeseen. Omalle vastuulleen hän suostuu ottamaan korkeintaan hyvin pieniä ja näennäisiä tekemisiä, kuten vaikkapa "sanoin yhden virkkeen väärällä äänenpainolla, anteeksi siitä." 

Jos jotain hyvää keksisi, niin mies ei ole enää lähetellyt julkisia seksiviestejä Facebookissa koko maailman ja kaveripiirimme nähden, mukaan lukien yrityskumppanit. Kuten silloin alkuvuodesta, kun 1. vaiheen paperin maistraattiin toimitin.

Olen tästä kaikesta hämmentynyt. En mitenkään pysty ymmärtämään miehen toimintaa, julmuutta ja paatuneisuutta minua kohtaan, kun suurimmaksi osaksi olen ollut ihan kelpo vaimo. Ongelmia tulee vain silloin, kun hän lähtee minulle kiukuttelemaan jollain tekaistuilla syyllä ja ajaa minut pikkuhiljaa ihan hulluksi. Olen ollut kirjaimellisesti köysi kaulassa ja noina hetkinä tuska on niin suuri, että se menee elämänhalun yli. Minusta tuntuu noina hetkinä, ettei elämäni ole minkään arvoinen.

Tilanne on siis minulle varsin sietämätön, mutta nyt olisi mahdollisuus saada tämä kaikki muuttumaan. Tuo toisen vaiheen hakeminen ja siihen liittyvät asiat ovat minulle kuitenkin täysin vieraita. Mies haluaisi lisäksi pitää yhteisen talomme molempien omistuksessa, mutta eikö oikeus erossa tuomitse omaisuuden jakoon? Mitä viranomaisia, mitä tukitoimia tähän prosessiin on saatavilla? Ja etenkin, miten saan voimaa jaksaa tämän kaiken.

Kommentit (5)

Vierailija

Hei! Teet oikean päätöksen. Soita sosiaalitoimistoon, ja kysy neuvoa, mihin kaikkiin tahoihin sinun kannattaisi olla yhteydessä, ja mistä saisit parhaiten apua. Yritä saada alkuun sillä puhelinsoitolla mahdollisimman paljon tietoa, sillä riippuen kunnasta saatat joutua odottelemaan aikaa.

Mieti nyt tarkkaan ja rehellisesti, mitä haluat, äläkä päätettyäsi enää anna miehen kääntää päätäsi esim. talon myynnin suhteen, jos et sitä halua yhteisenä pitää (mikä on tuollaisen miehen kanssa järkevää). Sinä pääset nyt oman elämäsi herraksi. Tsemppiä!

sisar

Ensinnäkin onnittelut, että olet uskaltanut tarttua toimeen ja hoitaa ekan vaiheen hakemuksen silloin aikanaan. Voimia kaiken loppuun viemiseen. Väkivaltaisesta suhteesta irtautuminen on kova koulu ja vaatii voimavaroja erityisesti, kun samalla on vastuu jälkikasvusta. Olet menossa oikeaan suuntaan. 

Kannattaa hakea apua ja tukea asiansa osaavilta tahoilta. Ositukseen ym. kannattaa käyttää ihan lakimiestä (investointi, joka maksaa itsestä takaisin), mutta miehen arvaamattoman käytöksen vuoksi ei ammattiavusta välttämättä kannata kertoa hänelle. Vertaistukea löytyy, et ole ainoa, joka noiden pulmien ja riskien kanssa painiskelee. Tsekkaa esim. jos lähistöltäsi löytyisi Eroneuvo-ryhmä, ks. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/neuvokeskus2/vanhemmille...

Tuota ositusta ei kai heti tarvitse tehdä, mutta älä jää keskeneräiseen tilanteeseen kovin pitkäksi aikaa roikkumaan. Tärkeää on turvallisuus ja hyvä arki. Elämä kantaa, luota siihen. 

Vierailija

Sille miksi mies haluaa talon pitää omistuksessa avioliiton jälkeenkin, on taloudelliset syyt. Talon arvo tulee tulevaisuudessa olemaan tulevaisuudessa korkea ja tällä hetkellä lainanhoitokustannukset siinä ovat naurettavan matalia. Sillä hinnalla ei saisi tästä kaupungista edes vuokrayksiötä. 

Lisäksi, talosta on niin paljon velkaa jäljellä että jos se myytäisiin, siitä tuskin jäisi käteen  paljon mitään. Jos jäisikin, ne rahat olisi äkkiä menneet uusien asuntojen vuokriin. Eli käytännössä omaisuus hupenisi savuna ilmaan.

En oikein näkemäni perusteella jaksa uskoa, että mies hankkisi töitä yritykselleen ja itselleen siinä määrin, että pystyisi sillä itsensä ja osan lapsista elättämään sen jälkeen kun en itse ole kuvioissa. Hän on kyllä taitava työssään, mutta ei halua kontaktoida ihmisiä, ei osaa neuvotella hinnoista eikä oikein mistään. Tuntuisi todennäköisimmältä, että hän jäisi tavalla tai toisella yhteiskunnan tukien varaan - ellei sitten sattuisi löytämään jotain varakasta puolisoa, joka mahdollistaisi luovan vapauden.

Itse varmaan saan työputken oman yritykseni kanssa vetämään paremmin, äitiysloman päätyttyä olen ottanut vauhtia ja saanut uusia asiakkaita. Olen myös työllistänyt miehen siinä sivussa, mutta eron ja tämän kaiken kohtelun se ei oikein houkuta. Taloudellisesti tulen varmaan olemaan polvillani ainakin ensimmäiset puoli vuotta. Saa laittaa aivan uutta vaihetta silmään, että saan sumplittua kaikki asiat kuntoon.

Mies haluaa pitää itsellään lapsistamme kolme ja näin ollen minun pitäisi maksaa myös hänelle elatusapua. Nuoria lapsia hän kohtelee ihan asiallisesti. Veikkaan myös, että hän tulee käyttämään hyvin likaisia keinoja, jos en tuohon suostu.

Minä en oikein haluaisi jättää noita lapsia isälleen oppimaan tuollaisia käytöstapoja. Jo nyt he ovat oppineet "liikaa". Voin vain arvata, millaiseen suhteeseen tyttäremme tulee päätymään näkemänsä mallin perusteella. Itkettää jo valmiiksi.

Ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat