Muita itsensä yksinäiseksi tuntevia?

up

Olen varmaan objektiivisesti arvioiden hyvin yksinäinen - aviomieheni on ainoa ystäväni, minulla ei ole lapsia eikä työkavereita, ja sukulaisenikin asuvat satojen kilometrien päässä. Mutta en kärsi yksinäisyydestäni, vaan ajatus siitä, että pitäisi mennä jonkun toisen kanssa shoppailemaan tai istumaan kahviloissa ja juoruamaan, enemmänkin kammottaa.

Kumpaa mahdoit tarkoittaa, yksinäisyyttä vai sitä että kärsii yksinäisyydestä?

Miksi sitten vastasit, kun otsikkoni jo kertoi ytimekkäästi itse asian? Siinä luki yksinäiseksi itsensä tuntevia, ja sitten sinä tulet vastaamaan että sinä et tunne sellainen olevasi. No se on kyllä mukavaa sinulle, mutta meni vaan aika ohi aiheen. ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten vastasit, kun otsikkoni jo kertoi ytimekkäästi itse asian? Siinä luki yksinäiseksi itsensä tuntevia, ja sitten sinä tulet vastaamaan että sinä et tunne sellainen olevasi. No se on kyllä mukavaa sinulle, mutta meni vaan aika ohi aiheen. ap

Tietenkin tunnen itseni yksinäiseksi, sehän on fakta. Mutta se ei aiheuta minulle esimerkiksi ahdistusta. Samalla tavalla tunnen itseni likinäköiseksi, sekin on fakta mutta sekään ei haittaa minua. Tajuatko nyt? -2

Jaa, no sitten mun otsikossani olisi pitänyt lukea  yksinäiseksi itsensä tuntevat + ahdistusta sen vuoksi tuntevat, en vaan osannut odotttaa ainaista hiusten halkomista tällaiseen ketjuun, kun rivien väli kertoo. Enkä tiedä miksi kirjoittaisin tällaisen aloituksen asiasta jonka suhteen olisin täysin ok, koska silloinhan en asiaa edes pohdiskelisi.

Ok, siis yksinäiset ja jonkinlaista ahdistusta sen vuoksi tuntevat, onko täällä ketään toista sellaista linjoilla? ap

uuup!